Valtionhallinnon Otakantaa -keskustelufoorumilla on 2.10. käynnistynyt keskustelu työurien pirstaloitumisesta.
Seuraavan kolmen viikon aikana 23.10. asti on mahdollista keskustella mm. seuraavista kysymyksistä:
* Onko meidän hyväksyttävä yhä useampien työurien pirstaloituminen?
* Mitä valtiovallan tulisi tehdä, jotta epävarmuuden ja ennustamattomuuden lisääntyminen saataisiin estettyä työuralla, työyhteisöissä ja työmarkkinoilla?
* Miten turvata työntekijöiden toimeentulon varsinkin niissä tilanteissa, joissa epätyypillistä työtä tehdään vastoin omaa tahtoa?
On todennäköistä, että tulevina vuosina Suomessa ei synny perinteisiä kahdeksasta neljää kestäviä, pysyviä työpaikkoja niin paljoa, että ne riittäisivät kaikille. Lisäksi osa ihmisistä pyrkii tulemaan toimeen ammattitaitonsa tai luovuutensa tai taiteellisuutensa avulla niin, että työ on jossakin yrittäjien ja palkkatyön välimailla.
Vaikka kolme neljästä suomalaisesta työskentelee yhä kokoaikaisessa ja toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa, epätyypillinen työ on yhä tavallisempaan. Se kohdistuu muita useammin nuoriin, naisiin ja sitä tehdään paljon palvelualoilla sekä julkisella sektorilla.
Epätyypillistä työtä kuitenkin tekevät aikaisempaa moninaisemmat ryhmät ja pirstaloituneita työuria on aikaisempaa useammilla aloilla. Epätyypillisissä töissä ei aina enää ole sesonkityöntekijöitä vaan vaativaa ammattityötä tekeviä. Myös koulutustaso on monilla korkea. Erityisesti luovien alojen ammattilaiset ovat usein pätkätöissä.
Suora linkki otakantaa.fi-keskusteluun
Lisätiedot:
hankepäällikkö Olli Sorainen, TEM, puh. 010 604 8022, etunimi.sukunimi@tem.fi
14. lokakuuta 2009
TEM: "Pätkää, pirstaleita ja turvattomuutta? - Otakantaa.fi keskustelee työurien pirstaloitumisesta"
Työ- ja elinkeinoministeriön tiedote 2.10.2009:
29. syyskuuta 2009
Tutkimus: "Ei-palvelussuhteiset työntekijät tekevät merkittävän osan yliopiston tuloksesta"
Tampereen yliopiston tieteentekijät (Tatte) ovat teettäneet selvityksen Tampereen yliopistossa työskentelevistä ei-palvelussuhteessa olevista tutkijoista.
Tässä linkki tiedotteeseen ja itse selvitykseen:
Ei-palvelussuhteiset työntekijät tekevät merkittävän osan yliopiston tuloksesta.
Tässä linkki tiedotteeseen ja itse selvitykseen:
Ei-palvelussuhteiset työntekijät tekevät merkittävän osan yliopiston tuloksesta.
16. syyskuuta 2009
Työterveyshuolto myös apurahatutkijoille
Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiö YTHS on päättänyt rajata jatko-opiskelijat palvelujensa ulkopuolelle. Päätös tehtiin samassa yhteydessä, kun YTHS neuvotteli uuden sopimuksen yliopistojen sijaintipaikkakuntien kanssa.
YTHS:n mukaan päätös ei ole ongelmallinen, koska suurin osa jatko-opiskelijoista kuuluu työterveyshuollon piiriin.
Päätös asettaa jatko-opiskelijat keskenään eriarvoiseen asemaan. Väliinputoajia ovat apurahatutkijat, jotka eivät ole työsuhteessa yliopistoihin. Heitä on jatko-opiskelijoista 16 prosenttia.
Yliopisto hyötyy myös ei-työsuhteessa olevien apurahatutkijoiden työpanoksesta. Myös he tuottavat työllään yliopistoille tulosrahaa. Eikö siis olisi reilua, että yliopistotyönantaja kantaisi vastuun myös apurahatutkijoiden hyvinvoinnista? Yliopisto voisi ottaa apurahatutkijat työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä työterveyshuoltonsa piiriin, kuten Tieteentekijöiden liittokin on vaatinut. Tämä olisi eräs tapa ratkaista eriarvoinen tilanne, johon apurahatutkijat ovat joutuneet.
Olen tehnyt aiheesta myös kirjallisen kysymyksen ministeri Risikolle. Kysymyksen vastauksineen voi lukea eduskunnan sivuilta.
Outi Alanko-Kahiluoto
Tieteentekijöiden liiton sosiaaliturvatyöryhmän jäsen
YTHS:n mukaan päätös ei ole ongelmallinen, koska suurin osa jatko-opiskelijoista kuuluu työterveyshuollon piiriin.
Päätös asettaa jatko-opiskelijat keskenään eriarvoiseen asemaan. Väliinputoajia ovat apurahatutkijat, jotka eivät ole työsuhteessa yliopistoihin. Heitä on jatko-opiskelijoista 16 prosenttia.
Yliopisto hyötyy myös ei-työsuhteessa olevien apurahatutkijoiden työpanoksesta. Myös he tuottavat työllään yliopistoille tulosrahaa. Eikö siis olisi reilua, että yliopistotyönantaja kantaisi vastuun myös apurahatutkijoiden hyvinvoinnista? Yliopisto voisi ottaa apurahatutkijat työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä työterveyshuoltonsa piiriin, kuten Tieteentekijöiden liittokin on vaatinut. Tämä olisi eräs tapa ratkaista eriarvoinen tilanne, johon apurahatutkijat ovat joutuneet.
Olen tehnyt aiheesta myös kirjallisen kysymyksen ministeri Risikolle. Kysymyksen vastauksineen voi lukea eduskunnan sivuilta.
Outi Alanko-Kahiluoto
Tieteentekijöiden liiton sosiaaliturvatyöryhmän jäsen
14. elokuuta 2009
YTHS ja opiskelijuuden rajanveto
Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiö YTHS on ilmoittanut, että tästä syksystä alkaen jatko-opiskelijat eivät enää saa käyttää sen terveydenhuoltopalveluja. Säätiö perustelee päätöstä rahapulalla. Toisaalta se uskoo voivansa tarjota parempia palveluja perustutkinto-opiskelijoille, kun jatko-opiskelijat on siivottu pois jonoja kuormittamasta.
Jätin tänään eduskunnassa kirjallisen kysymyksen tästä YTHS:n monella tavalla ongelmallisesta päätöksestä.
Rahaa ei todellisuudessa säästy eivätkä jonot lyhene, vaan ainoastaan siirtyvät. Nimittäin kuntiin, jotka jo muutenkin kamppailevat kaoottisen taloustilanteen ja ylikuormittuneen terveydenhuoltojärjestelmän kanssa.
YTHS:n mukaan suuri osa jatko-opiskelijoista on työsuhteessa ja niin ollen oikeutettuja työterveyshuollon palveluihin. Tämä pitää paikkansa vain osittain. Esimerkiksi apurahatutkijat ovat suuri väliinputoajaryhmä, joita työterveyshuolto ei koske. Heille - ja monelle muulle- YTHS:n päätös merkitsee mahdollisesti terveydenhuoltokustannusten nousua ja laadun heikkenemistä.
Kyse on nuorista aikuisista, joiden terveydenhoidon heikentämisellä voi olla pitkäkantoisia kansanterveydellisiä vaikutuksia. Nuorten aikuisten mielenterveysongelmat ovat kaikkien tilastojen mukaan lisääntyneet. Myös YTHS:llä jatko-opiskelijat käyttävät ahkerasti nimenomaan mielenterveyspalveluja. On vastuutonta odottaa, että kunnissa pystytään hoitamaan nämä potilaat, kun tiedetään, miten pitkät jonot siellä ovat.
YTHS on ennenkin yrittänyt rajata palveluitaan jatko-opiskelijoiden osalta. Vuonna 2006 se päätti, etteivät nämä enää saa käyttää hammashoitopalveluita. Tuolloin joku kanteli oikeusasiamiehelle, joka päätti, että YTHS:n päätös on lainvastainen ja se piti perua.
On erikoista, että YTHS ei siitä ottanut opikseen vaan yrittää samaa uudelleen, ikään kuin se nyt olisi lain mukaista.
Tässä kirjallinen kysymykseni. Raportoin Tatusotu-blogiin heti, kun saan ministerin vastauksen.
YTHS:n päätös rajata jatko-opiskelijat palvelujensa ulkopuolelle
Eduskunnan puhemiehelle
Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS on päättänyt, että tästä syksystä alkaen jatko-opiskelijat eivät enää saa käyttää sen tarjoamia terveydenhuollon palveluita, vaikka olisivatkin ylioppilaskunnan jäseniä. Säätiö perustelee päätöstä rahapulalla.
Päätöstä puolustaessaan YTHS on linjannut, että sen perustehtävä on perustutkinto-opiskelijoiden terveydenhuollon järjestäminen. Sen mukaan suuri osa jatko-opiskelijoista on töissä ja kuuluu siten työterveyshuollon piiriin. Jatko-opiskelijoiden pudottaminen palvelujen ulkopuolelle vähentää jonoja ja auttaa niin takaamaan paremman palvelun perustutkinto-opiskelijoille.
YTHS:n mukaan jatko-opiskelijat kuormittavat sen palveluja enemmän kuin perustutkinto-opiskelijat. Erityisesti jatko-opiskelijat käyttävät mielenterveyden ja hammashuollon palveluja.
Luultavasti jatko-opiskelijat vaikuttavat tilastoissa käyttävän YTHS:n palveluita ahkerasti siksi, että ne opiskelijat, jotka ovat ylioppilaskunnan jäseniä, ovat maksaneet jäsenmaksunsa nimenomaan voidakseen käyttää terveydenhuoltopalveluita. Esimerkiksi apurahatutkijat eivät kuulu työterveyshuollon piiriin. Heille - ja luultavasti myös muille jatko-opiskelijaryhmille - YTHS:n päätös merkitsee jatkossa kalliimpia ja mahdollisesti heikkolaatuisempia palveluita.
Kansanterveydellisesti YTHS:n päätös evätä palvelut nuorilta aikuisilta on arveluttava. Kaikkien tilastojen mukaan nuorten aikuisten mielenterveysongelmat lisääntyvät entisestään. On edesvastuutonta sysätä jatko-opiskelijat kuntien asiakkaiksi jo entisestään pitkiä jonoja kasvattamaan. Sama pätee hammashuoltoon.
Lisäksi asiakkaiden - ja kustannusten - kierrättäminen kuntiin on näennäistä säästöä. Kunnathan rahoittavat YTHS:ää yhdessä opiskelijoiden ja Kelan kanssa.
YTHS yritti vuonna 2006 yksipuolisella päätöksellä evätä jatko-opiskelijoilta hammashuollon palvelut. Tuolloin oikeusasiamies otti kannan, että päätös oli lainvastainen, ja YTHS joutui kumoamaan sen.
Tuolloin sosiaali- ja terveysministeriö lausui kannanottonaan oikeusasiamiehelle tulleeseen kanteluun muun muassa seuraavaa: "Muut perusteet palvelujen rajaamiseen ovat ministeriön käsityksen mukaan lainvastaisia, kuten päätös rajata opiskelijaksi vain perustutkintoa suorittava opiskelija. Ministeriön lausunnon mukaan YTHS on rajannut yksipuolisesti hoitovastuutaan kansanterveyslain ja em. sopimuksen vastaisesti. Sen vuoksi YTHS:n tulisi välittömästi muuttaa toimintakäytäntönsä voimassa olevien säännösten mukaiseksi."
Oikeusasiamies totesi päätöksessään (kursivointi muutettu): "YTHS:n asema yliopisto-opiskelijoiden opiskelijaterveydenhuollon järjestäjänä perustuu kansanterveyslakiin. Lain 14 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan yliopisto-opiskelijoiden terveydenhoito, sairaanhoito ja suun terveydenhuolto voidaan kunnan suostumuksella järjestää muutoin sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymällä tavalla. Yliopisto-opiskelijoiden opiskelijaterveydenhuollon järjestämisvastuu on siirtynyt tuon säännöksen nojalla YTHS:lle myös jatko-opiskelijoiden osalta kokonaisuudessaan, suun terveydenhuollon palvelut mukaan lukien."
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Onko ministeriö tietoinen siitä, että YTHS yrittää jälleen lainvastaisella tavalla rajata osan opiskelijoista palveluidensa ulkopuolelle ja
mihin toimenpiteisiin ministeriössä aiotaan tämän johdosta ryhtyä?
Helsingissä 14 päivänä elokuuta 2009
Outi Alanko-Kahiluoto /vihr
Jätin tänään eduskunnassa kirjallisen kysymyksen tästä YTHS:n monella tavalla ongelmallisesta päätöksestä.
Rahaa ei todellisuudessa säästy eivätkä jonot lyhene, vaan ainoastaan siirtyvät. Nimittäin kuntiin, jotka jo muutenkin kamppailevat kaoottisen taloustilanteen ja ylikuormittuneen terveydenhuoltojärjestelmän kanssa.
YTHS:n mukaan suuri osa jatko-opiskelijoista on työsuhteessa ja niin ollen oikeutettuja työterveyshuollon palveluihin. Tämä pitää paikkansa vain osittain. Esimerkiksi apurahatutkijat ovat suuri väliinputoajaryhmä, joita työterveyshuolto ei koske. Heille - ja monelle muulle- YTHS:n päätös merkitsee mahdollisesti terveydenhuoltokustannusten nousua ja laadun heikkenemistä.
Kyse on nuorista aikuisista, joiden terveydenhoidon heikentämisellä voi olla pitkäkantoisia kansanterveydellisiä vaikutuksia. Nuorten aikuisten mielenterveysongelmat ovat kaikkien tilastojen mukaan lisääntyneet. Myös YTHS:llä jatko-opiskelijat käyttävät ahkerasti nimenomaan mielenterveyspalveluja. On vastuutonta odottaa, että kunnissa pystytään hoitamaan nämä potilaat, kun tiedetään, miten pitkät jonot siellä ovat.
YTHS on ennenkin yrittänyt rajata palveluitaan jatko-opiskelijoiden osalta. Vuonna 2006 se päätti, etteivät nämä enää saa käyttää hammashoitopalveluita. Tuolloin joku kanteli oikeusasiamiehelle, joka päätti, että YTHS:n päätös on lainvastainen ja se piti perua.
On erikoista, että YTHS ei siitä ottanut opikseen vaan yrittää samaa uudelleen, ikään kuin se nyt olisi lain mukaista.
Tässä kirjallinen kysymykseni. Raportoin Tatusotu-blogiin heti, kun saan ministerin vastauksen.
YTHS:n päätös rajata jatko-opiskelijat palvelujensa ulkopuolelle
Eduskunnan puhemiehelle
Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS on päättänyt, että tästä syksystä alkaen jatko-opiskelijat eivät enää saa käyttää sen tarjoamia terveydenhuollon palveluita, vaikka olisivatkin ylioppilaskunnan jäseniä. Säätiö perustelee päätöstä rahapulalla.
Päätöstä puolustaessaan YTHS on linjannut, että sen perustehtävä on perustutkinto-opiskelijoiden terveydenhuollon järjestäminen. Sen mukaan suuri osa jatko-opiskelijoista on töissä ja kuuluu siten työterveyshuollon piiriin. Jatko-opiskelijoiden pudottaminen palvelujen ulkopuolelle vähentää jonoja ja auttaa niin takaamaan paremman palvelun perustutkinto-opiskelijoille.
YTHS:n mukaan jatko-opiskelijat kuormittavat sen palveluja enemmän kuin perustutkinto-opiskelijat. Erityisesti jatko-opiskelijat käyttävät mielenterveyden ja hammashuollon palveluja.
Luultavasti jatko-opiskelijat vaikuttavat tilastoissa käyttävän YTHS:n palveluita ahkerasti siksi, että ne opiskelijat, jotka ovat ylioppilaskunnan jäseniä, ovat maksaneet jäsenmaksunsa nimenomaan voidakseen käyttää terveydenhuoltopalveluita. Esimerkiksi apurahatutkijat eivät kuulu työterveyshuollon piiriin. Heille - ja luultavasti myös muille jatko-opiskelijaryhmille - YTHS:n päätös merkitsee jatkossa kalliimpia ja mahdollisesti heikkolaatuisempia palveluita.
Kansanterveydellisesti YTHS:n päätös evätä palvelut nuorilta aikuisilta on arveluttava. Kaikkien tilastojen mukaan nuorten aikuisten mielenterveysongelmat lisääntyvät entisestään. On edesvastuutonta sysätä jatko-opiskelijat kuntien asiakkaiksi jo entisestään pitkiä jonoja kasvattamaan. Sama pätee hammashuoltoon.
Lisäksi asiakkaiden - ja kustannusten - kierrättäminen kuntiin on näennäistä säästöä. Kunnathan rahoittavat YTHS:ää yhdessä opiskelijoiden ja Kelan kanssa.
YTHS yritti vuonna 2006 yksipuolisella päätöksellä evätä jatko-opiskelijoilta hammashuollon palvelut. Tuolloin oikeusasiamies otti kannan, että päätös oli lainvastainen, ja YTHS joutui kumoamaan sen.
Tuolloin sosiaali- ja terveysministeriö lausui kannanottonaan oikeusasiamiehelle tulleeseen kanteluun muun muassa seuraavaa: "Muut perusteet palvelujen rajaamiseen ovat ministeriön käsityksen mukaan lainvastaisia, kuten päätös rajata opiskelijaksi vain perustutkintoa suorittava opiskelija. Ministeriön lausunnon mukaan YTHS on rajannut yksipuolisesti hoitovastuutaan kansanterveyslain ja em. sopimuksen vastaisesti. Sen vuoksi YTHS:n tulisi välittömästi muuttaa toimintakäytäntönsä voimassa olevien säännösten mukaiseksi."
Oikeusasiamies totesi päätöksessään (kursivointi muutettu): "YTHS:n asema yliopisto-opiskelijoiden opiskelijaterveydenhuollon järjestäjänä perustuu kansanterveyslakiin. Lain 14 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan yliopisto-opiskelijoiden terveydenhoito, sairaanhoito ja suun terveydenhuolto voidaan kunnan suostumuksella järjestää muutoin sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymällä tavalla. Yliopisto-opiskelijoiden opiskelijaterveydenhuollon järjestämisvastuu on siirtynyt tuon säännöksen nojalla YTHS:lle myös jatko-opiskelijoiden osalta kokonaisuudessaan, suun terveydenhuollon palvelut mukaan lukien."
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Onko ministeriö tietoinen siitä, että YTHS yrittää jälleen lainvastaisella tavalla rajata osan opiskelijoista palveluidensa ulkopuolelle ja
mihin toimenpiteisiin ministeriössä aiotaan tämän johdosta ryhtyä?
Helsingissä 14 päivänä elokuuta 2009
Outi Alanko-Kahiluoto /vihr
7. elokuuta 2009
Kamppailu apurahansaajien sosiaaliturvasta jatkuu
Jätin kesän korvalla valtioneuvostolle kirjallisen kysymyksen siitä, mihin toimenpiteisiin sosiaali- ja terveysministeriössä on ryhdytty, jotta myös alle neljän kuukauden mittaiset apurahat takaisivat saajalleen sosiaaliturvan.
Laki apurahansaajien sosiaaliturvasta saatiin pitkän työn ja taistelun tuloksena voimaan tämän vuoden alusta. Suuri kiitos siitä, että saimme hallitusohjelmaan lupauksen apurahansaajien sosiaaliturvan järjestämisestä, kuuluu Tatusotu-liikkeelle ja eri apurahansaajatahoja edustaville liitoille.
Lakiin jäi kuitenkin se epäkohta, että alle neljän kuukauden mittaiset apurahajaksot eivät kuulu sen piiriin. Tämä johtuu Maatalousyrittäjien eläkekassan (Mela) (jossa apurahansaajien sosiaaliturva toteutetaan) järjestelmän teknisistä puutteista. Kun laki apurahansaajien sosiaaliturvasta hyväksyttiin eduskunnassa, eduskunta edellyttikin, että epäkohta korjataan jotta myös alle neljän kuukauden mittaiset apurahat takaavat saman sosiaaliturvan kuin sitä pidemmät apurahajaksot.
Nyt laki on ollut voimassa kohta yhdeksän kuukautta, mutta minkäänlaisen selvitystyön tuloksia ei ole STM:stä kuulunut. Vastauksessaan kirjalliseen kysymykseeni sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä toteaa, että Melassa tullaan selvitys tekemään, ja että sen tulokset ovat käytettävissä vuoden kuluttua.
Kaksi vuotta sosiaaliturvattomuutta on liian pitkä aika niille, joiden apurahajaksot ovat jatkuvasti alle neljän kuukauden mittaisia. Kuitenkin kyse on vain teknisestä ongelmasta, johon ratkaisu on varmasti löydettävissä. Tämän ministeri Hyssäläkin vastauksessaan myöntää.
Vastauksessaan ministeri toteaa edelleen, että Melaan on perustettu apurahansaajien sosiaaliturva-asioiden kehittämistä varten oma neuvottelukunta. Mahdollisen palautteen neuvottelukunnalle voi välittää sen sihteerin kautta:
Henri Virtanen
Yhteyspäällikkö, apurahansaajat
Maatalousyrittäjien eläkelaitos, Mela
Revontulentie 6, 02100 Espoo
s-posti: henri.virtanen@mela.fi
Laki apurahansaajien sosiaaliturvasta saatiin pitkän työn ja taistelun tuloksena voimaan tämän vuoden alusta. Suuri kiitos siitä, että saimme hallitusohjelmaan lupauksen apurahansaajien sosiaaliturvan järjestämisestä, kuuluu Tatusotu-liikkeelle ja eri apurahansaajatahoja edustaville liitoille.
Lakiin jäi kuitenkin se epäkohta, että alle neljän kuukauden mittaiset apurahajaksot eivät kuulu sen piiriin. Tämä johtuu Maatalousyrittäjien eläkekassan (Mela) (jossa apurahansaajien sosiaaliturva toteutetaan) järjestelmän teknisistä puutteista. Kun laki apurahansaajien sosiaaliturvasta hyväksyttiin eduskunnassa, eduskunta edellyttikin, että epäkohta korjataan jotta myös alle neljän kuukauden mittaiset apurahat takaavat saman sosiaaliturvan kuin sitä pidemmät apurahajaksot.
Nyt laki on ollut voimassa kohta yhdeksän kuukautta, mutta minkäänlaisen selvitystyön tuloksia ei ole STM:stä kuulunut. Vastauksessaan kirjalliseen kysymykseeni sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä toteaa, että Melassa tullaan selvitys tekemään, ja että sen tulokset ovat käytettävissä vuoden kuluttua.
Kaksi vuotta sosiaaliturvattomuutta on liian pitkä aika niille, joiden apurahajaksot ovat jatkuvasti alle neljän kuukauden mittaisia. Kuitenkin kyse on vain teknisestä ongelmasta, johon ratkaisu on varmasti löydettävissä. Tämän ministeri Hyssäläkin vastauksessaan myöntää.
Vastauksessaan ministeri toteaa edelleen, että Melaan on perustettu apurahansaajien sosiaaliturva-asioiden kehittämistä varten oma neuvottelukunta. Mahdollisen palautteen neuvottelukunnalle voi välittää sen sihteerin kautta:
Henri Virtanen
Yhteyspäällikkö, apurahansaajat
Maatalousyrittäjien eläkelaitos, Mela
Revontulentie 6, 02100 Espoo
s-posti: henri.virtanen@mela.fi
30. kesäkuuta 2009
Apurahansaaja vai yrittäjä... Ei kai taas!?
Yrittäjä vaiko apurahataiteilijia? Tämän byrokraattisen pompotuksen piti jäädä historiaan apurahansaajia koskevan uuden lain myötä. Kaikki ei ikävä kyllä kuitenkaan suju vielä mallikkaasti.
Mela, toisin sanoen Maatalousyrittäjien eläkelaitos, hoitaa nykyään apurahansaajien eläketurva-asioita. (Eläketurvaa koskevia uutisia on julkaistu myös TATUSOTU-blogissa; tietoa löytyy esimerkiksi täältä, täältä ja täältä.)
Nyt Melalla tuntuu kuitenkin olevan pallo hukassa. Laitos ei onnistu tekemään eläkepäätöstä, joka koskee Suomen Elokuvasäätiön myöntämää 10 000 euron käsikirjoitustukea, pähkäillessään sitä, onko kyse "eräänlaisesta yritystoiminnan tukemisesta" vai silkasta apurahataiteilemisesta.
Vain jälkimmäinen, luonnollisesti, oikeuttaa Myel-vakuutukseen.
Elokuvasäätiö ei myönnä yrityksille käsikirjoitustukea, sitä myönnetään vain käsikirjoittajille. Kyse on siis henkilökohtaisesta apurahasta. Eläkepäätöksen pyörittely (joka näin kesälomien aikaan kestää entisestään) tietää tuen saajalle talousvaikeuksia, muusta ahdistuksesta puhumattakaan.
Tässäpä alla siis tapauskertomus, pitkästä aikaa. Kuriositeettina mainittakoon, että Melan nettisivut neuvovat tiedonetsijää toteamalla, että "teille ei ole myönnetty lomittajaa".
Jaa-a, ehkäpä tässä olisi luova ratkaisu pätkätyöläisten lomaongelmiin!
(L.L.)
* * *
APURAHATYÖSKENTELYÄ KOSKEVA SELVITYSPYYNTÖNNE 17.6.2009
Pyydätte näkemyksiäni koskien elokuvakäsikirjoitusapurahatyöskentelyni "mahdollista yrittäjäluonnetta".
Mm. ekonomin koulutuksen saaneena tiedän erittäin hyvin, mikä on yrittäjä ja mitä on "yrittäjäluonne". Minä en ole yrittäjä, en ole koskaan ollut enkä tule olemaan. Minulla ei ole minkäänlaista yritystä.
Olen ammatiltani vapaa taiteilija (näytelmäkirjailija) ja vapaa toimittaja.
Minulla ei ole työsuhdetta apurahan myöntäneeseen Elokuvasäätiöön eikä mihinkään muuhunkaan tahoon. Apurahan turvin tehtävään käsikirjoitustyöhön ei liity minkäänlaista yritystä eikä yritystoimintaa.
Suomen Elokuvasäätiö myöntää käsikirjoitusapurahaa yksityishenkilöille, ei yrityksille. Elokuvasäätiö on itse selvittänyt asian Melaan, jossa ei ilmeisesti tunneta apurahansaajan eläkelakia eikä osata sitä soveltaa.
Lain tarkoituksena on ollut ennen muuta se, että apurahalla työskentelevien taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturva paranee ja pompottelu loppuu. Ikävä kyllä se ei näytä toteutuvan, kun esim. minä joudun opettamaan Melalle lain kirjainta ja tekemään tällaisia selvityksiä.
Yritin saada eläkkeenhakumenettelystä ja oman hakemukseni käsittelyvaiheesta selkoa Melan internetsivuilta, mutta sieltä tuli minulle aina vain vastaus, että "teille ei ole myönnetty lomittajaa". Niin ollen olen apurahansaajan eläkettä hakiessani joutunut soittamaan Melaan lukuisia kertoja, koska siellä ei ole osattu kerralla neuvoa, minkälainen hakumenettely on. Eräs neuvoja sanoi peräti, että [asiaa hoitava virkamies] ei osaa tehdä näitä päätöksiä vielä! Niinpä jouduin lähettelemään hakemukseen liittyviä papereitakin Melaan kahteen otteeseen. Jonkun mielestä voisi olla jopa huvittavaa, että kyseisissä lomakkeissa kysyttiin täsmälleen samat asiat!
Tämä on hyvin raskasta freelancerille, jonka pitäisi koko ajan ideoida projekteja, joilla hankkia uusia apurahoja. Laki kuitenkin velvoittaa apurahansaajan hakemaan eläkevakuutusta, mikäli työskentely kestää vähintään neljä kuukautta, kuten tässä tapauksessa on asianlaita.
On todella outoa, että eläkelaitos ei tunne lakia eikä osaa tehdä päätöksiä ilman että pienen apurahan turvin työskentelevä uhraa aikaansa, energiaansa ja vähäisiä taloudellisia resurssejaan selvityksiin lakiin kirjatuista asioista. Sitä paitsi Melahan olisi jo omilla lomakkeillaan voinut tiedustella "apurahatyöskentelyn yrittäjäluonnetta", mikäli sillä ei ole käsitystä apurahojen ja yritystukien välisestä erosta.
N.N.
vapaa näytelmäkirjailija
vapaa toimittaja
ekonomi, filosofian maisteri
Mela, toisin sanoen Maatalousyrittäjien eläkelaitos, hoitaa nykyään apurahansaajien eläketurva-asioita. (Eläketurvaa koskevia uutisia on julkaistu myös TATUSOTU-blogissa; tietoa löytyy esimerkiksi täältä, täältä ja täältä.)
Nyt Melalla tuntuu kuitenkin olevan pallo hukassa. Laitos ei onnistu tekemään eläkepäätöstä, joka koskee Suomen Elokuvasäätiön myöntämää 10 000 euron käsikirjoitustukea, pähkäillessään sitä, onko kyse "eräänlaisesta yritystoiminnan tukemisesta" vai silkasta apurahataiteilemisesta.
Vain jälkimmäinen, luonnollisesti, oikeuttaa Myel-vakuutukseen.
Elokuvasäätiö ei myönnä yrityksille käsikirjoitustukea, sitä myönnetään vain käsikirjoittajille. Kyse on siis henkilökohtaisesta apurahasta. Eläkepäätöksen pyörittely (joka näin kesälomien aikaan kestää entisestään) tietää tuen saajalle talousvaikeuksia, muusta ahdistuksesta puhumattakaan.
Tässäpä alla siis tapauskertomus, pitkästä aikaa. Kuriositeettina mainittakoon, että Melan nettisivut neuvovat tiedonetsijää toteamalla, että "teille ei ole myönnetty lomittajaa".
Jaa-a, ehkäpä tässä olisi luova ratkaisu pätkätyöläisten lomaongelmiin!
(L.L.)
* * *
APURAHATYÖSKENTELYÄ KOSKEVA SELVITYSPYYNTÖNNE 17.6.2009
Pyydätte näkemyksiäni koskien elokuvakäsikirjoitusapurahatyöskentelyni "mahdollista yrittäjäluonnetta".
Mm. ekonomin koulutuksen saaneena tiedän erittäin hyvin, mikä on yrittäjä ja mitä on "yrittäjäluonne". Minä en ole yrittäjä, en ole koskaan ollut enkä tule olemaan. Minulla ei ole minkäänlaista yritystä.
Olen ammatiltani vapaa taiteilija (näytelmäkirjailija) ja vapaa toimittaja.
Minulla ei ole työsuhdetta apurahan myöntäneeseen Elokuvasäätiöön eikä mihinkään muuhunkaan tahoon. Apurahan turvin tehtävään käsikirjoitustyöhön ei liity minkäänlaista yritystä eikä yritystoimintaa.
Suomen Elokuvasäätiö myöntää käsikirjoitusapurahaa yksityishenkilöille, ei yrityksille. Elokuvasäätiö on itse selvittänyt asian Melaan, jossa ei ilmeisesti tunneta apurahansaajan eläkelakia eikä osata sitä soveltaa.
Lain tarkoituksena on ollut ennen muuta se, että apurahalla työskentelevien taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturva paranee ja pompottelu loppuu. Ikävä kyllä se ei näytä toteutuvan, kun esim. minä joudun opettamaan Melalle lain kirjainta ja tekemään tällaisia selvityksiä.
Yritin saada eläkkeenhakumenettelystä ja oman hakemukseni käsittelyvaiheesta selkoa Melan internetsivuilta, mutta sieltä tuli minulle aina vain vastaus, että "teille ei ole myönnetty lomittajaa". Niin ollen olen apurahansaajan eläkettä hakiessani joutunut soittamaan Melaan lukuisia kertoja, koska siellä ei ole osattu kerralla neuvoa, minkälainen hakumenettely on. Eräs neuvoja sanoi peräti, että [asiaa hoitava virkamies] ei osaa tehdä näitä päätöksiä vielä! Niinpä jouduin lähettelemään hakemukseen liittyviä papereitakin Melaan kahteen otteeseen. Jonkun mielestä voisi olla jopa huvittavaa, että kyseisissä lomakkeissa kysyttiin täsmälleen samat asiat!
Tämä on hyvin raskasta freelancerille, jonka pitäisi koko ajan ideoida projekteja, joilla hankkia uusia apurahoja. Laki kuitenkin velvoittaa apurahansaajan hakemaan eläkevakuutusta, mikäli työskentely kestää vähintään neljä kuukautta, kuten tässä tapauksessa on asianlaita.
On todella outoa, että eläkelaitos ei tunne lakia eikä osaa tehdä päätöksiä ilman että pienen apurahan turvin työskentelevä uhraa aikaansa, energiaansa ja vähäisiä taloudellisia resurssejaan selvityksiin lakiin kirjatuista asioista. Sitä paitsi Melahan olisi jo omilla lomakkeillaan voinut tiedustella "apurahatyöskentelyn yrittäjäluonnetta", mikäli sillä ei ole käsitystä apurahojen ja yritystukien välisestä erosta.
N.N.
vapaa näytelmäkirjailija
vapaa toimittaja
ekonomi, filosofian maisteri
27. kesäkuuta 2009
Pätkätyöläisellekin täydet lomaoikeudet!
Pätkätyötä tekevällä pitäisi olla samat lomaoikeudet kuin normaalityösuhteessa olevalla. Epätyypilliseen työhön liittyy liian usein epätyypillinen loma.
Lue maikkarin nettisivuilta lisää.
Lue maikkarin nettisivuilta lisää.
10. kesäkuuta 2009
Juha Okko: "Tekijänoikeuksien poistoviikot"
Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtaja Juha Okko kirjoittaa tekijänoikeujupakasta, jonka Sanoma Oy:n viimeaikaiset vaatimukset ovat synnyttäneet. Kirjoitus on alunperin julkaistu Taiteilija-lehden verkkoblogissa, täällä.
* * *
Tekijänoikeuksien poistoviikot
Olemme päässeet seuraamaan viime viikkoina miten maamme suurin mediakonserni on päättänyt muuttaa tekijänoikeuskäytäntöjä. Väkisin, kun lainsäädännössä on "häiriöitä".
Kulttuuriministeri Wallín lykkäsi pitkään hierretyn työsuhdetekijänoikeusolettaman esittelemistä, koska "eri alojen vakiintuneet käytännöt pitää selvittää". Lakimuutosesitystä oli puolustettu sillä, että kullakin alalla vallitsevia vakiintuneita käytäntöjä ei muuteta. Media-alalla vakiintuneita käytänteitä on jo useita vuosia muutettu työnantajien toimesta. Sanoma Oy nousee junaan vasta sen lähdettyä.
Uusi, pakolla tehty käytäntö on aina sama. Tekijän – journalistin, valokuvaajan, kuvittajan, sarjakuvapiirtäjän ym. ym. – on luovutettava kaikki tekijänoikeudet työnantajalle kertakorvausta vastaan. Työnantajalla on oikeus uudelleenjulkaista, myydä tai muokata teos mihin haluamaansa julkaisuformaattiin tai -yhteyteen tahansa. Sopimuksiin sisältyy ehto, että sopimus koskee myös KAIKKIA samalle työnantajalle JO TEHTYJÄ työsuoritteita.
Muutama vuosi sitten kohkattiin "uudesta taloudesta". Uuden talouden kivijalka on immateriaalioikeuksien tuottaminen ja myynti. Tarkoittaa suurinpiirtein samaa kuin sisällöntuotanto. Oivallus on loistava: tehdään ei mistään jotain ja myydään se. Ei-mikään ei-mistään ei voi maksaa paljon. Huikeat voitot!
Siis: ei-kukaan – vaikkapa taiteilija – tuottaa sisällön. Minä, uuden talouden yritys, ostan sen 50 eurolla. Sen jälkeen se on minun. Hamaan maailman tappiin. Voin myydä, vaihtaa ja muokata eli tuotteistaa sitä miten haluan.
Perinteinen savupiipputeollisuus on aina toiminut siten, että työsuhteessa syntynyt keksintö on työnantajan omaisuutta. Keksijä on voinut saada – jos idea on ollut katsottu tuottavaksi – ylimääräisen palkkion tai palkinnon kekseliäisyydestään. Samaa logiikkaa siirretään nyt luoville aloille. Oli työsuhdetta eli ei.
Länsimainen tekijänoikeusperiaate, joka on myös kirjattu kansainvälisiin sopimuksiin ja sivistysmaiden lakeihin, lähtee tekijänoikeuden universaalisuudesta. Tekijällä on ensi- ja viimekätinen oikeus päättää työnsä käytöstä. Toki moni journalisti, oppikirjan tekijä, valokuvaaja tai kuvittaja on luopunut työsuhteessa, työnantajan antamissa tehtävissä ja työnantajan maksamalla ajalla tehtyjen teosten oikeuksista. Nykyisistä, entisistä ja tulevista käytöistä on voitu sopia.
Sopiminen ei kuitenkaan enää kuulu suurten yritysten repertuaariin. Ainoa tekijälle jäävä oikeus on laittaa nimi paperiin sekä mennä oikeuteen vastaamaan teoksestaan, jos se julkaistaessa loukkaa jonkun kunniaa tai aiheuttaa vahingonkorvausvaateen. Tällöin tekijä onkin yllättäen ainoa vastuunkantaja.
Huolimatta Kuvasto ryn tärkeästä työstä kuvataiteilijoiden tekijänoikeusasioissa, eivät tekijänoikeudet – vielä - tuota kuvataiteilijoille useimmissa tapauksissa kovinkaan paljon. Voisi ajatella, että nyt käynnissä oleva prosessi ei meitä koske. Tämä on virheellinen ajatus.
Tekijänoikeus ja tekijän oikeus omaan työhönsä on kuin kivitalo, jonka sokkelia yritetään nyt häivyttää. Jokainen tietää, että perustuksen pettäessä talo romahtaa. Markkinatalouden nimissä, media-alan(kin) itse aiheutettujen taloudellisten ja levikillisten ongelmien vuoksi yritetään hävittää jotain paljon isompaa. Tekijänoikeudet kehittyivät yhtä jalkaa sananvapauden käsitteen ja käytännön kanssa. Sananvapaus puolestaan on perusehto demokratialle, kansalaisten mahdollisuudelle vaikuttaa omaan elämäänsä ja taiteen vapaudelle. Jos aloitetaan tekijänoikeuksista, mihin lopetetaan? Vai menikö juna jo?
Juha Okko
Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtaja
* * *
Tekijänoikeuksien poistoviikot
Olemme päässeet seuraamaan viime viikkoina miten maamme suurin mediakonserni on päättänyt muuttaa tekijänoikeuskäytäntöjä. Väkisin, kun lainsäädännössä on "häiriöitä".
Kulttuuriministeri Wallín lykkäsi pitkään hierretyn työsuhdetekijänoikeusolettaman esittelemistä, koska "eri alojen vakiintuneet käytännöt pitää selvittää". Lakimuutosesitystä oli puolustettu sillä, että kullakin alalla vallitsevia vakiintuneita käytäntöjä ei muuteta. Media-alalla vakiintuneita käytänteitä on jo useita vuosia muutettu työnantajien toimesta. Sanoma Oy nousee junaan vasta sen lähdettyä.
Uusi, pakolla tehty käytäntö on aina sama. Tekijän – journalistin, valokuvaajan, kuvittajan, sarjakuvapiirtäjän ym. ym. – on luovutettava kaikki tekijänoikeudet työnantajalle kertakorvausta vastaan. Työnantajalla on oikeus uudelleenjulkaista, myydä tai muokata teos mihin haluamaansa julkaisuformaattiin tai -yhteyteen tahansa. Sopimuksiin sisältyy ehto, että sopimus koskee myös KAIKKIA samalle työnantajalle JO TEHTYJÄ työsuoritteita.
Muutama vuosi sitten kohkattiin "uudesta taloudesta". Uuden talouden kivijalka on immateriaalioikeuksien tuottaminen ja myynti. Tarkoittaa suurinpiirtein samaa kuin sisällöntuotanto. Oivallus on loistava: tehdään ei mistään jotain ja myydään se. Ei-mikään ei-mistään ei voi maksaa paljon. Huikeat voitot!
Siis: ei-kukaan – vaikkapa taiteilija – tuottaa sisällön. Minä, uuden talouden yritys, ostan sen 50 eurolla. Sen jälkeen se on minun. Hamaan maailman tappiin. Voin myydä, vaihtaa ja muokata eli tuotteistaa sitä miten haluan.
Perinteinen savupiipputeollisuus on aina toiminut siten, että työsuhteessa syntynyt keksintö on työnantajan omaisuutta. Keksijä on voinut saada – jos idea on ollut katsottu tuottavaksi – ylimääräisen palkkion tai palkinnon kekseliäisyydestään. Samaa logiikkaa siirretään nyt luoville aloille. Oli työsuhdetta eli ei.
Länsimainen tekijänoikeusperiaate, joka on myös kirjattu kansainvälisiin sopimuksiin ja sivistysmaiden lakeihin, lähtee tekijänoikeuden universaalisuudesta. Tekijällä on ensi- ja viimekätinen oikeus päättää työnsä käytöstä. Toki moni journalisti, oppikirjan tekijä, valokuvaaja tai kuvittaja on luopunut työsuhteessa, työnantajan antamissa tehtävissä ja työnantajan maksamalla ajalla tehtyjen teosten oikeuksista. Nykyisistä, entisistä ja tulevista käytöistä on voitu sopia.
Sopiminen ei kuitenkaan enää kuulu suurten yritysten repertuaariin. Ainoa tekijälle jäävä oikeus on laittaa nimi paperiin sekä mennä oikeuteen vastaamaan teoksestaan, jos se julkaistaessa loukkaa jonkun kunniaa tai aiheuttaa vahingonkorvausvaateen. Tällöin tekijä onkin yllättäen ainoa vastuunkantaja.
Huolimatta Kuvasto ryn tärkeästä työstä kuvataiteilijoiden tekijänoikeusasioissa, eivät tekijänoikeudet – vielä - tuota kuvataiteilijoille useimmissa tapauksissa kovinkaan paljon. Voisi ajatella, että nyt käynnissä oleva prosessi ei meitä koske. Tämä on virheellinen ajatus.
Tekijänoikeus ja tekijän oikeus omaan työhönsä on kuin kivitalo, jonka sokkelia yritetään nyt häivyttää. Jokainen tietää, että perustuksen pettäessä talo romahtaa. Markkinatalouden nimissä, media-alan(kin) itse aiheutettujen taloudellisten ja levikillisten ongelmien vuoksi yritetään hävittää jotain paljon isompaa. Tekijänoikeudet kehittyivät yhtä jalkaa sananvapauden käsitteen ja käytännön kanssa. Sananvapaus puolestaan on perusehto demokratialle, kansalaisten mahdollisuudelle vaikuttaa omaan elämäänsä ja taiteen vapaudelle. Jos aloitetaan tekijänoikeuksista, mihin lopetetaan? Vai menikö juna jo?
Juha Okko
Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtaja
18. toukokuuta 2009
YTHS ja jatko-opiskelijoiden terveydenhoito
Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan lehti Aviisi kertoo syyn siihen, miksi YTHS on lopettamassa jatko-opiskelijoiden terveydenhuoltopalvelut.
Terveydenhoitopalvelujen loppuminen koskee kaikkien yliopistojen jatko-opiskelijoita. Kuten Aviisi kirjoittaa, eniten häviävät apurahatutkijat. YTHS on ilmoittanut syyksi rahoituksen vähentymisen, mikä on seurausta jatko-opiskelijoiden määrän vähentymisestä - jatko-opiskelijoiden jäsenmaksua käytetään terveydenhoitopalveluiden rahoittamiseen.
YTHS:n politiikka on silti vastuutonta. Mikäli YTHS:n taloustilanne on toivoton, tulisi Kelan ja valtion tulla hätiin, jotteivät jatko-opiskelijat tulisi eriarvoisesti kohdelluiksi muihin opiskelijoihin verrattuna. YTHS:n yksipuolinen tapa ilmoittaa terveydenhoitopalveluiden yhtäkkisestä loppumisesta on käsittämätöntä. Kaikkien ylioppilaskuntien sekä Tieteentekijöiden liiton jäsenyhdistyksineen kannattaisikin yhdistää voimansa ja protestoida YTHS:n menettelyä vastaan. Opiskelijoiden jäsenmaksut tuottavat suuren osan YTHS:n tuloista, eikä opiskelijoiden fyysien ja psyykkisen terveyden hoitamatta jättäminen ainakaan pienennä yhteiskunnan kokonaiskustannuksia.
Terveydenhoitopalvelujen loppuminen koskee kaikkien yliopistojen jatko-opiskelijoita. Kuten Aviisi kirjoittaa, eniten häviävät apurahatutkijat. YTHS on ilmoittanut syyksi rahoituksen vähentymisen, mikä on seurausta jatko-opiskelijoiden määrän vähentymisestä - jatko-opiskelijoiden jäsenmaksua käytetään terveydenhoitopalveluiden rahoittamiseen.
YTHS:n politiikka on silti vastuutonta. Mikäli YTHS:n taloustilanne on toivoton, tulisi Kelan ja valtion tulla hätiin, jotteivät jatko-opiskelijat tulisi eriarvoisesti kohdelluiksi muihin opiskelijoihin verrattuna. YTHS:n yksipuolinen tapa ilmoittaa terveydenhoitopalveluiden yhtäkkisestä loppumisesta on käsittämätöntä. Kaikkien ylioppilaskuntien sekä Tieteentekijöiden liiton jäsenyhdistyksineen kannattaisikin yhdistää voimansa ja protestoida YTHS:n menettelyä vastaan. Opiskelijoiden jäsenmaksut tuottavat suuren osan YTHS:n tuloista, eikä opiskelijoiden fyysien ja psyykkisen terveyden hoitamatta jättäminen ainakaan pienennä yhteiskunnan kokonaiskustannuksia.
7. toukokuuta 2009
Jatko-opiskelijoiden terveydenhoito loppuu
Lukuvuodesta 2009-2010 alkaen Helsingin yliopiston jatko-opiskelijat eivät ole enää Ylioppilaiden Terveydenhoitosäätiön (YTHS) palveluiden piirissä, kerrotaan HYY:n verkkosivulla. Minkäänlaisia perusteluja tälle isolle muutokselle ei anneta.
Jatko-opiskelijoiden tilanne ei todellakaan ole tasa-arvoinen. Väitöskirjoja tehdään apurahoilla, projekteissa, tutkijakouluissa, työsuhteessa, laitokselle palkattuna, opintotuella... Osa väitöskirjantekijöistä on työterveyshoidon piirissä, osa ei. Jälkimmäisille YTHS on varsin tärkeä instanssi. Esimerkiksi itse olen maksanut HYY:n jäsenmaksua ainoastaan YTHS:n tarjoamien, joko täysin maksuttomien tai hyvin edullisten terveyspalvelujen takia.
Miksi HYY ei piittaa jatko-opiskelijoiden terveydestä?
Jatko-opiskelijoiden tilanne ei todellakaan ole tasa-arvoinen. Väitöskirjoja tehdään apurahoilla, projekteissa, tutkijakouluissa, työsuhteessa, laitokselle palkattuna, opintotuella... Osa väitöskirjantekijöistä on työterveyshoidon piirissä, osa ei. Jälkimmäisille YTHS on varsin tärkeä instanssi. Esimerkiksi itse olen maksanut HYY:n jäsenmaksua ainoastaan YTHS:n tarjoamien, joko täysin maksuttomien tai hyvin edullisten terveyspalvelujen takia.
Miksi HYY ei piittaa jatko-opiskelijoiden terveydestä?
11. maaliskuuta 2009
OHJEET TIETEENTEKIJÖIDEN TYÖTTÖMYYSTILANTEESEEN OVAT VALMIIT
Työ- ja elinkeinoministeriö on saanut (vihdoinkin) ulos soveltamisohjeen apurahansaajien työvoimapoliittisista edellytyksistä. Lakimutokset astuivat voimaan 1.1.2009. Ohje on julkinen asiakirja. Ohjeen pitäisi jatkossa löytyä Finlexistä. Ohjeen no on 745/023/2009. Nyt siihen pääse käsiksi Tieteentekijöiden liiton sivuilta klikkaamalla "uutisia - apurahansaajien pääsy työttömyysturvan piiriin helpottuu (10.3.2009)".
22. helmikuuta 2009
Verottaja iskee kansalaisyhteiskuntaan
Verottaja on aktivoitunut yleishyödyllisten järjestöjen verotuksen tarkastamisessa. Verottaja on tiukentanut yleishyödyllisten järjestöjen verotusta ja alkanut tulkita aikaisemmin yleishyödylliseksi luokiteltua verovapaata toimintaa elinkeinotoiminnaksi ja siten tulo- ja /tai arvonlisäverovelvolliseksi.
Järjestöille tulkinnan yhtäkkinen muuttuminen on aiheuttanut huomattavia ongelmia. Jos yleishyödylliselle voittoa tavoittelemattomalle toiminnalle asetetaan 22 prosentin arvonlisävero, on monen yhdistyksen koko toiminta käytännössä uhattuna.
Helsingin Taiteilijaseura on kuvaava esimerkki yleishyödyllisestä järjestöstä, jonka toimintaedellytykset ovat verottajan muuttuneiden käytäntöjen vuoksi olennaisesti heikentyneet. Samalla myös taiteilijoiden mahdollisuus elättää itseään taiteellaan on tullut entistäkin vaikeammaksi.
Verottaja tekee tulkinnoillaan kultuuripolitiikkaa ilman että yksikään laki olisi muuttunut. Verottaja heikentää kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä, ilman että eduskunta olisi säätänyt uusia lakeja. Demokratiaa?
Tein hallitukselle kirjallisen kysymyksen, miten verottajan käytäntöihin aiotaan puuttua.
Lue kysymys ja vastaus täältä.
Järjestöille tulkinnan yhtäkkinen muuttuminen on aiheuttanut huomattavia ongelmia. Jos yleishyödylliselle voittoa tavoittelemattomalle toiminnalle asetetaan 22 prosentin arvonlisävero, on monen yhdistyksen koko toiminta käytännössä uhattuna.
Helsingin Taiteilijaseura on kuvaava esimerkki yleishyödyllisestä järjestöstä, jonka toimintaedellytykset ovat verottajan muuttuneiden käytäntöjen vuoksi olennaisesti heikentyneet. Samalla myös taiteilijoiden mahdollisuus elättää itseään taiteellaan on tullut entistäkin vaikeammaksi.
Verottaja tekee tulkinnoillaan kultuuripolitiikkaa ilman että yksikään laki olisi muuttunut. Verottaja heikentää kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä, ilman että eduskunta olisi säätänyt uusia lakeja. Demokratiaa?
Tein hallitukselle kirjallisen kysymyksen, miten verottajan käytäntöihin aiotaan puuttua.
Lue kysymys ja vastaus täältä.
18. helmikuuta 2009
MIELENOSOITUKSIA UUTTA YLIOPISTOLAKIA VASTAAN
Yliopistolaiset ja sidosryhmät huomio! Torstaina 19.2. osoitetaan mieltä uutta yliopistolakia vastaan, jonka valmistelussa on ilmennyt hälyttävää demokratiavajetta.
Helsingissä ja Tampereella on to 19.2. mielenosoitukset samaan aikaan. HY:ssa kokoontuminen Porthanian edessä klo 14. Luennoitsijoita kehotetaan perumaan luennot klo 14 alkaen. Ks. http://opiskelijatoiminta.net/
16. helmikuuta 2009
3. helmikuuta 2009
Tiedotustilaisuus apurahansaajille
Tiedoksenne seuraava Tieteentekijöiden liiton ja Melan tilaisuus:
Apurahansaajat pääsivät sosiaaliturvan piiriin tämän vuoden alusta.
Tule kuuntelemaan vakuutus- ja työttömyysturvasi nykytilasta.
Paikka
Helsingin yliopisto, Porthania III -sali (Yliopistonkatu 3)
Aika
perjantai 27.2.2009 kello 13–16
13.00 Apurahansaajan eläke- ja tapaturmavakuutus
Henri Virtanen, yhteyspäällikkö, Mela
14.00 Apurahansaaja ja työttömyysturva
Eeva Rantala, toiminnanjohtaja, Tieteentekijöiden liitto
15.00 Sana on vapaa
Apurahansaajat pääsivät sosiaaliturvan piiriin tämän vuoden alusta.
Tule kuuntelemaan vakuutus- ja työttömyysturvasi nykytilasta.
Paikka
Helsingin yliopisto, Porthania III -sali (Yliopistonkatu 3)
Aika
perjantai 27.2.2009 kello 13–16
13.00 Apurahansaajan eläke- ja tapaturmavakuutus
Henri Virtanen, yhteyspäällikkö, Mela
14.00 Apurahansaaja ja työttömyysturva
Eeva Rantala, toiminnanjohtaja, Tieteentekijöiden liitto
15.00 Sana on vapaa
20. tammikuuta 2009
Artisti maksaa, taas!
Taidemuseot ja galleriat eivät läheskään aina maksa taiteilijalle näyttelykorvauksia tai taiteilijapalkkioita. "On väärin, että näyttelyä ripustavat ihmiset saavat liksaa, mutta minä teen työni ilmaiseksi", toteaa taidemaalari ja tatusotu-aktiivi Heli Kuparinen Helsingin Sanomissa 5.1.2009.
Museot ovat voineet luottaa siihen, että taiteilija antaa teoksensa ilmaiseksi näytille. Kilpailu alalla on kovaa ja taiteilijat tarvitsevat töilleen näkyvyyttä, joten julkisuuden katsotaan riittävän palkaksi. Näyttely on kuitenkin iso menoerä taiteilijalle, joskus sitä varten on otettava jopa lainaa.
"Siinä missä muusikoille maksetaan tekijänoikeuksia mukisematta, kuvataiteilijoille korvausten maksaminen on vielä kyseenalaista", summaa Suomen Taiteilijaseuran toiminnanjohtaja Petra Havu.
Juttu on luettavissa lehden nettisivuilla, täällä. Alla se on skannattuna, ja sen perässä on vielä taidegraafikko Pekka Hannulan asiaan liittyvä kommentti HS:n mielipidesivulta 19.1.2009.
Museot ovat voineet luottaa siihen, että taiteilija antaa teoksensa ilmaiseksi näytille. Kilpailu alalla on kovaa ja taiteilijat tarvitsevat töilleen näkyvyyttä, joten julkisuuden katsotaan riittävän palkaksi. Näyttely on kuitenkin iso menoerä taiteilijalle, joskus sitä varten on otettava jopa lainaa.
"Siinä missä muusikoille maksetaan tekijänoikeuksia mukisematta, kuvataiteilijoille korvausten maksaminen on vielä kyseenalaista", summaa Suomen Taiteilijaseuran toiminnanjohtaja Petra Havu.
Juttu on luettavissa lehden nettisivuilla, täällä. Alla se on skannattuna, ja sen perässä on vielä taidegraafikko Pekka Hannulan asiaan liittyvä kommentti HS:n mielipidesivulta 19.1.2009.
26. joulukuuta 2008
TATUSOTU kiittää
Tieteentekijöiden liiton juristi Tuuli Vänskä vaihtaa tammikuun alussa työpaikkaa. Tuuli on ollut suurena apuna, kun apurahansaajien sosiaaliturvan pykäliä on parin viime vuoden aikana eri käänteissä kommentoitu, kirjoitettu ja viimeistelty. Tuuli on ollut korvaamaton apu Tieteentekijöiden liiton SOTU-ryhmälle (jossa itse toimin) samoin kuin meille tatusotureille. Siispä suuri kiitos Tuulille myös TATUSOTU-ryhmän puolesta!Tieteentekijöiden liiton SOTU-ryhmän puolesta minä ja Anu Suoranta luovutimme Tuulille läksiäislahjaksi ensiksikin symboliset vaaleanpunaiset nyrkkeilyhanskat (aina tarpeelliset ay-juristille), sekä toisekseen kirjallisuuden klassikon - Shakespearen Romeon ja Julian, tosin uusilla lukuohjeilla tuunattuna: "miten Shakespearen klassikkoa luetaan allegoriana tieteen ja taiteen liitosta sekä taisteluna apurahansaajien sosiaaliturvan puolesta."
Näet lukuohjeet (joita ei ole tarkoitettu aivan kirjaimellisesti luettaviksi!) klikkaamalla yllä olevaa kuvaa. (Suom. huom. Lukuohjeet eivät paljasta juonen yksityiskohtia.)
2. joulukuuta 2008
Tatusotu-uudistuksista Kelan Sanomissa (4/08)
Tatusotu-uudistuksia käsittelevä artikkeli uudessa Kelan sanomat -lehdessä (4/2008). Lehden verkkoversio löytyy täältä. (Uusin numero ei kuitenkaan vielä tänään 2.12. ollut siellä.)
18. marraskuuta 2008
"Apurahansaajien sosiaaliturva käytännössä" (Acatiimi 8/2008)
Tänään ilmestyneessä Acatiimi-lehdessä (8/08) on taas tärkeää tietoa apurahansaajille. Henri Virtasen laatima artikkeli "Apurahansaajien sosiaaliturva käytännössä" (s. 29-30) on vapaasti luettavissa myös Acatiimin verkkoversiossa.
Huomaa myös jutun lopussa oleva linkki Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen (Mela) sivuille; tässä on suora linkki nimenomaan apurahansaajille tarkoitettuun yksityiskohtaiseen sivukokonaisuuteen.
Huomaa myös jutun lopussa oleva linkki Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen (Mela) sivuille; tässä on suora linkki nimenomaan apurahansaajille tarkoitettuun yksityiskohtaiseen sivukokonaisuuteen.
8. marraskuuta 2008
Apurahalaki hyväksyttiin eduskunnassa
Juuri niin kuin otsikko sanoo, eduskunnassa äänestettiin vihdoin laista, jonka puolesta taiteen- ja taiteentekijät ovat pitkään taistelleet. Laista hyötyvät luonnollisesti kaikki apurahoilla ajoittain työskentelevät, ammattiin katsomatta. Lain voimaan astuminen ensi vuoden alusta on voitto Tatusotulle, Tieteentekijöiden liitolle sekä muille tieteen ja taiteen järjestöille, jotka ovat olleet mukana lakipykäliä vääntämässä. Me kaikki olemmekin laista onnellisia, vaikka se tässä vaiheessa jättää alle neljän kuukauden mittaiset apurahat ulkopuolelle.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan yksimielinen lausunto lupaa tässä mielessä hyvää, ja itse asiassa jopa yllyttää lain väännössä mukana olleita jatkamaan taistoaan. Valiokunnan lausunnossa nimittäin velvoitetaan hallitusta toimimaan siten, että "hallitus yhteistyössä maatalousyrittäjien eläkelaitoksen ja alan järjestöjen kanssa selvittää mahdollisuudet laajentaa apurahansaajien vakuuttamisvelvollisuutta". Tatusotureiden työ ei siis edelleenkään ole päättynyt. Joudumme vielä kerran kokoamaan voimamme, jotta myös kaikkein pienimmät apurahat saadaan sosiaaliturvan piiriin.
Onneksi kuulemani mukaan MELA, joka sosiaaliturvan järjestää, on näyttänyt vihreää valoa sille, että myös lyhyiden apurahojen pääsy sosiaaliturvan piiriin voitaisiin selvittää. Tämä saattaa vaatia oman tietokonejärjestelmän luomista alle 4kk mittaisille apurahoille tai järjestelmää, joka mahdollistaa lyhyiden apurahojen ketjuttamisen niin, että niistä muodostuu vaadittu yli 4kk mittainen jakso.
Tavallaan onkin ajateltava niin, että hallitus toteutti apurahansaajien sosiaaliturvan niin hyvin kuin se teknisesti on mahdollista siinä eläkejärjestelmässä, joka sosiaaliturvan otti järjestääkseen. Ikävää on, ettei sosiaali- ja terveysministeriön valitsema maatalousyrittäjien eläketurvalaki mahdollista alle neljän kuukauden mittaisten työsuhteiden vakuuttamista. Mielestäni tilanne pitääkin tulkita niin, että hallitus heittää pallon takaisin hyvää yhteispeliä pelanneille taiteen- ja tieteen järjestöille, joiden se toivoo yhteistyössä MELAn kanssa selvittävän, millä tavoin myös lyhyet apurahat saadaan vakuutusturvan piiriin. Toki valtiolla on tässä pelissä oma roolinsa. Tämä rooli on viime kädessä rahoittajan ja lainsäätäjän rooli, vaikka selvitystyö ja pykälät väännettäisiinkin jälleen asianomaisten - ja asiantuntevien - osapuolten työpanosta hyväksi käyttäen.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan yksimielinen lausunto lupaa tässä mielessä hyvää, ja itse asiassa jopa yllyttää lain väännössä mukana olleita jatkamaan taistoaan. Valiokunnan lausunnossa nimittäin velvoitetaan hallitusta toimimaan siten, että "hallitus yhteistyössä maatalousyrittäjien eläkelaitoksen ja alan järjestöjen kanssa selvittää mahdollisuudet laajentaa apurahansaajien vakuuttamisvelvollisuutta". Tatusotureiden työ ei siis edelleenkään ole päättynyt. Joudumme vielä kerran kokoamaan voimamme, jotta myös kaikkein pienimmät apurahat saadaan sosiaaliturvan piiriin.
Onneksi kuulemani mukaan MELA, joka sosiaaliturvan järjestää, on näyttänyt vihreää valoa sille, että myös lyhyiden apurahojen pääsy sosiaaliturvan piiriin voitaisiin selvittää. Tämä saattaa vaatia oman tietokonejärjestelmän luomista alle 4kk mittaisille apurahoille tai järjestelmää, joka mahdollistaa lyhyiden apurahojen ketjuttamisen niin, että niistä muodostuu vaadittu yli 4kk mittainen jakso.
Tavallaan onkin ajateltava niin, että hallitus toteutti apurahansaajien sosiaaliturvan niin hyvin kuin se teknisesti on mahdollista siinä eläkejärjestelmässä, joka sosiaaliturvan otti järjestääkseen. Ikävää on, ettei sosiaali- ja terveysministeriön valitsema maatalousyrittäjien eläketurvalaki mahdollista alle neljän kuukauden mittaisten työsuhteiden vakuuttamista. Mielestäni tilanne pitääkin tulkita niin, että hallitus heittää pallon takaisin hyvää yhteispeliä pelanneille taiteen- ja tieteen järjestöille, joiden se toivoo yhteistyössä MELAn kanssa selvittävän, millä tavoin myös lyhyet apurahat saadaan vakuutusturvan piiriin. Toki valtiolla on tässä pelissä oma roolinsa. Tämä rooli on viime kädessä rahoittajan ja lainsäätäjän rooli, vaikka selvitystyö ja pykälät väännettäisiinkin jälleen asianomaisten - ja asiantuntevien - osapuolten työpanosta hyväksi käyttäen.
Akateeminen pätkätyöläinen avautuu taas (HS 8.11.08)
Olen monesti hymyillyt eräälle alaviitteelle Jean-Jacques Rousseaun "Esseessä kielen alkuperästä". Siinä Rousseau valittaa, ettei kirjoitetussa kielessä ole olemassa omaa välimerkkiään ironialle, sellaista joka huutomerkin tai kysymysmerkin tavoin ilmoittaisi lukijalle puheen sävyn. Ironiamerkki kertoisi meille, ettei kirjoittaja tarkoita sitä mitä sanoo, vaan kenties jopa täysin päinvastaista. Erityisen hauskaksi tuon alaviitteen tekee se, ettei siihenkään sisälly tuollaista "ironiamerkkiä": niinpä me emme varmuudella voi tietää, onko Rousseau vakavissaan.
Tänään tämä kirjoitetun kielen totinen puute palasi jälleen mieleeni lukiessani Hesaria. Sivulla A4 on komeasti otsikoitu juttu "Akateeminen pätkätyöläinen nousi barrikadeille kaikkien apurahalla elävien puolesta". Juttu kuuluu sarjaan "Sininen on taivas: Kertomuksia suomalaisesta köyhyydestä", kyseessä on osa "6/7: Apurahat". Minulla on kunnia olla juttua varten haastateltu muskettisoturi, tai ainakin tatusoturi.
Olisin toivonut ettei juttu niinkään keskity henkilööni tai perhe-, työ-, toimeentulo- ja asumistilanteeseeni, saati vaimoni palkka-asioihin (euromäärä oli nostettu peräti alaotsikkoon), vaan käsittelisi laajemmin esimerkiksi apurahansaajien, mutta myös muiden pätkätyöläisten asemaa "kaupunkilaisina pienituloisina". Halusin omalta osaltani tuoda esiin pikemminkin sitä, etten koe olevani huono-osainen, eikä perheeni suinkaan näe nälkää, vaan tulemme kyllä toimeen vaikkei meillä ole vaikkapa niin usein "välttämättömänä" pidettyä autoa.
Jos oma henkilöauto olisi kirjaimellisesti välttämätön, me varmaankin olisimme jonkinlaisen koslan hankkineet ja tinkineet jostain muusta — ruoasta, vaatteista (huomatkaa magee seiskytluvun nahkarotsi kuvan ikkunalaudalla!) ja asumisesta (se 118 neliön omistusasunto — "Myllypurossa" ei tarkoita "itäisessä slummissa" vaan metroradan varrella, eli paikassa josta takuulla pääsee pois ilman autoakin).
Tähän perheauton välttämättömyyteen liittyykin se mainittu ironiamerkin puuttuminen. Jutussa nimittäin lukee, lainausmerkeissä jotka osoittavat sanojen kuuluvan haastatellulle, minulle: "Meillä ei ole edes pientä autoa, emmekä lennä ulkomaille lomalle." Tähän olisi pitänyt liittää vähintäänkin joku hymiö: ;)
Itse muuten totesin toimittajalle, jotakuinkin vailla ironiaa, että tällaisen perheen ekologinen jalanjälki on aivan tarpeeksi mittava ilman isoa autoa ja lentolomiakin.
HS:n jutun toimitti Katja Kuokkanen, kuvan otti Markus Jokela.
P.S. (lisätty 11.11.): Huomasin vasta eilen että skannista jäi oikea alanurkka pois. Pois jääneessä kahden lyhyen kappaleen palstassa oli seuraava teksti:
Tänään tämä kirjoitetun kielen totinen puute palasi jälleen mieleeni lukiessani Hesaria. Sivulla A4 on komeasti otsikoitu juttu "Akateeminen pätkätyöläinen nousi barrikadeille kaikkien apurahalla elävien puolesta". Juttu kuuluu sarjaan "Sininen on taivas: Kertomuksia suomalaisesta köyhyydestä", kyseessä on osa "6/7: Apurahat". Minulla on kunnia olla juttua varten haastateltu muskettisoturi, tai ainakin tatusoturi.
Olisin toivonut ettei juttu niinkään keskity henkilööni tai perhe-, työ-, toimeentulo- ja asumistilanteeseeni, saati vaimoni palkka-asioihin (euromäärä oli nostettu peräti alaotsikkoon), vaan käsittelisi laajemmin esimerkiksi apurahansaajien, mutta myös muiden pätkätyöläisten asemaa "kaupunkilaisina pienituloisina". Halusin omalta osaltani tuoda esiin pikemminkin sitä, etten koe olevani huono-osainen, eikä perheeni suinkaan näe nälkää, vaan tulemme kyllä toimeen vaikkei meillä ole vaikkapa niin usein "välttämättömänä" pidettyä autoa.
Jos oma henkilöauto olisi kirjaimellisesti välttämätön, me varmaankin olisimme jonkinlaisen koslan hankkineet ja tinkineet jostain muusta — ruoasta, vaatteista (huomatkaa magee seiskytluvun nahkarotsi kuvan ikkunalaudalla!) ja asumisesta (se 118 neliön omistusasunto — "Myllypurossa" ei tarkoita "itäisessä slummissa" vaan metroradan varrella, eli paikassa josta takuulla pääsee pois ilman autoakin).
Tähän perheauton välttämättömyyteen liittyykin se mainittu ironiamerkin puuttuminen. Jutussa nimittäin lukee, lainausmerkeissä jotka osoittavat sanojen kuuluvan haastatellulle, minulle: "Meillä ei ole edes pientä autoa, emmekä lennä ulkomaille lomalle." Tähän olisi pitänyt liittää vähintäänkin joku hymiö: ;)
Itse muuten totesin toimittajalle, jotakuinkin vailla ironiaa, että tällaisen perheen ekologinen jalanjälki on aivan tarpeeksi mittava ilman isoa autoa ja lentolomiakin.
HS:n jutun toimitti Katja Kuokkanen, kuvan otti Markus Jokela.
P.S. (lisätty 11.11.): Huomasin vasta eilen että skannista jäi oikea alanurkka pois. Pois jääneessä kahden lyhyen kappaleen palstassa oli seuraava teksti:
Nyt myös hallituksessa on Tatusotun ja alan ammattijärjestöjen kannanottojen myötä ymmärretty, että tässä kohtaa sosiaaliturvaa on aukko.Sosiaaliturvaa parannetaan hallituksen esityksen mukaan 2009 alusta niin, että apurahansaajille turvataan eläke-, sairausvakuutus-, työtapaturma- ja työttömyysturva.
(P. R.)
2. marraskuuta 2008
"Tutkijankin on saatava pitää äitiyslomaa" (HS 1.11.08)
Vaikka paljon on saatu aikaiseksi, on paljon vielä tehtävää, jotta tutkijoiden ammattikuntaa kohdeltaisiin oikeudenmukaisesti. Miia Halme ihmettelee Helsingin Sanomissa 1.11.08 julkaistussa mielipidekirjoituksessaan, miksi äitiysloma ei kuulu tutkijalle.
10. lokakuuta 2008
Sivistysvaliokunta haluaa selvitettäväksi lyhyiden apurahojen sosiaaliturvan
Käsittelimme tänään Aleksis Kiven päivänä hengenviljelijöiden sosiaaliturvaa sivistysvaliokunnassa. Istunnon aluksi edustaja Tommy Taberman luki Kiven runon. Tämän jälkeen kävimme läpi käsityksemme lakiesityksestä ja teimme siitä lausunnon. Ensi viikolla myös työelämä- ja tasa-arvovaliokunta antaa oman lausuntonsa. Tämän jälkeen laki on sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsissä. Valiokunta tekee siitä oman esityksensä hallitukselle.
***
Tiedote eduskunnan sivuilta:
Eduskunnan sivistysvaliokunta on antanut lausunnon apurahansaajien sosiaaliturvaa koskevasta maatalousyrittäjän eläkelain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (SiVL 13/2008). Valiokunta pitää ehdotusta kokonaisuudessaan hyvänä.
Apurahalla taiteellista toimintaa harjoittavat tai tieteellistä tutkimusta tekevät henkilöt ovat sosiaaliturvan järjestämisen kannalta muuta väestöä huonommassa asemassa. Apurahoilla tehdään mittava määrä yhteiskuntaa hyödyttävää tieteellistä tutkimusta ja taiteellista työtä. Lainsäädännön puutteellisuudesta johtuu, että osa apurahalla työskentelevistä on sairauden, raskauden, vanhuuden ja perhe-eläketurvan osalta ainoastaan lakisääteisen vähimmäisturvan piirissä. Esitetyillä lainmuutoksilla apurahansaajat saatettaan apurahalla työskentelyn osalta maatalousyrittäjän eläkelain mukaisen lakisääteisen ansiosidonnaisen eläketurvan ja kuntoutusetuuksien piiriin.
Valiokunta katsoo, että ongelmaksi hallituksen esittämässä mallissa jää se, että sosiaaliturvan piiriin päästäkseen tulisi apurahalla työskennellä yhdenjaksoisesti vähintään neljä kuukautta. Esittävän taiteen tekijöillä on paljon apurahoitettua projektityöskentelyä, jossa projektin pituus taiteen erityispiirteistä johtuen jää alle neljän kuukauden mittaiseksi.
Sivistysvaliokunta esittää lausunnossaan, että hallitus velvoitettaisiin selvittämään mahdollisuudet laajentaa apurahansaajien vakuutusvelvollisuutta siten, että neljä kuukautta lyhyemmät apurahakaudet voitaisiin laskea yhteen, jolloin ne oikeuttaisivat samaan sosiaaliturvaan kuin vähintään neljä kuukautta pitkät apurahajaksot oikeuttavat.
Mietinnön asiasta tekee sosiaali- ja terveysvaliokunta.
Lisätietoja:
Sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Raija Vahasalo, puh.(09) 4321
Valiokuntaneuvos Marjo Hakkila, puh. (09) 432 2081
***
Tiedote eduskunnan sivuilta:
Eduskunnan sivistysvaliokunta on antanut lausunnon apurahansaajien sosiaaliturvaa koskevasta maatalousyrittäjän eläkelain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (SiVL 13/2008). Valiokunta pitää ehdotusta kokonaisuudessaan hyvänä.
Apurahalla taiteellista toimintaa harjoittavat tai tieteellistä tutkimusta tekevät henkilöt ovat sosiaaliturvan järjestämisen kannalta muuta väestöä huonommassa asemassa. Apurahoilla tehdään mittava määrä yhteiskuntaa hyödyttävää tieteellistä tutkimusta ja taiteellista työtä. Lainsäädännön puutteellisuudesta johtuu, että osa apurahalla työskentelevistä on sairauden, raskauden, vanhuuden ja perhe-eläketurvan osalta ainoastaan lakisääteisen vähimmäisturvan piirissä. Esitetyillä lainmuutoksilla apurahansaajat saatettaan apurahalla työskentelyn osalta maatalousyrittäjän eläkelain mukaisen lakisääteisen ansiosidonnaisen eläketurvan ja kuntoutusetuuksien piiriin.
Valiokunta katsoo, että ongelmaksi hallituksen esittämässä mallissa jää se, että sosiaaliturvan piiriin päästäkseen tulisi apurahalla työskennellä yhdenjaksoisesti vähintään neljä kuukautta. Esittävän taiteen tekijöillä on paljon apurahoitettua projektityöskentelyä, jossa projektin pituus taiteen erityispiirteistä johtuen jää alle neljän kuukauden mittaiseksi.
Sivistysvaliokunta esittää lausunnossaan, että hallitus velvoitettaisiin selvittämään mahdollisuudet laajentaa apurahansaajien vakuutusvelvollisuutta siten, että neljä kuukautta lyhyemmät apurahakaudet voitaisiin laskea yhteen, jolloin ne oikeuttaisivat samaan sosiaaliturvaan kuin vähintään neljä kuukautta pitkät apurahajaksot oikeuttavat.
Mietinnön asiasta tekee sosiaali- ja terveysvaliokunta.
Lisätietoja:
Sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Raija Vahasalo, puh.(09) 4321
Valiokuntaneuvos Marjo Hakkila, puh. (09) 432 2081
7. lokakuuta 2008
Sosiaaliturvajärjestelmään kohdistuvat laiminlyönnit rikoslain piiriin?
Kela on julkaissut vuonna 2006 ilmestyneen Vääryyskirjan jatkoksi Toisen vääryyskirjan, jossa hyvinvointivaltion tilasta käytyä keskustelua päivitetään. Kiinnostava uutinen teoksen julkistamistilaisuudesta on luettavissa täältä.
Artikkeli SATA-komitean valmistelemasta sosiaaliturvauudistuksesta (Megafoni)
Nettilehti Megafonissa on ilmestynyt tänään (7.10.2008) Heikki Keson artikkeli "Paljon melua tyhjästä?" Artikkelissa tarkastellaan sitä, mistä ns. SATA-komitean valmistelemassa sosiaaliturvauudistuksessa tulee (niukasti tihkuneista tiedoista päätellen) olemaan kysymys.
6. lokakuuta 2008
Onneksi olkoon!
Tatusotu-ryhmä onnittelee:
Martti-Tapio Kuuskoskesta Nuoren Voiman päätoimittaja
Nuoren Voiman uudeksi päätoimittajaksi on valittu FL Martti-Tapio Kuuskoski (s. 1968). Kuuskoski on taiteentutkija. Tutkimuksensa ohella Kuuskoski on työskennellyt aktiivisesti kulttuurin kentällä erityisesti kirjallisuuden ja elokuvan parissa. Hän on organisoinut erilaisia kulttuuritapahtumia ja kirjoittanut moniin kulttuurijulkaisuihin ja kirjoihin.
Martti-Tapio Kuuskoski aloittaa päätoimittajakautensa 1.1.2009. Vuodesta 2007 Nuoren Voiman päätoimittajana toiminut Olli Sinivaara jatkaa vuoden 2008 loppuun.
Martti-Tapio Kuuskoskesta Nuoren Voiman päätoimittaja
Nuoren Voiman uudeksi päätoimittajaksi on valittu FL Martti-Tapio Kuuskoski (s. 1968). Kuuskoski on taiteentutkija. Tutkimuksensa ohella Kuuskoski on työskennellyt aktiivisesti kulttuurin kentällä erityisesti kirjallisuuden ja elokuvan parissa. Hän on organisoinut erilaisia kulttuuritapahtumia ja kirjoittanut moniin kulttuurijulkaisuihin ja kirjoihin.
Martti-Tapio Kuuskoski aloittaa päätoimittajakautensa 1.1.2009. Vuodesta 2007 Nuoren Voiman päätoimittajana toiminut Olli Sinivaara jatkaa vuoden 2008 loppuun.
2. lokakuuta 2008
Apurahalaki työelämävaliokuntaan
Olin tämän viikon tiistaina 30.8. kutsuttuna asiantuntijana eduskunnan työelämävaliokunnassa, kun valiokunnassa käsiteltiin apuranhansaajien sosiaaliturvalakia. Alla valiokunnalle kuulemistilaisuudessa jättämäni kirjallinen lausunto, jonka allekirjoitin Tieteentekijöiden liiton sosiaaliturvatyöryhmän puheenjohtajan ominaisuudessa.
Outi Alanko-Kahiluoto
***
Tieteen- ja taiteentekijäjärjestöt ovat ajaneet apurahansaajien sosiaaliturvaa jo vuosikymmeniä. Siksi myös Tieteentekijöiden liiton sosiaaliturvatyöryhmä ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, että myös hengenviljelijät viimein pääsevät sosiaaliturvan piiriin. Tämä tapahtuu vakuuttamalla heidät Maatalousyrittäjien eläkekassan kautta.
Laki myös vastaa suurelta osin Tieteentekijöiden sosiaaliturvatyöryhmän vaatimuksia. Lakia vaivaa kuitenkin puute, joka on alle neljän kuukauden mittaisten apurahojen jääminen sosiaaliturvan ulkopuolelle.
Tieteentekijöiden liiton sosiaaliturvatyöryhmä katsoo, että on sosiaaliturvan on kuuluttava kaikille apurahan turvin tutkimustyötä tekeville apurahajakson pituudesta riippumatta. Tiedemaailmassa lyhyet apurahat ovat jatkuvasti lisääntyneet ja on yhä tavallisempaa, että sama henkilö voi saada vuoden aikana useamman alle neljän kuukauden mittaisen työskentelyapurahan. Sosiaaliturvan järjestäminen myös näille tutkijoille olisi linjassa hallituksen pyrkimyksen kanssa tehdä työnteko kannattavaksi kaikissa tilanteissa sekä hallituksen pyrkimyksessä parantaa sosiaaliturvan aukkoja.
Onkin tärkeää, että välittömästi lain tultua voimaan perustetaan eri osapuolista koostuva työryhmä selvittämään, millä keinoin myös alle neljän kuukauden mittaiset apurahat saataisiin sosiaaliturvan piiriin. Työryhmässä tulisi olla mukana samat osapuolet kuin lakia valmistelleessa työryhmässä.
Alle neljän kuukauden mittaisten apurahojen jääminen sosiaaliturvan ulkopuolelle johtunee siitä, että sosiaaliturva järjestetään Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa. Ehdotuksen mukaan apurahansaaja on velvollinen vakuuttamaan itsensä Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa, kun hänelle on Suomessa myönnetty apuraha, jonka turvin hän työskentelee yhdenjaksoisesti vähintään neljä kuukautta ja apurahan suuruus vuotuiseksi työtuloksi muutettuna on vähintään maatalousyrittäjien eläkelain alarajan suuruinen, joka on 3093,33 euroa vuoden 2008 tasossa. Osa tutkijoista saa apurahansa useista eri lähteistä, jolloin saman vuoden aikana saattaa olla vaikkapa neljä kolmen kuukauden mittaista apurahakautta.
Apurahoja myöntävät tahot ovat tuoneet esiin, että jatkossa kaikki apurahat voisivat olla vähintään 4kk mittaisia, jolloin sosiaaliturvan puuttumisen ongelmaa ei apurahansaajalle tulisi. Tämä voikin olla järkevää. Voi kuitenkin kysyä, onko kaikissa tapauksissa kansantaloudellisesti tai edes tutkijan itsensä etenemisen järkevää venyttää kolmen kuukauden työ neljään kuukauteen.
Apurahansaajien sosiaaliturvalain jatkokehittely
Lain perusteluihin on sisällytetty lupaus siitä, että lain toimivuutta seurataan ja lakia korjataan tarpeen vaatimalla tavalla. Tieteentekijöiden liiton sosiaaliturvatyöryhmä esittääkin, että apurahansaajien vakuuttamista seurattaisiin ja samalla selvitettäisiin vakuuttamismahdollisuutta myös alle neljän kuukauden apurahojen osalta. Ongelmallisia ovat muun muassa edellä kuvatun kaltaiset tapaukset, joissa henkilön apurahakaudet muodostuvat useasta eri lähteestä saaduista apurahoista, joista yksikään ei oikeuta henkilöä vakuuttamaan itseään Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa.
Pakollisen tapaturmavakuutuksen osalta Tieteentekijöiden liitto ehdottaa seurantaa apurahansaajille sattuneista tapaturmista. Tällöin voidaan tarkastella sitä, onko apurahansaajien tapaturmavakuutusmaksu oikea suhteessa maatalousyrittäjien tapaturmavakuutusmaksuun. Kaikki apurahansaajat eivät tee töitä työpaikalla vaan osa työskentelee kotona. Tämä saattaa aiheuttaa epäselvyyksiä tulkittaessa sitä, onko kyseessä työtapaturma vai ei.
Tieteentekijöiden liitto pitää työttömyysturvalakiin esitettyjä muutoksia pääosin kannatettavina. Työ- ja elinkeinoministeriö ohjeisti TE-keskuksia ja työvoimatoimistoja huhtikuussa 2008 lähettämässään kirjeessä tutkijoiden ja taiteilijoiden työttömyysturvasta eräissä tilanteissa. Kirjeellä ei ole ollut toivottua vaikutusta kaikissa työvoimatoimistoissa. Apurahansaajia on jäänyt edelleenkin työttömyysturvan ulkopuolelle ohjeistuksen vastaisesti. On hyvä, että työttömyysturvalakiin tulee ensi vuoden alusta alkaen työ- ja elinkeinoministeriön kirjeen keskeinen sisältö. Myös tämän jälkeen tulee seurata, tulevatko apurahansaajat työttömyystilanteissa tasapuolisesti ja lain edellyttämällä tavalla kohdelluiksi.
Tieteentekijöiden sosiaaliturvatyöryhmä esittää selvitettäväksi yhteistyössä Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen kanssa, millä keinoin myös alle neljän kuukauden mittaiset apurahat voisivat päästä sosiaaliturvan piiriin. Olisiko lyhyiden, alle neljän kuukauden mittaisten apurahojen ketjuttaminen mahdollista, niin että ne yhdessä muodostaisivat vaaditun mittaisen jakson ja täyttäisivät lain vuositulokriteerin? Tulisi selvittää myös, tulisiko alle neljän kuukauden apurahojen osalta vapaaehtoinen vakuuttaminen kyseeseen, jolloin alle neljän kuukauden mittaisen apurahan saajan olisi mahdollista, mutta ei pakollista, vakuuttaa itsensä Maatalousyrittäjien eläkekassassa.
Edellä esitetyn lisäksi Tieteentekijöiden liiton sosiaaliturvatyöryhmä yhtyy Tieteentekijöiden liiton toiminnanjohtaja Eeva Rantalan lausuntoon sekä sen liitteessä 1 esitettyihin muutosehdotuksiin, jotka ovat myös tämän lausunnon liitteenä.
Tieteentekijöiden liiton sosiaaliturvatyöryhmän puolesta
Outi Alanko-Kahiluoto
Tieteentekijöiden liiton sosiaaliturvatyöryhmän puheenjohtaja
- ja tässä Eeva Rantalan lausunto, johon yllä viittaan:
Tieteentekijöiden liitto pitää myönteisenä sitä, että apurahansaajien sosiaaliturva saadaan vihdoinkin järjestettyä kohtuullisella tavalla. Apurahoilla tehdään mittava määrä tieteellistä tutkimusta, jonka tuloksia voidaan hyödyntää yhteiskunnassa eri tavoin. Siksi on tärkeää, että myös valtio osallistuu apurahansaajien sosiaaliturvan kustantamiseen ja järjestämiseen.
Tieteentekijöiden liitto pitää ehdotettuja lakimuutoksia ja sosiaaliturvan järjestämistapaa pääosin hyväksyttävinä. Sosiaaliturvan uudistuksen yhteydessä on tärkeää, että apurahansaajien käteen jäävän apurahan määrä ei laske. Verottoman apurahan pienuuden vuoksi apurahansaajat elävät toimeentulon äärirajoilla, minkä vuoksi apurahan ylärajan kohottaminen on ehdottoman tärkeää uudistuksen yhteydessä.
Verottoman apurahan maksimimäärä on tällä hetkellä 1313,13 euroa kuukaudessa. Kehityksen tuleekin johtaa jatkossa apurahansaajien tulotason nousuun. Ehdotuksen mukaan apurahansaaja olisi velvollinen vakuuttamaan itsensä Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa, kun hänelle on Suomessa myönnetty apuraha, jonka turvin hän työskentelee yhdenjaksoisesti vähintään neljä kuukautta ja apurahan suuruus vuotuiseksi työtuloksi muutettuna on vähintään maatalousyrittäjien eläkelain alarajan suuruinen, joka on 3093,33 euroa vuoden 2008 tasossa. Käytännössä tämä tarkoittaa apurahansaajalle myönnettyä vähintään 1031,11 euron suuruista apurahaa vähintään neljän kuukauden työskentelyä varten, mikä on huomattavasti alle mainitun verottoman apurahan kuukausirajan. Ehdotuksen mukaan vakuuttamisvelvollisuus syntyisi erikseen jokaisen edellytykset täyttävän apurahan osalta.
Osa tutkijoista saa apurahansa useista eri lähteistä, jolloin saman vuoden aikana saattaa olla vaikkapa neljä kolmen kuukauden mittaista apurahakautta. Hallituksen esityksen tavoitteet huomioon ottaen ei ole perusteltua, että useista eri lähteistä rahoitusta saava apurahansaaja jää sosiaaliturvan ulkopuolelle, vaikka hänen työskentelynsä olisi yhdenjaksoista ja siten täyttää ehdotuksen vaatiman neljän kuukauden vähimmäiskeston ja hänen rahoituksensa ylittää vaaditun vuosityötulon.
Tieteentekijöiden liitto esittää, että ehdotuksessa harkittaisiin vielä vakuutusvelvollisuuden laajentamista koskemaan toisiaan seuraavia yhteensä vähintään neljän kuukauden mittaisia apurahakausia, joiden mukainen vuosityötulo on vähintään 3093,33 euroa vuoden 2008 tasossa. Muutos on perusteltu, jotta vastaisuudessa vältettäisiin pienten apurahojen venyttäminen keinotekoisesti neljän kuukauden mittaisiksi.
Tämän lisäksi Tieteentekijöiden liitto ehdottaa, että apurahansaajien vakuuttamista seurattaisiin ja samalla selvitettäisiin vakuuttamismahdollisuutta myös alle neljän kuukauden apurahojen osalta. Pakollisen tapaturmavakuutuksen osalta Tieteentekijöiden liitto ehdottaa seurantaa apurahansaajille sattuneista tapaturmista. Tällöin voidaan tarkastella sitä, onko apurahansaajien tapaturmavakuutusmaksu oikea suhteessa maatalousyrittäjien tapaturmavakuutusmaksuun. Kaikki apurahatutkijat eivät työskentele yliopiston tai tutkimuslaitoksen osoittamissa tiloissa, vaan osa työskentelee joko pysyvästi tai tilapäisesti esim. kotona. Tämä saattaa aiheuttaa epäselvyyksiä tulkittaessa sitä, onko kyseessä työtapaturma vai ei.
Tieteentekijöiden liitto pitää työttömyysturvalakiin esitettyjä muutoksia pääosin kannatettavina. Työ- ja elinkeinoministeriö ohjeisti TE-keskuksia ja työvoimatoimistoja huhtikuussa 2008 lähettämässään kirjeessä tutkijoiden ja taiteilijoiden työttömyysturvasta eräissä tilanteissa. Kirjeellä ei ole ollut toivottua vaikutusta kaikissa työvoimatoimistoissa. Apurahansaajia on jäänyt edelleenkin työttömyysturvan ulkopuolelle ohjeistuksen vastaisesti. On hyvä, että työttömyysturvalakiin tulee ensi vuoden alusta alkaen työ- ja elinkeinoministeriön kirjeen keskeinen sisältö.
Tieteentekijöiden liitto ehdottaa työttömyysturvalakiin pieniä muutoksia, jotka on esitetty oheisessa liitteessä.
Tieteentekijöiden liiton puolesta
Eeva Rantala
toiminnanjohtaja
Outi Alanko-Kahiluoto
***
Tieteen- ja taiteentekijäjärjestöt ovat ajaneet apurahansaajien sosiaaliturvaa jo vuosikymmeniä. Siksi myös Tieteentekijöiden liiton sosiaaliturvatyöryhmä ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, että myös hengenviljelijät viimein pääsevät sosiaaliturvan piiriin. Tämä tapahtuu vakuuttamalla heidät Maatalousyrittäjien eläkekassan kautta.
Laki myös vastaa suurelta osin Tieteentekijöiden sosiaaliturvatyöryhmän vaatimuksia. Lakia vaivaa kuitenkin puute, joka on alle neljän kuukauden mittaisten apurahojen jääminen sosiaaliturvan ulkopuolelle.
Tieteentekijöiden liiton sosiaaliturvatyöryhmä katsoo, että on sosiaaliturvan on kuuluttava kaikille apurahan turvin tutkimustyötä tekeville apurahajakson pituudesta riippumatta. Tiedemaailmassa lyhyet apurahat ovat jatkuvasti lisääntyneet ja on yhä tavallisempaa, että sama henkilö voi saada vuoden aikana useamman alle neljän kuukauden mittaisen työskentelyapurahan. Sosiaaliturvan järjestäminen myös näille tutkijoille olisi linjassa hallituksen pyrkimyksen kanssa tehdä työnteko kannattavaksi kaikissa tilanteissa sekä hallituksen pyrkimyksessä parantaa sosiaaliturvan aukkoja.
Onkin tärkeää, että välittömästi lain tultua voimaan perustetaan eri osapuolista koostuva työryhmä selvittämään, millä keinoin myös alle neljän kuukauden mittaiset apurahat saataisiin sosiaaliturvan piiriin. Työryhmässä tulisi olla mukana samat osapuolet kuin lakia valmistelleessa työryhmässä.
Alle neljän kuukauden mittaisten apurahojen jääminen sosiaaliturvan ulkopuolelle johtunee siitä, että sosiaaliturva järjestetään Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa. Ehdotuksen mukaan apurahansaaja on velvollinen vakuuttamaan itsensä Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa, kun hänelle on Suomessa myönnetty apuraha, jonka turvin hän työskentelee yhdenjaksoisesti vähintään neljä kuukautta ja apurahan suuruus vuotuiseksi työtuloksi muutettuna on vähintään maatalousyrittäjien eläkelain alarajan suuruinen, joka on 3093,33 euroa vuoden 2008 tasossa. Osa tutkijoista saa apurahansa useista eri lähteistä, jolloin saman vuoden aikana saattaa olla vaikkapa neljä kolmen kuukauden mittaista apurahakautta.
Apurahoja myöntävät tahot ovat tuoneet esiin, että jatkossa kaikki apurahat voisivat olla vähintään 4kk mittaisia, jolloin sosiaaliturvan puuttumisen ongelmaa ei apurahansaajalle tulisi. Tämä voikin olla järkevää. Voi kuitenkin kysyä, onko kaikissa tapauksissa kansantaloudellisesti tai edes tutkijan itsensä etenemisen järkevää venyttää kolmen kuukauden työ neljään kuukauteen.
Apurahansaajien sosiaaliturvalain jatkokehittely
Lain perusteluihin on sisällytetty lupaus siitä, että lain toimivuutta seurataan ja lakia korjataan tarpeen vaatimalla tavalla. Tieteentekijöiden liiton sosiaaliturvatyöryhmä esittääkin, että apurahansaajien vakuuttamista seurattaisiin ja samalla selvitettäisiin vakuuttamismahdollisuutta myös alle neljän kuukauden apurahojen osalta. Ongelmallisia ovat muun muassa edellä kuvatun kaltaiset tapaukset, joissa henkilön apurahakaudet muodostuvat useasta eri lähteestä saaduista apurahoista, joista yksikään ei oikeuta henkilöä vakuuttamaan itseään Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa.
Pakollisen tapaturmavakuutuksen osalta Tieteentekijöiden liitto ehdottaa seurantaa apurahansaajille sattuneista tapaturmista. Tällöin voidaan tarkastella sitä, onko apurahansaajien tapaturmavakuutusmaksu oikea suhteessa maatalousyrittäjien tapaturmavakuutusmaksuun. Kaikki apurahansaajat eivät tee töitä työpaikalla vaan osa työskentelee kotona. Tämä saattaa aiheuttaa epäselvyyksiä tulkittaessa sitä, onko kyseessä työtapaturma vai ei.
Tieteentekijöiden liitto pitää työttömyysturvalakiin esitettyjä muutoksia pääosin kannatettavina. Työ- ja elinkeinoministeriö ohjeisti TE-keskuksia ja työvoimatoimistoja huhtikuussa 2008 lähettämässään kirjeessä tutkijoiden ja taiteilijoiden työttömyysturvasta eräissä tilanteissa. Kirjeellä ei ole ollut toivottua vaikutusta kaikissa työvoimatoimistoissa. Apurahansaajia on jäänyt edelleenkin työttömyysturvan ulkopuolelle ohjeistuksen vastaisesti. On hyvä, että työttömyysturvalakiin tulee ensi vuoden alusta alkaen työ- ja elinkeinoministeriön kirjeen keskeinen sisältö. Myös tämän jälkeen tulee seurata, tulevatko apurahansaajat työttömyystilanteissa tasapuolisesti ja lain edellyttämällä tavalla kohdelluiksi.
Tieteentekijöiden sosiaaliturvatyöryhmä esittää selvitettäväksi yhteistyössä Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen kanssa, millä keinoin myös alle neljän kuukauden mittaiset apurahat voisivat päästä sosiaaliturvan piiriin. Olisiko lyhyiden, alle neljän kuukauden mittaisten apurahojen ketjuttaminen mahdollista, niin että ne yhdessä muodostaisivat vaaditun mittaisen jakson ja täyttäisivät lain vuositulokriteerin? Tulisi selvittää myös, tulisiko alle neljän kuukauden apurahojen osalta vapaaehtoinen vakuuttaminen kyseeseen, jolloin alle neljän kuukauden mittaisen apurahan saajan olisi mahdollista, mutta ei pakollista, vakuuttaa itsensä Maatalousyrittäjien eläkekassassa.
Edellä esitetyn lisäksi Tieteentekijöiden liiton sosiaaliturvatyöryhmä yhtyy Tieteentekijöiden liiton toiminnanjohtaja Eeva Rantalan lausuntoon sekä sen liitteessä 1 esitettyihin muutosehdotuksiin, jotka ovat myös tämän lausunnon liitteenä.
Tieteentekijöiden liiton sosiaaliturvatyöryhmän puolesta
Outi Alanko-Kahiluoto
Tieteentekijöiden liiton sosiaaliturvatyöryhmän puheenjohtaja
- ja tässä Eeva Rantalan lausunto, johon yllä viittaan:
Tieteentekijöiden liitto pitää myönteisenä sitä, että apurahansaajien sosiaaliturva saadaan vihdoinkin järjestettyä kohtuullisella tavalla. Apurahoilla tehdään mittava määrä tieteellistä tutkimusta, jonka tuloksia voidaan hyödyntää yhteiskunnassa eri tavoin. Siksi on tärkeää, että myös valtio osallistuu apurahansaajien sosiaaliturvan kustantamiseen ja järjestämiseen.
Tieteentekijöiden liitto pitää ehdotettuja lakimuutoksia ja sosiaaliturvan järjestämistapaa pääosin hyväksyttävinä. Sosiaaliturvan uudistuksen yhteydessä on tärkeää, että apurahansaajien käteen jäävän apurahan määrä ei laske. Verottoman apurahan pienuuden vuoksi apurahansaajat elävät toimeentulon äärirajoilla, minkä vuoksi apurahan ylärajan kohottaminen on ehdottoman tärkeää uudistuksen yhteydessä.
Verottoman apurahan maksimimäärä on tällä hetkellä 1313,13 euroa kuukaudessa. Kehityksen tuleekin johtaa jatkossa apurahansaajien tulotason nousuun. Ehdotuksen mukaan apurahansaaja olisi velvollinen vakuuttamaan itsensä Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa, kun hänelle on Suomessa myönnetty apuraha, jonka turvin hän työskentelee yhdenjaksoisesti vähintään neljä kuukautta ja apurahan suuruus vuotuiseksi työtuloksi muutettuna on vähintään maatalousyrittäjien eläkelain alarajan suuruinen, joka on 3093,33 euroa vuoden 2008 tasossa. Käytännössä tämä tarkoittaa apurahansaajalle myönnettyä vähintään 1031,11 euron suuruista apurahaa vähintään neljän kuukauden työskentelyä varten, mikä on huomattavasti alle mainitun verottoman apurahan kuukausirajan. Ehdotuksen mukaan vakuuttamisvelvollisuus syntyisi erikseen jokaisen edellytykset täyttävän apurahan osalta.
Osa tutkijoista saa apurahansa useista eri lähteistä, jolloin saman vuoden aikana saattaa olla vaikkapa neljä kolmen kuukauden mittaista apurahakautta. Hallituksen esityksen tavoitteet huomioon ottaen ei ole perusteltua, että useista eri lähteistä rahoitusta saava apurahansaaja jää sosiaaliturvan ulkopuolelle, vaikka hänen työskentelynsä olisi yhdenjaksoista ja siten täyttää ehdotuksen vaatiman neljän kuukauden vähimmäiskeston ja hänen rahoituksensa ylittää vaaditun vuosityötulon.
Tieteentekijöiden liitto esittää, että ehdotuksessa harkittaisiin vielä vakuutusvelvollisuuden laajentamista koskemaan toisiaan seuraavia yhteensä vähintään neljän kuukauden mittaisia apurahakausia, joiden mukainen vuosityötulo on vähintään 3093,33 euroa vuoden 2008 tasossa. Muutos on perusteltu, jotta vastaisuudessa vältettäisiin pienten apurahojen venyttäminen keinotekoisesti neljän kuukauden mittaisiksi.
Tämän lisäksi Tieteentekijöiden liitto ehdottaa, että apurahansaajien vakuuttamista seurattaisiin ja samalla selvitettäisiin vakuuttamismahdollisuutta myös alle neljän kuukauden apurahojen osalta. Pakollisen tapaturmavakuutuksen osalta Tieteentekijöiden liitto ehdottaa seurantaa apurahansaajille sattuneista tapaturmista. Tällöin voidaan tarkastella sitä, onko apurahansaajien tapaturmavakuutusmaksu oikea suhteessa maatalousyrittäjien tapaturmavakuutusmaksuun. Kaikki apurahatutkijat eivät työskentele yliopiston tai tutkimuslaitoksen osoittamissa tiloissa, vaan osa työskentelee joko pysyvästi tai tilapäisesti esim. kotona. Tämä saattaa aiheuttaa epäselvyyksiä tulkittaessa sitä, onko kyseessä työtapaturma vai ei.
Tieteentekijöiden liitto pitää työttömyysturvalakiin esitettyjä muutoksia pääosin kannatettavina. Työ- ja elinkeinoministeriö ohjeisti TE-keskuksia ja työvoimatoimistoja huhtikuussa 2008 lähettämässään kirjeessä tutkijoiden ja taiteilijoiden työttömyysturvasta eräissä tilanteissa. Kirjeellä ei ole ollut toivottua vaikutusta kaikissa työvoimatoimistoissa. Apurahansaajia on jäänyt edelleenkin työttömyysturvan ulkopuolelle ohjeistuksen vastaisesti. On hyvä, että työttömyysturvalakiin tulee ensi vuoden alusta alkaen työ- ja elinkeinoministeriön kirjeen keskeinen sisältö.
Tieteentekijöiden liitto ehdottaa työttömyysturvalakiin pieniä muutoksia, jotka on esitetty oheisessa liitteessä.
Tieteentekijöiden liiton puolesta
Eeva Rantala
toiminnanjohtaja
1. lokakuuta 2008
Suomen Kulttuurirahaston ohjeet sosiaaliturvasta
Suomen Kulttuurirahaston vuoden 2009 apurahat ovat nyt haettavissa. SKR tiedottaa sivuillaan myös sosiaaliturvauudistuksesta, joka löytyy täältä. Esimerkiksi kokovuotinen, täyspäiväiseen työskentelyyn tarkoitettu apuraha, 21 000 euroa, pitää sisällään sosiaaliturvamaksut.
25. syyskuuta 2008
TTL: Sosiaaliturvamaksu tulee ottaa huomioon apurahahakemuksessa
Tieteentekijöiden liitto muistuttaa tiedotteessaan, että apurahanhakijoiden on huomioitava sosiaaliturvamaksut hakemuksessaan. Tiedote löytyy myös täältä.
* * *
25.9.2008 Sosiaaliturvamaksu tulee ottaa huomioon apurahahakemuksessa
APURAHANSAAJA! Apurahalaki tulee – huomioi sosiaaliturvamaksusi apurahahakemuksessa
Apurahansaajien sosiaaliturvaan odotetaan parannuksia vuoden 2009 alusta. Pitkällisen edunvalvontakamppailumme jälkeen ehdotus apurahalaiksi on nyt syksyllä 2008 eduskunnan käsittelyssä. Kun eduskunta hyväksyy lain, tulee tämä vaikuttamaan myönteisesti apurahansaajien sosiaaliturvaan eläkkeen, työtapaturmien, sairausvakuutuslain mukaisten etuuksien sekä työttömyysturvan osalta. Myös verottoman apurahan ylärajaa ollaan nostamassa.
Vakuutusmaksut tulevat apurahansaajan itsensä maksettaviksi ja ne tuleekin ottaa huomioon jo nyt haettaessa apurahoja.
Jotta apurahansaajan käteen jäävä määrä ei muutosten myötä pienenisi, Tieteentekijöiden liitto muistuttaa tutkijoita huomioimaan apurahahakemuksissaan tulevan apurahalain, jonka mukaan yli neljän kuukauden jaksolle myönnetty yli 1.031,11 euron suuruisen apurahan saaja on velvollinen ottamaan itselleen eläke- ja ryhmähenkivakuutuksen sekä maksamaan lain mukaiset vakuutusmaksut.
Vakuutusmaksujen suuruus on noin 14 % myönnetystä apurahasta. Ehdotuksen mukaan apurahoja myöntävät tahot tulevat todennäköisesti myöntämään nykyistä suurempia apurahoja vakuutusmaksuista aiheutuvien menojen kattamiseksi.
Tieteentekijöiden liiton sosiaaliturvatyöryhmä
Outi Alanko-Kahiluoto (pj), Eeva Rantala, Anu Suoranta, Tuuli Vänskä
* * *
25.9.2008 Sosiaaliturvamaksu tulee ottaa huomioon apurahahakemuksessa
APURAHANSAAJA! Apurahalaki tulee – huomioi sosiaaliturvamaksusi apurahahakemuksessa
Apurahansaajien sosiaaliturvaan odotetaan parannuksia vuoden 2009 alusta. Pitkällisen edunvalvontakamppailumme jälkeen ehdotus apurahalaiksi on nyt syksyllä 2008 eduskunnan käsittelyssä. Kun eduskunta hyväksyy lain, tulee tämä vaikuttamaan myönteisesti apurahansaajien sosiaaliturvaan eläkkeen, työtapaturmien, sairausvakuutuslain mukaisten etuuksien sekä työttömyysturvan osalta. Myös verottoman apurahan ylärajaa ollaan nostamassa.
Vakuutusmaksut tulevat apurahansaajan itsensä maksettaviksi ja ne tuleekin ottaa huomioon jo nyt haettaessa apurahoja.
Jotta apurahansaajan käteen jäävä määrä ei muutosten myötä pienenisi, Tieteentekijöiden liitto muistuttaa tutkijoita huomioimaan apurahahakemuksissaan tulevan apurahalain, jonka mukaan yli neljän kuukauden jaksolle myönnetty yli 1.031,11 euron suuruisen apurahan saaja on velvollinen ottamaan itselleen eläke- ja ryhmähenkivakuutuksen sekä maksamaan lain mukaiset vakuutusmaksut.
Vakuutusmaksujen suuruus on noin 14 % myönnetystä apurahasta. Ehdotuksen mukaan apurahoja myöntävät tahot tulevat todennäköisesti myöntämään nykyistä suurempia apurahoja vakuutusmaksuista aiheutuvien menojen kattamiseksi.
Tieteentekijöiden liiton sosiaaliturvatyöryhmä
Outi Alanko-Kahiluoto (pj), Eeva Rantala, Anu Suoranta, Tuuli Vänskä
Apurahansaajien sosiaaliturva budjetissa
Dialogi: apurahansaajien sosiaaliturvalain aiheuttamat muutokset valtion budjetissa
Kysyjä:
Paljonko STM:n budjetissa on varattu rahaa apurahansaajien sosiaaliturvanhoitamiseen ensi vuodelle?
Ministeriön virkamies:
STM talousarviossa varattu rahaa momentille 33.40.54 yhteensä 1,6 milj.euroa, josta 1,3 milj. euroa tapaturmavakuutuksen ja 0,3 milj. euroa sairausvakuutuksen omavastuuajalta maksettavien korvauksien kompensoimiseksi. Työttömyysturvan ja eläketurvan osalta kustannukset kohdentuvat myöhemmille vuosille.
Kysyjä:
Miten kustannukset on jaettu OPM:n ja STM:n välillä - ilmeisesti myös ensimmäisen momenteille on jotain rahaa budjetoitu?
Ministeriön virkamies:
OPMn momentille 29.80.51 lisärahaa varattu 1,1 milj. euroa taiteilija-apurahojen korottamista varten (korotus vastaa vakuutusmaksujen aiheuttamaa maksurasitusta eli noin 14 %).
Kysyjä:
Mikä on summa, joka budjetissa on varattu verottoman apurahan ylärajan korottamiselle?(Veroton apuraha on nykyisen tason mukaan 1313,13 euroa)
Ministeriön virkamies:
Verotonta ylärajaa korotetaan maksujen johdosta noin 14 %:lla.
Kysyjä:
Paljonko STM:n budjetissa on varattu rahaa apurahansaajien sosiaaliturvanhoitamiseen ensi vuodelle?
Ministeriön virkamies:
STM talousarviossa varattu rahaa momentille 33.40.54 yhteensä 1,6 milj.euroa, josta 1,3 milj. euroa tapaturmavakuutuksen ja 0,3 milj. euroa sairausvakuutuksen omavastuuajalta maksettavien korvauksien kompensoimiseksi. Työttömyysturvan ja eläketurvan osalta kustannukset kohdentuvat myöhemmille vuosille.
Kysyjä:
Miten kustannukset on jaettu OPM:n ja STM:n välillä - ilmeisesti myös ensimmäisen momenteille on jotain rahaa budjetoitu?
Ministeriön virkamies:
OPMn momentille 29.80.51 lisärahaa varattu 1,1 milj. euroa taiteilija-apurahojen korottamista varten (korotus vastaa vakuutusmaksujen aiheuttamaa maksurasitusta eli noin 14 %).
Kysyjä:
Mikä on summa, joka budjetissa on varattu verottoman apurahan ylärajan korottamiselle?(Veroton apuraha on nykyisen tason mukaan 1313,13 euroa)
Ministeriön virkamies:
Verotonta ylärajaa korotetaan maksujen johdosta noin 14 %:lla.
22. syyskuuta 2008
Luomisen edellytyksistä
Kuvitelkaamme, että joku antaa taiteilijalle kehotuksen ryhtyä yrittäjäksi. Ymmärtääksemme, miksi joku näin tekee, meidän on huomattava, että puhujan ymmärrys taiteesta on ratkaisevasti toisenlainen kuin meidän, joille taide on jotakin itsessään arvokasta. Kehotuksen taustalla on ensinnäkin ajatus siitä, ettei taideteoksella sinänsä ole minkäänlaista itseisarvoa. Tästä puolestaan seuraa johdonmukaisesti ajatus, että taiteesta voidaan puhua yritysmaailman kielellä.
Jos joku tahtoo yrittäjäksi, hän ei varmastikaan ryhdy taiteilijaksi. Liike-elämä tekee kauppaa hyödykkeillä, jotka se pyrkii saamaan markkinoille tehdäkseen niillä taloudellista voittoa. Hyödykkeeltä puuttuu itseisarvo. Hyödykkeen arvo tulee esiin vasta vaihdannassa, jossa siitä maksetaan rahallinen korvaus. Hyödyke tulee sitä arvokkaammaksi mitä suuremmaksi siitä saatu korvaus kasvaa. Taiteellisen toiminnan lopputulosta ei sen sijaan mitata rahassa. Silti taiteella on oma arvonsa.
Jos joku tahtoo tutkijaksi, hän ei varmastikaan ryhdy yrittäjäksi. Tieteellinen perustutkimus ei tyypillisesti ole taloudellista voittoa tuottavaa, sen arvo on muualla. Perustutkimuksella on arvo sinänsä, jota ei välttämättä mitata rahassa. Se lisää ymmärrystämme maailmasta - siitä, miten asiat ovat, ja miten ne voisivat olla. Innovoiminen ja luominen onkin syytä erottaa toisistaan myös silloin, kun puhutaan tutkimisesta ja tieteestä. Innovoimisen tuloksena syntyvä innovaatio on keksintö, joka markkinoille siirrettynä tuottaa keksijälleen taloudellista etua. Innovaatioiden arvo on niiden vaihtoarvossa, ei uudessa tiedossa sinänsä.
Tieteessä uuden ajatuksen syntyminen sen sijaan edellyttää tutkimuksellista vapautta, tietynlaista luovaa tyhjää tilaa, jota valmiiksi annetut sisällöt tai reunaehdot eivät valmiiksi rajoita. Tiedemaailmassa tieteen viimekätinen arvo riippuu sen puolueettomuudesta, riippumattomuudesta ja uskottavuudesta. Siksi tutkimustuloksen arvo ei riipu siitä, kuinka paljon mesenaatit ovat tiedemiestä tai -naista ennakkoon tukeneet.
Sivistysyliopistolla on itseisarvonsa, joka ei ole riippuvainen siitä, ovatko sen tutkimustulokset myytävissä kaupallisilla markkinoilla vai eivät. Vastaavasti taideteoksella on arvonsa siitä huolimatta, että joku sattuisi siitä jotakin maksamaan. Näistä syistä taitelija tai tutkija ei ole yrittäjä, vaikka hänet on sellaiseksi yritetty työhallinnon viranomaisten toimesta leimata.
Taide tai humanistinen tutkimus eivät silti ole sillä tavoin maailmasta erillisiä, että niitä voitaisiin tehdä ilman riittävää taloudellista tukea. Taiteilija tulee vastedeskin tarvitsemaan taiteelleen valtiovallan tuen, sillä Suomen kokoisen maan markkinoilla taiteella harvemmin elää. Sama markkinoiden pienuus rajoittaa myös tieteiden menestymistä kaupallisessa maailmassa: vaikka kaikille yliopistoille nyt annetaan mahdollisuus markkinarahan keräämiseen, humanistinen taiteentutkimus, filosofia, kulttuurintutkimus, filologia, eksegetiikka ja yhteiskuntatieteet tulevat edelleen tarvitsemaan valtiovallan ja yhteiskunnan taloudellisen tuen.
Tiede ja taide ovat kulttuurista pääomaa ja osa sitä, mitä sivistykseksi kutsutaan. Silti huomautan: jos "pääomaa, pääomaa!" on ainoa, mitä puhuja saa sanotuksi, tarvitsee pää lomaa. Taidetta on mahdotonta selittää sille, jolla ei ole siitä omakohtaista kokemusta. Kokeakseen taiteen on oltava valmis ottamaan vastaan jotakin sellaista, jota ei voi määritellä sanomalla "X on y" tai "X:n arvo on nn-euroa". Taiteen kokeminen vaatii tyhjäksi tulemista, ei pulleaa lompakkoa.
On absurdia ajatella, että taideteoksen voisi ostaa. Taidehan kuuluu kaikille! Siksi parasta taiteen tukemista on taiteilijan työn tukeminen, ei taideteoksesta maksaminen - vaikka taidehankinnat jonain päivänä vapautettaisiinkin veroista.
Outi Alanko-Kahiluoto
- kolumni syyskuun 2008 Taiteilija-lehdessä
Jos joku tahtoo yrittäjäksi, hän ei varmastikaan ryhdy taiteilijaksi. Liike-elämä tekee kauppaa hyödykkeillä, jotka se pyrkii saamaan markkinoille tehdäkseen niillä taloudellista voittoa. Hyödykkeeltä puuttuu itseisarvo. Hyödykkeen arvo tulee esiin vasta vaihdannassa, jossa siitä maksetaan rahallinen korvaus. Hyödyke tulee sitä arvokkaammaksi mitä suuremmaksi siitä saatu korvaus kasvaa. Taiteellisen toiminnan lopputulosta ei sen sijaan mitata rahassa. Silti taiteella on oma arvonsa.
Jos joku tahtoo tutkijaksi, hän ei varmastikaan ryhdy yrittäjäksi. Tieteellinen perustutkimus ei tyypillisesti ole taloudellista voittoa tuottavaa, sen arvo on muualla. Perustutkimuksella on arvo sinänsä, jota ei välttämättä mitata rahassa. Se lisää ymmärrystämme maailmasta - siitä, miten asiat ovat, ja miten ne voisivat olla. Innovoiminen ja luominen onkin syytä erottaa toisistaan myös silloin, kun puhutaan tutkimisesta ja tieteestä. Innovoimisen tuloksena syntyvä innovaatio on keksintö, joka markkinoille siirrettynä tuottaa keksijälleen taloudellista etua. Innovaatioiden arvo on niiden vaihtoarvossa, ei uudessa tiedossa sinänsä.
Tieteessä uuden ajatuksen syntyminen sen sijaan edellyttää tutkimuksellista vapautta, tietynlaista luovaa tyhjää tilaa, jota valmiiksi annetut sisällöt tai reunaehdot eivät valmiiksi rajoita. Tiedemaailmassa tieteen viimekätinen arvo riippuu sen puolueettomuudesta, riippumattomuudesta ja uskottavuudesta. Siksi tutkimustuloksen arvo ei riipu siitä, kuinka paljon mesenaatit ovat tiedemiestä tai -naista ennakkoon tukeneet.
Sivistysyliopistolla on itseisarvonsa, joka ei ole riippuvainen siitä, ovatko sen tutkimustulokset myytävissä kaupallisilla markkinoilla vai eivät. Vastaavasti taideteoksella on arvonsa siitä huolimatta, että joku sattuisi siitä jotakin maksamaan. Näistä syistä taitelija tai tutkija ei ole yrittäjä, vaikka hänet on sellaiseksi yritetty työhallinnon viranomaisten toimesta leimata.
Taide tai humanistinen tutkimus eivät silti ole sillä tavoin maailmasta erillisiä, että niitä voitaisiin tehdä ilman riittävää taloudellista tukea. Taiteilija tulee vastedeskin tarvitsemaan taiteelleen valtiovallan tuen, sillä Suomen kokoisen maan markkinoilla taiteella harvemmin elää. Sama markkinoiden pienuus rajoittaa myös tieteiden menestymistä kaupallisessa maailmassa: vaikka kaikille yliopistoille nyt annetaan mahdollisuus markkinarahan keräämiseen, humanistinen taiteentutkimus, filosofia, kulttuurintutkimus, filologia, eksegetiikka ja yhteiskuntatieteet tulevat edelleen tarvitsemaan valtiovallan ja yhteiskunnan taloudellisen tuen.
Tiede ja taide ovat kulttuurista pääomaa ja osa sitä, mitä sivistykseksi kutsutaan. Silti huomautan: jos "pääomaa, pääomaa!" on ainoa, mitä puhuja saa sanotuksi, tarvitsee pää lomaa. Taidetta on mahdotonta selittää sille, jolla ei ole siitä omakohtaista kokemusta. Kokeakseen taiteen on oltava valmis ottamaan vastaan jotakin sellaista, jota ei voi määritellä sanomalla "X on y" tai "X:n arvo on nn-euroa". Taiteen kokeminen vaatii tyhjäksi tulemista, ei pulleaa lompakkoa.
On absurdia ajatella, että taideteoksen voisi ostaa. Taidehan kuuluu kaikille! Siksi parasta taiteen tukemista on taiteilijan työn tukeminen, ei taideteoksesta maksaminen - vaikka taidehankinnat jonain päivänä vapautettaisiinkin veroista.
Outi Alanko-Kahiluoto
- kolumni syyskuun 2008 Taiteilija-lehdessä
14. syyskuuta 2008
Apurahalaki etenee eduskunnassa
Laki apurahansaajien sosiaaliturvasta saapui tällä viikolla valiokuntakäsittelyyn. Kuulimme sivistysvalikunnassa asiantuntijoita tällä viikolla, ensi viikolla käsittely jatkuu. Laki on samaan aikaan käsittelyssä myös sosiaali- ja terveysvaliokunnassa sekä työelämävaliokunnassa. Menen itse asiantuntijaksi työelämävaliokuntaan, kun siellä käsitellään apurahalakia loppukuusta. Olen Tieteentekijöiden liiton sosiaaliturvatyöryhmän puheenjohtaja - siitä tuo kunnia mennä valiokunnan vieraaksi.
Lähinnä tässä vaiheessa jännittää enää se, löytävätkö eri asiantuntijat mahdollisuutta muuttaa lakia niin, että siihen saataisiin mukaan myös alle neljän kuukauden mittaiset apurahat. Ikävä kyllä, sivistysvaliokunnan asiantuntijat eivät nähneet tähän mahdollisuutta. Sinänsä tuo ei ole ihme, koska kuultavina oli asiantuntijoita, jotka ovat olleet lakia valmistelmassa. Mutta katsotaan, mitä ensi viikolla kuultavat asiantuntijat sanovat. Kutsuimme sivistysvalikunnan kuultaviksi mm. taiteen- ja tieteentekijöiden järjestöjen edustajia sekä apurahoja myöntävien säätiöiden edustuksen.
Lähinnä tässä vaiheessa jännittää enää se, löytävätkö eri asiantuntijat mahdollisuutta muuttaa lakia niin, että siihen saataisiin mukaan myös alle neljän kuukauden mittaiset apurahat. Ikävä kyllä, sivistysvaliokunnan asiantuntijat eivät nähneet tähän mahdollisuutta. Sinänsä tuo ei ole ihme, koska kuultavina oli asiantuntijoita, jotka ovat olleet lakia valmistelmassa. Mutta katsotaan, mitä ensi viikolla kuultavat asiantuntijat sanovat. Kutsuimme sivistysvalikunnan kuultaviksi mm. taiteen- ja tieteentekijöiden järjestöjen edustajia sekä apurahoja myöntävien säätiöiden edustuksen.
13. syyskuuta 2008
Apurahansaajien sosiaaliturvauudistus kelakielellä
Alla kelakielinen versio apurahansaajien sosiaaliturvauudistuksesta (Kelan Sanomat 3/2008). Vuoden 2009 alusta lähtien apurahan saaja on siis velvollinen vakuuttamaan itsensä Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa, mikäli apurahaa ropsahtaa tilille 3093,33 euroa tai sitä enemmän. Vakuutusmaksuja tulee maksettavaksi noin 14 % apurahan määrästä.
Poliitikot ja virkamiehet ovat luvanneet, että käteen jäävä summa ei pienene. Apurahan hakijan onkin syytä ottaa hakemuksissaan huomioon vakuutusmaksut. Esimerkiksi 18 000 euron vuosiapurahaa tavoittelevan ei siis kannata hakea rahoitusta kaavalla 18 000 + 0,14 x 18 000, sillä tämä vähentää käteen jäävän rahan määrää.
Oikea hakusumma olisi tässä tapauksessa 20 930 euroa. Tämä saadaan kaavalla y = x / o,86, jossa x = käteen jäävä summa ja y = haettava summa.
Olkaa siis tarkkana!
(L.L. & M-T.K.)
Poliitikot ja virkamiehet ovat luvanneet, että käteen jäävä summa ei pienene. Apurahan hakijan onkin syytä ottaa hakemuksissaan huomioon vakuutusmaksut. Esimerkiksi 18 000 euron vuosiapurahaa tavoittelevan ei siis kannata hakea rahoitusta kaavalla 18 000 + 0,14 x 18 000, sillä tämä vähentää käteen jäävän rahan määrää.
Oikea hakusumma olisi tässä tapauksessa 20 930 euroa. Tämä saadaan kaavalla y = x / o,86, jossa x = käteen jäävä summa ja y = haettava summa.
Olkaa siis tarkkana!
(L.L. & M-T.K.)
7. syyskuuta 2008
Akateeminen pätkätyöläinen & PAM
Palvelualojen ammattiliiton PAM-lehden numerosta 8/2008 (16.5.2008) löytyy seuraava artikkeli (teksti lehden omilla sivuilla):
* * *
Akateemisissa valtava jäsenpotentiaali
Yliopisto-opiskelijat haluavat liiton edustavan myös pätkätyöläisiä.
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan yhteyteen perustetaan pamilainen opiskelijayhdistys Palvelualojen akateemiset HyPa.
Hankkeen puuhamiehenä toimii PAMin edustajiston jäsen Eetu Komsi, joka on sekä opiskelija että myyjä, eikä sellaisena lainkaan harvinainen tapaus.
– Opiskelija on hyvin tyypillinen palvelualan työntekijä. Arvioisin, että omalla työpaikallani (tavaratalo Kodin Ykkösessä) toisinaan puolet työntekijöistä on opiskelijoita.
Komsin mukaan PAMin ongelmana on, että se edustaa lähinnä vain kokoaikaisia työntekijöitä. Opiskelijoiden ongelmana on, etteivät he saa oikein mistään tukea ja tietoa työelämän oikeuksista. He ovat kuitenkin niitä, jotka helposti suostuvat lyhyisiin työskentelypätkiin ja epämukaviin työolosuhteisiin.
– Yhteistä vastarintaa ei muodostu, kun on aina niitä työntekijöitä, jotka ovat valmiita ottamaan vastaan epämukavat työt. Muutama täysipäiväinen ei pysty etuja ajamaan, Komsi sanoo.
Tällä hankkeella hän haluaa saada opiskelijat mukaan ay-viestinnän piiriin heti työskentelyn alkaessa eikä vasta sitten, kun asiat ovat menneet mönkään. Tarkoitus on järjestää esimerkiksi tes-koulutusta.
HyPa on aloite siihen suuntaan, että ay-liike alkaisi ajaa myös epäsäännöllisissä työsuhteissa työskentelevien etuja. Pelkästään Helsingin yliopistossa on noin 32 000 opiskelijaa, joista 75 prosenttia käy töissä.
– Yliopisto-opiskelijat eivät ole liitolle pelkästään harmaa sektori, vaan valtava jäsenpotentiaali.
Komsin mukaan akateemisten jäsenten kautta PAM pysyisi paremmin mukana yhteiskunnan kehityksessä, saisi tietoa prekarisaatiosta sekä fiksuja keskustelijoita ja vaikuttajia.
Komsia itseään ruohonjuuritason ay-vaikuttaminen kiinnostaa tällä hetkellä enemmän kuin politiikka. Hän oli edellisissä kunnallisvaaleissa vasemmistoliiton ehdokkaana, mutta ei ole lähdössä kisaan tänä vuonna.
HyPa aloittaa ensin kahden vuoden kokeiluna, opiskelijayhdistyksenä, jonka lukukausimaksu on viisi euroa. Akateemiset jäsenet merkitään erikoismerkinnällä jäsenrekisteriin. Heidän liittymistään maksaviksi jäseniksi seurataan tiiviisti ja mikäli kokeilu tuottaa pysyviä tuloksia, sitä laajennetaan.
Josetta Nousjoki
* * *
Edelliseen artikkeliin viittaa myös tutkija Kimmo Kevätsalo Tietopalvelu Käyttötieto Oy:n sivuilla tekstissä "Hiipuva talouskasvu • Lisääntyvä työläisten turvattomuus • Siirtolaisuuden uusi suunta".
Kevätsalon oma prekariaatin järjestäytymistä koskeva kirjoitus "Pätkätyöläisille tarvitaan oma ammattiliitto" julkaistiin Helsingin Sanomien vieraskynäkirjoituksena 13.8.2008.
* * *
Akateemisissa valtava jäsenpotentiaali
Yliopisto-opiskelijat haluavat liiton edustavan myös pätkätyöläisiä.
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan yhteyteen perustetaan pamilainen opiskelijayhdistys Palvelualojen akateemiset HyPa.
Hankkeen puuhamiehenä toimii PAMin edustajiston jäsen Eetu Komsi, joka on sekä opiskelija että myyjä, eikä sellaisena lainkaan harvinainen tapaus.
– Opiskelija on hyvin tyypillinen palvelualan työntekijä. Arvioisin, että omalla työpaikallani (tavaratalo Kodin Ykkösessä) toisinaan puolet työntekijöistä on opiskelijoita.
Komsin mukaan PAMin ongelmana on, että se edustaa lähinnä vain kokoaikaisia työntekijöitä. Opiskelijoiden ongelmana on, etteivät he saa oikein mistään tukea ja tietoa työelämän oikeuksista. He ovat kuitenkin niitä, jotka helposti suostuvat lyhyisiin työskentelypätkiin ja epämukaviin työolosuhteisiin.
– Yhteistä vastarintaa ei muodostu, kun on aina niitä työntekijöitä, jotka ovat valmiita ottamaan vastaan epämukavat työt. Muutama täysipäiväinen ei pysty etuja ajamaan, Komsi sanoo.
Tällä hankkeella hän haluaa saada opiskelijat mukaan ay-viestinnän piiriin heti työskentelyn alkaessa eikä vasta sitten, kun asiat ovat menneet mönkään. Tarkoitus on järjestää esimerkiksi tes-koulutusta.
HyPa on aloite siihen suuntaan, että ay-liike alkaisi ajaa myös epäsäännöllisissä työsuhteissa työskentelevien etuja. Pelkästään Helsingin yliopistossa on noin 32 000 opiskelijaa, joista 75 prosenttia käy töissä.
– Yliopisto-opiskelijat eivät ole liitolle pelkästään harmaa sektori, vaan valtava jäsenpotentiaali.
Komsin mukaan akateemisten jäsenten kautta PAM pysyisi paremmin mukana yhteiskunnan kehityksessä, saisi tietoa prekarisaatiosta sekä fiksuja keskustelijoita ja vaikuttajia.
Komsia itseään ruohonjuuritason ay-vaikuttaminen kiinnostaa tällä hetkellä enemmän kuin politiikka. Hän oli edellisissä kunnallisvaaleissa vasemmistoliiton ehdokkaana, mutta ei ole lähdössä kisaan tänä vuonna.
HyPa aloittaa ensin kahden vuoden kokeiluna, opiskelijayhdistyksenä, jonka lukukausimaksu on viisi euroa. Akateemiset jäsenet merkitään erikoismerkinnällä jäsenrekisteriin. Heidän liittymistään maksaviksi jäseniksi seurataan tiiviisti ja mikäli kokeilu tuottaa pysyviä tuloksia, sitä laajennetaan.
Josetta Nousjoki
* * *
Edelliseen artikkeliin viittaa myös tutkija Kimmo Kevätsalo Tietopalvelu Käyttötieto Oy:n sivuilla tekstissä "Hiipuva talouskasvu • Lisääntyvä työläisten turvattomuus • Siirtolaisuuden uusi suunta".
Kevätsalon oma prekariaatin järjestäytymistä koskeva kirjoitus "Pätkätyöläisille tarvitaan oma ammattiliitto" julkaistiin Helsingin Sanomien vieraskynäkirjoituksena 13.8.2008.
1. elokuuta 2008
Perinteisiä ammattiliittoja on syytä päivittää (HS 28.7.)
Tästä aiheesta kirjoittivat hiljan Helsingin Sanomiin (HS 28.7.2008) Outi Alanko-Kahiluoto ja Anu Suoranta. Kirjoitus oli vastine tutkija Kimmo Kevätsalon aikaisempaan kirjoitukseen ja se on luettavissa alta. Teksti löytyy myös Outin sivuilta täältä sekä skannattuna Anun sivuilta tästä.
(M.-T. K.)
* * *
Perinteisiä ammattiliittoja on syytä päivittää
Kimmo Kevätsalo peräsi pätkätyöläisille omaa ammattiliittoa (HS 13.7.).
Diagnoosiin ammattiliittojen kyvyttömyydestä tunnistaa pätkätyötä tekevien ongelmia voi yhtyä. Pätkätyöntekijöiden elämän turvattomuus on seurausta ammattiyhdistysliikkeen tarrautumisesta niin sanotun normaalin palkkatyön ideaaliin.
Tämä on peittänyt edunvalvonnan näkökentästä uusia työn muotoja.
Samalla on kritisoitava Kevätsalon mallia, sillä uudentyyppisen jäsenyyden ammattiliitto ei vielä ratkaise pätkätyötä tekevien elämän turvaa. Kevätsalon mallissa on kaksi ongelmaa.
Ensinnäkin se päästäisi pätkätyötä teettävät työnantajat vastuusta.
Toiseksi Kevätsalo kritisoi ammattiliittoja valta-asemasta, mutta ehdotti paradoksaalisesti uutta järjestöä, jonka tulisi onnistuakseen rakentaa sama asema.
Pätkätyöntekijöiden edunvalvonta edellyttää vahvaa ay-valtaa. Kolmikantaa ei ole syytä kyseenalaistaa, vaikka ammattiyhdistysliike päivittämistä tarvitseekin. Tarve työn käsitteen päivittämisestä koskee myös poliitikkoja ja työhallintoa.
On selvää, ettei edunvalvonta uudistu ilman työtä ammattiyhdistysliikkeen sisällä. Tämä on meille keskeinen motivaatio vaikuttaa ammattiyhdistysliikkeessä. Edustamme sukupolvea, jolle pätkätyö on arkea.
Meille on selvää, etteivät työt jäsenny pelkästään palkkatyö-yrittäjyys-dualismin kautta, jolle muun muassa suomalainen sosiaaliturva on rakennettu.
Siksi olemme Tieteentekijöiden liitossa tuloksellisesti ajaneet sosiaaliturvaa myös apurahalla työskenteleville. Väitämme kuitenkin, ettei tulosta olisi saavutettu ilman ay-liikettä.
Apurahalla työskentelevien sosiaaliturvauudistus on kannustava esimerkki. Uudet työn muodot on vastaavasti tunnistettava ja tuotava kaikkien ammattiliittojen agendoille.
Perinteisestä palkkatyöstä eroavat työt ja sen teettämisen muodot ovat työelämän tosiasioita läpi kaikkien keskusjärjestöjen: pamilaisesta siivoojasta tehyläiseen sairaanhoitajaan ja tieteentekijöiden sosiologiin.
Outi Alanko-Kahiluoto
kansanedustaja (vihr)
Anu Suoranta
tutkija
Helsinki
(M.-T. K.)
* * *
Perinteisiä ammattiliittoja on syytä päivittää
Kimmo Kevätsalo peräsi pätkätyöläisille omaa ammattiliittoa (HS 13.7.).
Diagnoosiin ammattiliittojen kyvyttömyydestä tunnistaa pätkätyötä tekevien ongelmia voi yhtyä. Pätkätyöntekijöiden elämän turvattomuus on seurausta ammattiyhdistysliikkeen tarrautumisesta niin sanotun normaalin palkkatyön ideaaliin.
Tämä on peittänyt edunvalvonnan näkökentästä uusia työn muotoja.
Samalla on kritisoitava Kevätsalon mallia, sillä uudentyyppisen jäsenyyden ammattiliitto ei vielä ratkaise pätkätyötä tekevien elämän turvaa. Kevätsalon mallissa on kaksi ongelmaa.
Ensinnäkin se päästäisi pätkätyötä teettävät työnantajat vastuusta.
Toiseksi Kevätsalo kritisoi ammattiliittoja valta-asemasta, mutta ehdotti paradoksaalisesti uutta järjestöä, jonka tulisi onnistuakseen rakentaa sama asema.
Pätkätyöntekijöiden edunvalvonta edellyttää vahvaa ay-valtaa. Kolmikantaa ei ole syytä kyseenalaistaa, vaikka ammattiyhdistysliike päivittämistä tarvitseekin. Tarve työn käsitteen päivittämisestä koskee myös poliitikkoja ja työhallintoa.
On selvää, ettei edunvalvonta uudistu ilman työtä ammattiyhdistysliikkeen sisällä. Tämä on meille keskeinen motivaatio vaikuttaa ammattiyhdistysliikkeessä. Edustamme sukupolvea, jolle pätkätyö on arkea.
Meille on selvää, etteivät työt jäsenny pelkästään palkkatyö-yrittäjyys-dualismin kautta, jolle muun muassa suomalainen sosiaaliturva on rakennettu.
Siksi olemme Tieteentekijöiden liitossa tuloksellisesti ajaneet sosiaaliturvaa myös apurahalla työskenteleville. Väitämme kuitenkin, ettei tulosta olisi saavutettu ilman ay-liikettä.
Apurahalla työskentelevien sosiaaliturvauudistus on kannustava esimerkki. Uudet työn muodot on vastaavasti tunnistettava ja tuotava kaikkien ammattiliittojen agendoille.
Perinteisestä palkkatyöstä eroavat työt ja sen teettämisen muodot ovat työelämän tosiasioita läpi kaikkien keskusjärjestöjen: pamilaisesta siivoojasta tehyläiseen sairaanhoitajaan ja tieteentekijöiden sosiologiin.
Outi Alanko-Kahiluoto
kansanedustaja (vihr)
Anu Suoranta
tutkija
Helsinki
13. kesäkuuta 2008
Apurahalaki eduskunnalle
Ensi maanantai 16.6. 2008 on historiallinen: silloin tuodaan eduskuntaan lakiesitys apurahansaajien sosiaaliturvasta. Tieteen- ja taiteen järjestöille ja meille kaikille tatusotulaisille tämä laki on merkittävä, vuosia kestäneen työn voitto.
Epäkohdaksi lakiin tässä vaiheessa jää se, ettei se mahdollista sosiaaliturvaa alle 4kk mittaisille apurahajaksoille. Tämä johtuu siitä, että sosiaaliturva toteutetaan maatalousyrittäjien eläketurvajärjestelmän kautta, jonka tietokonejärjestelmä ei tunnista alle 4kk mittaisia työskentelyjaksoja. Tällaista on elämä ja sosiaaliturva tietoyhteiskunnassa!
Epäkohta ei ole mitenkään merkityksetön, kuten lain perustelutekstistäkin voi ajatella: "Esittävän taiteen aloilla on käytössä pääasiassa lyhyitä, enintään kolmen kuukauden mittaisia työskentely- ja kohdeapurahoja. Tällaisia lyhyitä työskentely- ja kohdeapurahoja saa vuosittain 2000—3000 henkilöä. Usein apurahoja myönnetään myös eri taidealojen taiteilijaryhmille tiettyä yhteisprojektia varten. Esittävän taiteen aloilla on myös yleistä, että taiteellista työtä tehdään vuorotellen ja samanaikaisesti lyhyissä työsuhteissa ja työskentelyapurahojen turvin."
Merkille pantava onkin lain perusteluista löytyvä lupaus: "Tarkoituksena on, että hallitus seuraa ehdotettujen muutosten toimivuutta niiden voimaantulon jälkeen ja ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin, jos mahdollisia apurahansaajien väliinputoamistilanteita ilmenee."
Jos tämä lause otettaisiin aivan kirjaimellisesti, lain täydentämisen pitäisi alkaa heti sen hyväksymisen jälkeen, ovathan alle 4kk kohdeapurahansaajat nyt esiteltävän lain selviä väliinputoajia. Selvää on, että kaikkien apurahansaajien sosiaaliturva pitäisi saada tämän lain myötä kerralla kuntoon.
Lain sisältämät pykälät työttömyysturvasta toivottavasti lopettavat luovan työn tekijöiden epäreilun kohtelun työvoimatoimistoissa. Niitä sovelletaan kaikkiin tieteen- ja taiteentekijöihin, myös lyhyillä kohdeapurahoilla työskenteleviin.
TATUSOTUn tavoite on, että apurahansaajien sosiaaliturvalakiin saataisiin ensi syksyn eduskuntakäsittelyn aikana täydennys, joka takaisi myös lyhyllä apurahoilla työskenteleville pääsyn sosiaaliturvalain piiriin. Periaatteessa mahdollisuuksia on kolme:
Sosiaali- ja terveysministeriö selvittää yhteistyössä MELAn kanssa
1) aikataulu- ja kustannusarvion tietokonejärjestelmän päivittämiseksi siten, että alle 4kk mittaiset apurahat saadaan järjestelmän ja sosiaaliturvalain piiriin
2) mahdollisuuden sisällyttää apurahansaajien sosiaaliturvalakiin kirjauksen, jonka mukaan alle 4kk mittaiset apurahat on mahdollista ketjuttaa siten, että niistä muodostuu vähintään 4kk mittainen apurahajakso
3) tai, elleivät kohdat 1 ja 2 ole mahdollisia, mahdollisuuden luoda MELAssa alle 4kk mittaisille apurahajaksoille oma järjestelmänsä, joka takaa sosiaaliturvan myös alle 4kk pituisilla apurahajaksoilla työskenteleville
Ratkaisu kyllä löytyy, jos vain tahtoa on. Avainasemassa on lain valmistelusta sosiaali- ja terveysministeriössä vastaava ministeri Liisa Hyssälä.
Lue myös Anun blogi.
Epäkohdaksi lakiin tässä vaiheessa jää se, ettei se mahdollista sosiaaliturvaa alle 4kk mittaisille apurahajaksoille. Tämä johtuu siitä, että sosiaaliturva toteutetaan maatalousyrittäjien eläketurvajärjestelmän kautta, jonka tietokonejärjestelmä ei tunnista alle 4kk mittaisia työskentelyjaksoja. Tällaista on elämä ja sosiaaliturva tietoyhteiskunnassa!
Epäkohta ei ole mitenkään merkityksetön, kuten lain perustelutekstistäkin voi ajatella: "Esittävän taiteen aloilla on käytössä pääasiassa lyhyitä, enintään kolmen kuukauden mittaisia työskentely- ja kohdeapurahoja. Tällaisia lyhyitä työskentely- ja kohdeapurahoja saa vuosittain 2000—3000 henkilöä. Usein apurahoja myönnetään myös eri taidealojen taiteilijaryhmille tiettyä yhteisprojektia varten. Esittävän taiteen aloilla on myös yleistä, että taiteellista työtä tehdään vuorotellen ja samanaikaisesti lyhyissä työsuhteissa ja työskentelyapurahojen turvin."
Merkille pantava onkin lain perusteluista löytyvä lupaus: "Tarkoituksena on, että hallitus seuraa ehdotettujen muutosten toimivuutta niiden voimaantulon jälkeen ja ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin, jos mahdollisia apurahansaajien väliinputoamistilanteita ilmenee."
Jos tämä lause otettaisiin aivan kirjaimellisesti, lain täydentämisen pitäisi alkaa heti sen hyväksymisen jälkeen, ovathan alle 4kk kohdeapurahansaajat nyt esiteltävän lain selviä väliinputoajia. Selvää on, että kaikkien apurahansaajien sosiaaliturva pitäisi saada tämän lain myötä kerralla kuntoon.
Lain sisältämät pykälät työttömyysturvasta toivottavasti lopettavat luovan työn tekijöiden epäreilun kohtelun työvoimatoimistoissa. Niitä sovelletaan kaikkiin tieteen- ja taiteentekijöihin, myös lyhyillä kohdeapurahoilla työskenteleviin.
TATUSOTUn tavoite on, että apurahansaajien sosiaaliturvalakiin saataisiin ensi syksyn eduskuntakäsittelyn aikana täydennys, joka takaisi myös lyhyllä apurahoilla työskenteleville pääsyn sosiaaliturvalain piiriin. Periaatteessa mahdollisuuksia on kolme:
Sosiaali- ja terveysministeriö selvittää yhteistyössä MELAn kanssa
1) aikataulu- ja kustannusarvion tietokonejärjestelmän päivittämiseksi siten, että alle 4kk mittaiset apurahat saadaan järjestelmän ja sosiaaliturvalain piiriin
2) mahdollisuuden sisällyttää apurahansaajien sosiaaliturvalakiin kirjauksen, jonka mukaan alle 4kk mittaiset apurahat on mahdollista ketjuttaa siten, että niistä muodostuu vähintään 4kk mittainen apurahajakso
3) tai, elleivät kohdat 1 ja 2 ole mahdollisia, mahdollisuuden luoda MELAssa alle 4kk mittaisille apurahajaksoille oma järjestelmänsä, joka takaa sosiaaliturvan myös alle 4kk pituisilla apurahajaksoilla työskenteleville
Ratkaisu kyllä löytyy, jos vain tahtoa on. Avainasemassa on lain valmistelusta sosiaali- ja terveysministeriössä vastaava ministeri Liisa Hyssälä.
Lue myös Anun blogi.
7. kesäkuuta 2008
Voitonjuhlat peruttu? (Osa 2)
Blogissa on viime viikkoina ollut juttua apurahansaajien sosiaaliturvauudistukseen liittyvästä räikeästä epäkohdasta: alle neljän kuukauden mittaiset pätkät eivät kerrytä sosiaaliturvaa.
Näihin tunnelmiin sopii myös tapauskertomus, joka havainnollistaa sitä työvoimapoliittista pomputusta, johon taidealoilla (mutta yhä useammin myös tiedepuolella) on saanut tottua. Viimeisimmät väännöt ulottuvat kesän 2008 korville, huolimatta Cronbergin ohjeistuksesta.
Toivottavasti tämä on yksittäistapaus...!?
(L.L.)
* * *
Kafkaakin kafkamaisempi tatusotu-tarina
Me taiteilijat ja vapaat toimittajat olemme kiitollisina ja toiveikkaina vastaanottaneet tiedon työministerin työvoimaviranomaisille lähettämästä kirjeestä, joka koskee työttömyysturvaamme ja siihen liittyviä, apurahoista johtuvia ongelmia.
Ikävä kyllä kirjeellä ei ainakaan minun tapauksessani ole ollut minkäänlaista vaikutusta. Kerron tässä koko tarinan, vaikka se on pitkä ja liittyy osittain myös Kelan toiminnan epäkohtiin.
Olen käsikirjoittaja-ohjaaja ja dokumenttitoimittaja. Lisäksi arvioin tuntiopettajana media-alan näyttötutkintoja.
Olen ollut aika ajoin työttömänä vuodesta 1993 lähtien, jolloin menetin kokopäivätyön työnantajan konkurssin takia. Jo silloin olin liian vanha päästäkseni edes työpaikkahaastatteluihin, vaikka ansioluettelo – työhistoria ja koulutus – on melkoinen. Osittain ongelmana taitaa olla myös juuri tuo ylikoulutus.
Kokopäivätyön loputtua pyrin ja pääsin Teatterikorkeakouluun, josta valmistuin AV-käsikirjoittajaksi. Vapaan käsikirjoittajan työn ohella saatoin loppuun heti ylioppilastutkintoni jälkeen aloittamani opinnot Helsingin yliopistossa, josta valmistuin filosofian maisteriksi 2005. Siitä alkoivat ongelmat työvoimaviranomaisten ja Kelan kanssa.
Jouduin hakemaan työttömyyskorvausta ensimmäisen kerran lokakuulta 2005. Sain sen vasta tammikuussa 2006. Siinä välissä jouduin antamaan neljä kertaa selvityksen tekijänoikeuskorvauksista, joita minulla oletettiin olleen opiskeluaikanani keväällä 2005. Olettamus perustui siihen, että olin vuosia aikaisemmin saanut aika suuria tekijänoikeuskorvauksia Ylelle tekemistäni käsikirjoituksista ja kahden näytelmäni teatteriesityksistä. Kyseessä ei kuitenkaan ollut joka vuosi itsestään lankeava etuus, vaan käsikirjoituksista maksettu, kertaluonteinen palkkio tai teattereiden lipputuloista kertynyt royalty.
Noista ajoista lähtien minulta on jatkuvasti, monta kertaa vuodessa vaadittu selvityksiä siitä, miksi en ilmoita tekijänoikeuskorvauksia, joita minulla oletetaan olevan. Olen joka kerran laatinut laajan katsauksen siitä, mikä on tekijänoikeuskorvaus, ja miksi minulla ei sellaisia ole ollut. Silti selvityspyyntöjä tulee tasaiseen tahtiin, ja joka kerta ne viivyttävät minua koskevia päätöksiä ja etuuksien maksatuksia.
Saan edelleenkin silloin tällöin pieniä tekijänoikeuskorvauksia, jotka olen AINA ilmoittanut hakemuksissani. Mutta se ei näytä riittävän: minun pitäisi ilmoittaa päivärahaa hakiessani tuloja, joita minulla EI ole. Lomakkeessa ei edes ole kohtaa sellaiseen!
Toinen ongelmani ovat olleet 2000-luvulla Kirjastoapurahalautakunnalta kaunokirjalliseen työskentelyyn saamani apurahat, joiden suuruus on ollut 3000 euroa vuodessa. Olen ilmoittanut päivärahaa hakiessani myös ne, mikä on ilmeisesti ollut suuri virhe.
Esimerkiksi vuonna 2006 sain keväällä apurahan, jonka tarkoittamia projekteja en voinut tehdä, koska tuottajani oli puolen vuoden ajan sairauslomalla. En saanut tilauksia enkä tarvittavia laitteita ennen hänen töihin paluutaan. Helmikuusta elokuuhun minulla ei ollut tietoa, koska tuottaja palaa töihin. Joka kuukausi Ylessä sanottiin, että ensi kuun alussa hän tulee. Tuli elokuussa. Minun oli keväällä pakko ilmoittautua työttömäksi. Mutta apurahan takia minun oli työttömyyskorvauksen saamiseksi käytävä pitkällinen taistelu ja toimitettava (ilman minkäänlaisia toimistofasiliteetteja) työvoimaviranomaisille valtavat määrät selvityksiä, todistuksia ja valituksia. Lopulta luonnollisesti sain korvaukset syksyllä 2006, mutta lähes vuoden kestänyttä kärsimysnäytelmää ne eivät voineet pyyhkiä pois.
Lienee tarpeetonta edes mainita, että toimeentulotukea ei tullut sentin senttiä. 3000 euron apurahalla pitäisi sosiaalitoimiston mukaan elää kymmenen kuukautta sen jälkeen, kun se on maksettu – siitäkin huolimatta, että apuraha on KOKO vuodelle, eikä sitä ole tarkoitettu elämiseen, vaan kaunokirjalliseen työhön. (On syytä muistuttaa, että taiteellinen työ itsessään aiheuttaa monenlaisia kustannuksia, jotka eivät ole elinkustannuksia.) Lisäksi minun olisi etukäteen pitänyt aavistaa, ettei tuottajani tule töihin pitkään aikaan, ja osata annostella kuukausimenot 300 euroksi.
Vuoden 2006 loppupuolella ja vuonna 2007 en hakenut työttömyyspäivärahaa muutoin kuin joulukuulta 2006, jolloin minulla oli ollut vain yksi työpäivä näyttötutkintojen arvioijana. Kelassa päätettiin merkitä joulukuun tuloiksini kaikki loka-, marras- ja joulukuulta 2006 sekä tammikuulta 2007 saamani ansiot. Jouduin kolme kertaa toimittamaan Kelaan ja työvoimaviranomaisille selvityksen, jossa oli 11 sivua liitteitä. Sain sittemmin joulukuun 2006 työttömyyspäivärahan marraskuussa 2007!
Sama meno on jatkunut koko alkuvuoden 2008.
Maaliskuun alussa 2008 huomasin olleeni työttömänä jo kaksi kuukautta. Minulta oli peruuntunut yksi dokumenttihanke päähenkilön kadottua Pohjois-Afrikkaan ja toinen oli siirtynyt minusta riippumattomista syistä vuoden 2009 kevääseen.
Maaliskuun alussa 2008 hain työttömyyspäivärahaa Kelasta. Olin ollut yhteydessä työvoimatoimistoon marraskuussa 2007, jolloin minulla sattumalta oli juuri sillä hetkellä editointityö meneillään. Selitin tilanteeni kuitenkin jatkuvan sen jälkeen yhtä epävarmana kuin ennenkin, ja ilmoittauduin työnhakijaksi.
Siinä uskossa, että välini työvoimatoimistoon olisivat ennallaan, jätin työttömyyspäivärahahakemukseni Kelaan maaliskuun alussa 2008. Vein hakemuksen henkilökohtaisesti ja virkailija vakuutti, että se on oikein tehty. Kolmen viikon kuluttua sain SELVITYSPYYNNÖN, jossa kysyttiin, miksi en ole ilmoittanut tekijänoikeuskorvauksiani! Lisäksi hakemukseni oli kuulemma tehty väärälle lomakkeelle.
Selvityksessäni totesin, että Kela tietää kaikki vuoden 2007 tuloni, koska olen saanut sieltä sekä sairauspäivärahaa että kuntoutustukea vuoden 2007 lopussa ja 2008 alussa. Huhtikuun 10. päivänä aloin soitella päivärahojeni perään kuullakseni vain, ettei niitä makseta, koska työvoimatoimistosta ei ole tullut lausuntoa.
Lähdin saman tien sinne ja sain kuulla, ettei lausuntoa ole edes pyydetty. Myöhemmin ilmeni, että Kelan lausuntopyyntö oli lähetetty puheluni jälkeen.
Työministeri Tarja Cronbergin kirje ei vielä 10. huhtikuuta ollut tullut julkisuuteen, mutta Kluuvin työvoimatoimistossa minulle sanottiin, että he ovat lain tulkinnoista eri mieltä, joten heidän periaatteittensa mukaan toimitaan.
Niinpä minulta vaadittiin lausunnon saamista varten selvitys siitä, kuinka olin käyttänyt minulle vuodeksi 2007 myönnetyn kirjastoapurahan. Vaikka tämän vuoden työttömyyteeni ei edellisen vuoden 3000 euron apuraha mitenkään vaikuttanut, tein siltä istumalta selvityksen, jossa mainitsin ne kolme dokumenttia, jotka olin vuonna 2007 valmistanut. Selvitin myös ensiesityspäivämäärät.
Silti lausuntoa ei tullut – eikä työttömyyspäivärahaa tammi-, helmi- ja maaliskuulta (jolta olin myös jättänyt hakemuksen). Sen sijaan sain työvoimatoimistosta 30.4. uuden selvityspyynnön, jossa vaadittiin esittämään TODISTEET siitä, että tekemäni ohjelmat on esitetty Ylessä. Tietääkseni ohjelmatiedot ovat julkisia ja kaikkien saatavilla. No, tein selvityksen samana päivänä.
Haluan korostaa, että Ylellä ei ole velvollisuutta esittää yhtään tekemääni ohjelmaa, vaikka olisin saanut niitä varten minkälaisia apurahoja tahansa. Onneksi kuitenkin kaikki on esitetty ja palautekin on ollut hyvää. Mutta asia ei mitenkään voi kuulua työvoimaviranomaisille eikä vaikuta mahdolliseen työttömyyteeni nyt eikä tulevaisuudessa.
Selvityspyynnössä minulta vaadittiin myös tietoja hakemistani apurahoista. En voi parhaalla tahdollanikaan ymmärtää, mitä tekemistä mahdollisilla apurahahakemuksillani voisi olla sen tosiasian kanssa, että olin ollut työttömänä koko alkuvuoden 2008.
Lisäksi minua vaadittiin selvittämään, mitä olen tehnyt vuonna 2006 Ylestä saamallani tilausmaksulla. Tilausmaksu oli kokonaista 400 euroa ja HUOM. vuonna 2006! Kyseisen suuren rahasumman käytön raportoin selvityksessäni.
Tatusotureiden tarttuminen toimeen sai ilmeisesti aikaan sen, että työvoimatoimiston lausunto annettiin 14. toukokuuta. Outi Alanko-Kahiluodolta sain tiedon, että lausuntoni on valmis, työvoimatoimisto ei ilmoittanut siitä minulle.
Sen sijaan sain yllättäen 15.5. päivätyn lausunnon, jonka mukaan etuuteni maksatus on katkaistu. Tällainen lausunto tuli postissa 19. toukokuuta:
Soitin lausunnon allekirjoittajalle, että ei tarvitse lakkauttaa etuutta, koska sitä ei ole annettukaan. Vasta silloin sain virallisesti tietää, että myönteinenkin lausunto oli jo annettu. Virkailija sanoi, ettei lausunnoista ilmoiteta hakijalle itselleen. Johon minä tietysti ihmettelemään, että lähetittepä kuitenkin sen jälkimmäisen eli KIELTEISEN lausunnon.
Onko tällainen tiedottaminen jonkinasteista sadismia, vai mitä?
Kolmen kuukauden työmarkkinatuki tuli tililleni 22. toukokuuta.
Siihen mennessä tarvitsin kipeästi mm. verenpaine-, kolesteroli- ja allergialääkkeitä. Lisäksi joudun huolehtimaan alzheimerin tautia sairastavasta 90-vuotiaasta äidistäni, jonka kotisairaanhoitohoito pettää lähes päivittäin, joten tarvitsin mm. matkarahaa Herttoniemeen päästäkseni. Olen joutunut ottamaan kallista lainaa selvitäkseni toukokuun lopussa tulevaan kirjastoapurahaan asti. Ja se onkin sitten siinä. Ei sillä enää paljon kirjoitella… Kuka maksaisi lainojen ja viivästyneitten maksujen korot? Kuka korvaisi kaiken sen ahdistuksen, pahan mielen ja energian menetykset, joista olen koko kevään kärsinyt?
Kelalta sain vastikään asioitteni käsittelyä koskevan pitkän selityskirjelmän, jossa jopa myönnettiin joitakin virheitä.
Siinä on myös kohta, jota haluaisin pohdittavan tatusotupiireissä.
Olen sairauspäivärahaa ja TYK-kuntoutusrahaa hakiessani törmännyt ristiriitaiseen sääntöön, jonka mukaan ansiosidonnaisia etuuksia määriteltäessä ei oteta huomioon apurahaa. Eli se ei ole tuloa. Apuraha lasketaan kuitenkin tuloksi silloin, kun päätetään työttömyyspäivärahasta tai työmarkkinatuesta. Eli silloin se on tuloa! Molemmissa tapauksessa apurahan saaja pannaan mahdollisimman epäedulliseen asemaan.
Näihin tunnelmiin sopii myös tapauskertomus, joka havainnollistaa sitä työvoimapoliittista pomputusta, johon taidealoilla (mutta yhä useammin myös tiedepuolella) on saanut tottua. Viimeisimmät väännöt ulottuvat kesän 2008 korville, huolimatta Cronbergin ohjeistuksesta.
Toivottavasti tämä on yksittäistapaus...!?
(L.L.)
* * *
Kafkaakin kafkamaisempi tatusotu-tarina
Me taiteilijat ja vapaat toimittajat olemme kiitollisina ja toiveikkaina vastaanottaneet tiedon työministerin työvoimaviranomaisille lähettämästä kirjeestä, joka koskee työttömyysturvaamme ja siihen liittyviä, apurahoista johtuvia ongelmia.
Ikävä kyllä kirjeellä ei ainakaan minun tapauksessani ole ollut minkäänlaista vaikutusta. Kerron tässä koko tarinan, vaikka se on pitkä ja liittyy osittain myös Kelan toiminnan epäkohtiin.
Olen käsikirjoittaja-ohjaaja ja dokumenttitoimittaja. Lisäksi arvioin tuntiopettajana media-alan näyttötutkintoja.
Olen ollut aika ajoin työttömänä vuodesta 1993 lähtien, jolloin menetin kokopäivätyön työnantajan konkurssin takia. Jo silloin olin liian vanha päästäkseni edes työpaikkahaastatteluihin, vaikka ansioluettelo – työhistoria ja koulutus – on melkoinen. Osittain ongelmana taitaa olla myös juuri tuo ylikoulutus.
Kokopäivätyön loputtua pyrin ja pääsin Teatterikorkeakouluun, josta valmistuin AV-käsikirjoittajaksi. Vapaan käsikirjoittajan työn ohella saatoin loppuun heti ylioppilastutkintoni jälkeen aloittamani opinnot Helsingin yliopistossa, josta valmistuin filosofian maisteriksi 2005. Siitä alkoivat ongelmat työvoimaviranomaisten ja Kelan kanssa.
Jouduin hakemaan työttömyyskorvausta ensimmäisen kerran lokakuulta 2005. Sain sen vasta tammikuussa 2006. Siinä välissä jouduin antamaan neljä kertaa selvityksen tekijänoikeuskorvauksista, joita minulla oletettiin olleen opiskeluaikanani keväällä 2005. Olettamus perustui siihen, että olin vuosia aikaisemmin saanut aika suuria tekijänoikeuskorvauksia Ylelle tekemistäni käsikirjoituksista ja kahden näytelmäni teatteriesityksistä. Kyseessä ei kuitenkaan ollut joka vuosi itsestään lankeava etuus, vaan käsikirjoituksista maksettu, kertaluonteinen palkkio tai teattereiden lipputuloista kertynyt royalty.
Noista ajoista lähtien minulta on jatkuvasti, monta kertaa vuodessa vaadittu selvityksiä siitä, miksi en ilmoita tekijänoikeuskorvauksia, joita minulla oletetaan olevan. Olen joka kerran laatinut laajan katsauksen siitä, mikä on tekijänoikeuskorvaus, ja miksi minulla ei sellaisia ole ollut. Silti selvityspyyntöjä tulee tasaiseen tahtiin, ja joka kerta ne viivyttävät minua koskevia päätöksiä ja etuuksien maksatuksia.
Saan edelleenkin silloin tällöin pieniä tekijänoikeuskorvauksia, jotka olen AINA ilmoittanut hakemuksissani. Mutta se ei näytä riittävän: minun pitäisi ilmoittaa päivärahaa hakiessani tuloja, joita minulla EI ole. Lomakkeessa ei edes ole kohtaa sellaiseen!
Toinen ongelmani ovat olleet 2000-luvulla Kirjastoapurahalautakunnalta kaunokirjalliseen työskentelyyn saamani apurahat, joiden suuruus on ollut 3000 euroa vuodessa. Olen ilmoittanut päivärahaa hakiessani myös ne, mikä on ilmeisesti ollut suuri virhe.
Esimerkiksi vuonna 2006 sain keväällä apurahan, jonka tarkoittamia projekteja en voinut tehdä, koska tuottajani oli puolen vuoden ajan sairauslomalla. En saanut tilauksia enkä tarvittavia laitteita ennen hänen töihin paluutaan. Helmikuusta elokuuhun minulla ei ollut tietoa, koska tuottaja palaa töihin. Joka kuukausi Ylessä sanottiin, että ensi kuun alussa hän tulee. Tuli elokuussa. Minun oli keväällä pakko ilmoittautua työttömäksi. Mutta apurahan takia minun oli työttömyyskorvauksen saamiseksi käytävä pitkällinen taistelu ja toimitettava (ilman minkäänlaisia toimistofasiliteetteja) työvoimaviranomaisille valtavat määrät selvityksiä, todistuksia ja valituksia. Lopulta luonnollisesti sain korvaukset syksyllä 2006, mutta lähes vuoden kestänyttä kärsimysnäytelmää ne eivät voineet pyyhkiä pois.
Lienee tarpeetonta edes mainita, että toimeentulotukea ei tullut sentin senttiä. 3000 euron apurahalla pitäisi sosiaalitoimiston mukaan elää kymmenen kuukautta sen jälkeen, kun se on maksettu – siitäkin huolimatta, että apuraha on KOKO vuodelle, eikä sitä ole tarkoitettu elämiseen, vaan kaunokirjalliseen työhön. (On syytä muistuttaa, että taiteellinen työ itsessään aiheuttaa monenlaisia kustannuksia, jotka eivät ole elinkustannuksia.) Lisäksi minun olisi etukäteen pitänyt aavistaa, ettei tuottajani tule töihin pitkään aikaan, ja osata annostella kuukausimenot 300 euroksi.
Vuoden 2006 loppupuolella ja vuonna 2007 en hakenut työttömyyspäivärahaa muutoin kuin joulukuulta 2006, jolloin minulla oli ollut vain yksi työpäivä näyttötutkintojen arvioijana. Kelassa päätettiin merkitä joulukuun tuloiksini kaikki loka-, marras- ja joulukuulta 2006 sekä tammikuulta 2007 saamani ansiot. Jouduin kolme kertaa toimittamaan Kelaan ja työvoimaviranomaisille selvityksen, jossa oli 11 sivua liitteitä. Sain sittemmin joulukuun 2006 työttömyyspäivärahan marraskuussa 2007!
Sama meno on jatkunut koko alkuvuoden 2008.
Maaliskuun alussa 2008 huomasin olleeni työttömänä jo kaksi kuukautta. Minulta oli peruuntunut yksi dokumenttihanke päähenkilön kadottua Pohjois-Afrikkaan ja toinen oli siirtynyt minusta riippumattomista syistä vuoden 2009 kevääseen.
Maaliskuun alussa 2008 hain työttömyyspäivärahaa Kelasta. Olin ollut yhteydessä työvoimatoimistoon marraskuussa 2007, jolloin minulla sattumalta oli juuri sillä hetkellä editointityö meneillään. Selitin tilanteeni kuitenkin jatkuvan sen jälkeen yhtä epävarmana kuin ennenkin, ja ilmoittauduin työnhakijaksi.
Siinä uskossa, että välini työvoimatoimistoon olisivat ennallaan, jätin työttömyyspäivärahahakemukseni Kelaan maaliskuun alussa 2008. Vein hakemuksen henkilökohtaisesti ja virkailija vakuutti, että se on oikein tehty. Kolmen viikon kuluttua sain SELVITYSPYYNNÖN, jossa kysyttiin, miksi en ole ilmoittanut tekijänoikeuskorvauksiani! Lisäksi hakemukseni oli kuulemma tehty väärälle lomakkeelle.
Selvityksessäni totesin, että Kela tietää kaikki vuoden 2007 tuloni, koska olen saanut sieltä sekä sairauspäivärahaa että kuntoutustukea vuoden 2007 lopussa ja 2008 alussa. Huhtikuun 10. päivänä aloin soitella päivärahojeni perään kuullakseni vain, ettei niitä makseta, koska työvoimatoimistosta ei ole tullut lausuntoa.
Lähdin saman tien sinne ja sain kuulla, ettei lausuntoa ole edes pyydetty. Myöhemmin ilmeni, että Kelan lausuntopyyntö oli lähetetty puheluni jälkeen.
Työministeri Tarja Cronbergin kirje ei vielä 10. huhtikuuta ollut tullut julkisuuteen, mutta Kluuvin työvoimatoimistossa minulle sanottiin, että he ovat lain tulkinnoista eri mieltä, joten heidän periaatteittensa mukaan toimitaan.
Niinpä minulta vaadittiin lausunnon saamista varten selvitys siitä, kuinka olin käyttänyt minulle vuodeksi 2007 myönnetyn kirjastoapurahan. Vaikka tämän vuoden työttömyyteeni ei edellisen vuoden 3000 euron apuraha mitenkään vaikuttanut, tein siltä istumalta selvityksen, jossa mainitsin ne kolme dokumenttia, jotka olin vuonna 2007 valmistanut. Selvitin myös ensiesityspäivämäärät.
Silti lausuntoa ei tullut – eikä työttömyyspäivärahaa tammi-, helmi- ja maaliskuulta (jolta olin myös jättänyt hakemuksen). Sen sijaan sain työvoimatoimistosta 30.4. uuden selvityspyynnön, jossa vaadittiin esittämään TODISTEET siitä, että tekemäni ohjelmat on esitetty Ylessä. Tietääkseni ohjelmatiedot ovat julkisia ja kaikkien saatavilla. No, tein selvityksen samana päivänä.
Haluan korostaa, että Ylellä ei ole velvollisuutta esittää yhtään tekemääni ohjelmaa, vaikka olisin saanut niitä varten minkälaisia apurahoja tahansa. Onneksi kuitenkin kaikki on esitetty ja palautekin on ollut hyvää. Mutta asia ei mitenkään voi kuulua työvoimaviranomaisille eikä vaikuta mahdolliseen työttömyyteeni nyt eikä tulevaisuudessa.
Selvityspyynnössä minulta vaadittiin myös tietoja hakemistani apurahoista. En voi parhaalla tahdollanikaan ymmärtää, mitä tekemistä mahdollisilla apurahahakemuksillani voisi olla sen tosiasian kanssa, että olin ollut työttömänä koko alkuvuoden 2008.
Lisäksi minua vaadittiin selvittämään, mitä olen tehnyt vuonna 2006 Ylestä saamallani tilausmaksulla. Tilausmaksu oli kokonaista 400 euroa ja HUOM. vuonna 2006! Kyseisen suuren rahasumman käytön raportoin selvityksessäni.
Tatusotureiden tarttuminen toimeen sai ilmeisesti aikaan sen, että työvoimatoimiston lausunto annettiin 14. toukokuuta. Outi Alanko-Kahiluodolta sain tiedon, että lausuntoni on valmis, työvoimatoimisto ei ilmoittanut siitä minulle.
Sen sijaan sain yllättäen 15.5. päivätyn lausunnon, jonka mukaan etuuteni maksatus on katkaistu. Tällainen lausunto tuli postissa 19. toukokuuta:
Työvoimatoimisto on 16.05.2005 antanut seuraavan työvoimapoliittisen lausunnon Journalistien ja esittävien taiteilijoiden työttömyyskassalle:
LAUSUNTO 01/0F1
Työvoimatoimikunnan/työvoimatoimistojen lausunto 01.05.2008 alkaen toimitetaan myöhemmin. Tiedoksi hakijalle: maksaja katkaisee etuuden maksatuksen käsittelyn ajaksi. (TTL 11 luku 6). Perustelut: Hakijan tulee selvittää 1.5.08 lukien mahdolliset apurahat/tilaukset.
N. N.
Tähän lausuntoon ei saa erikseen hakea muutosta valittamalla. Muutosta voi hakea vasta kansaneläkelaitoksen tai työttömyyskassan kirjalliseen päätökseen.
Soitin lausunnon allekirjoittajalle, että ei tarvitse lakkauttaa etuutta, koska sitä ei ole annettukaan. Vasta silloin sain virallisesti tietää, että myönteinenkin lausunto oli jo annettu. Virkailija sanoi, ettei lausunnoista ilmoiteta hakijalle itselleen. Johon minä tietysti ihmettelemään, että lähetittepä kuitenkin sen jälkimmäisen eli KIELTEISEN lausunnon.
Onko tällainen tiedottaminen jonkinasteista sadismia, vai mitä?
Kolmen kuukauden työmarkkinatuki tuli tililleni 22. toukokuuta.
Siihen mennessä tarvitsin kipeästi mm. verenpaine-, kolesteroli- ja allergialääkkeitä. Lisäksi joudun huolehtimaan alzheimerin tautia sairastavasta 90-vuotiaasta äidistäni, jonka kotisairaanhoitohoito pettää lähes päivittäin, joten tarvitsin mm. matkarahaa Herttoniemeen päästäkseni. Olen joutunut ottamaan kallista lainaa selvitäkseni toukokuun lopussa tulevaan kirjastoapurahaan asti. Ja se onkin sitten siinä. Ei sillä enää paljon kirjoitella… Kuka maksaisi lainojen ja viivästyneitten maksujen korot? Kuka korvaisi kaiken sen ahdistuksen, pahan mielen ja energian menetykset, joista olen koko kevään kärsinyt?
Kelalta sain vastikään asioitteni käsittelyä koskevan pitkän selityskirjelmän, jossa jopa myönnettiin joitakin virheitä.
Siinä on myös kohta, jota haluaisin pohdittavan tatusotupiireissä.
Olen sairauspäivärahaa ja TYK-kuntoutusrahaa hakiessani törmännyt ristiriitaiseen sääntöön, jonka mukaan ansiosidonnaisia etuuksia määriteltäessä ei oteta huomioon apurahaa. Eli se ei ole tuloa. Apuraha lasketaan kuitenkin tuloksi silloin, kun päätetään työttömyyspäivärahasta tai työmarkkinatuesta. Eli silloin se on tuloa! Molemmissa tapauksessa apurahan saaja pannaan mahdollisimman epäedulliseen asemaan.
5. kesäkuuta 2008
Avoin kirje ministeri Hyssälälle
Vihreä eduskuntaryhmä on lähettänyt avoimen kirjeen sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälälle. Kirjeessä ilmaistaan huolestuneisuus uutisesta, jonka mukaan alle neljän kuukauden mittaisilla pätkäapurahoilla työskentelevät olisivat jäämässä apurahansaajien sosiaaliturvalain ulkopuolelle.
Ongelmaksi lain valmistelussa on muodostunut se, ettei tietokonejärjestelmä tunne alle neljän kuukauden pituisia työsuhteita. Seurauksena tästä olisi kaikkein heikoimmassa asemassa olevien apurahansaajien jääminen vaille sosiaaliturvaa.
Lue lisää täältä.
* * *
Lisäys 6.6. (L.L.):
Helsingin Sanomat uutisoi 29.5. ja 30.5. asiasta käytyä kädenvääntöä:
Ongelmaksi lain valmistelussa on muodostunut se, ettei tietokonejärjestelmä tunne alle neljän kuukauden pituisia työsuhteita. Seurauksena tästä olisi kaikkein heikoimmassa asemassa olevien apurahansaajien jääminen vaille sosiaaliturvaa.
Lue lisää täältä.
* * *
Lisäys 6.6. (L.L.):
Helsingin Sanomat uutisoi 29.5. ja 30.5. asiasta käytyä kädenvääntöä:
29. toukokuuta 2008
Pätkäapurahat saatava sosiaaliturvan piiriin
Tänään torstaina luovutetaan taiteen- ja tieteentekijöiden vetoomus sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälälle. Eri taiteen- ja tieteentekijöiden järjestöt vetoavat ministeri Hyssälään, jotta myös alle 4 kk pätkäapurahat saataisiin sosiaaliturvan piiriin.
Sosiaali- ja terveysministeriössä viimeistellään paraikaa lakia apurahansaajien sosiaaliturvasta, jonka nykyinen hallitus on luvannut järjestää. Laki toteutetaan maatalousyrittäjien eläkevakuutusjärjestelmän puitteissa. Ongelmaksi STM:n virkamiesten mukaan on muodostunut se, ettei kyseisen eläkejärjestelmän (ts. sen tietokonejärjestelmän) puitteissa voida toteuttaa sosiaaliturvaa alle 4kk pituisille työsuhteille. Seurauksena tästä olisi, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevat apurahansaajat jäisivät vaille sosiaaliturvaa.
Alle 4kk mittaiset loputtomat apurahajaksot ovat arkipäivää etenkin monilla teatterintekijöillä. Mutta kohdeapurahoilla ja lyhyillä produktiorahoituksilla tehdään töitä tosiasiassa kaikilla taiteenaloilla teatterista tanssiin ja musiikista kuvataiteisiin. Siksi apurahalain valmistelussa mukana olleet eri taiteen- ja tieteentekijöiden järjestöt ovat ehdottaneet, että alle 4kk mittaisille apurahajaksoille järjestettäisiin sosiaaliturva siten, että lakiin kirjoitettaisiin mahdollisuus ketjuttaa lyhyitä apurahoja niin että niistä muodostuu yli 4kk jakso.
TATUSOTUn vatimuksena on koko ajan ollut se, että perusturva kuuluu kaikille taiteen- ja tieteenteköille. Vaadimme samaa edelleen. Kyse on periaatteesta. Ei voi olla niin, että lakia valmisteltaessa kaikkein heikoimmassa asemassa olevat jätetään oman onnensa nojaan. Siksi vetoamme STM:ään, että valmistelussa tutkittaisiin mahdollisuus taata sosiaaliturva kaikille apurahansaajille.
Tässä alla on itse vetoomus. Sen on allekirjoittanut TATUSOTU-työryhmän ohella mm. Tieteentekijöidenliitto, jonka sosiaaliturvatyöryhmän puheenjohtaja itse olen.
VETOOMUS
Suomen hallitus on hallitusohjelman lupauksen mukaisesti valmistelemassa lakia apurahoilla työskentelevien taiteen ja tieteen tekijöiden sosiaaliturvasta. Tuhannet tieteen- ja taiteentekijät ovat kiitollisia uudistuksesta, joka vihdoin takaa heille yhdenvertaisen sosiaalisen turvaverkon muiden työtä tekevien suomalaisten kanssa.
Tekeillä oleva esitys rajaa kuitenkin satoja, ellei tuhansia apurahan saajia uudistuksen ulkopuolelle. Uudistuksessa edellytetään, että apurahakauden tulee kestää yhdenjaksoisesti vähintään neljä kuukautta. Vasta tämän jälkeen syntyy oikeus eläke- ja tapaturmavakuutukseen. Erityisesti niin sanotuilla kohdeapurahoilla työskentelevien taiteilijoiden apurahakaudet jäävät säännöllisesti neljää kuukautta lyhemmiksi.
Kohdeapuraha on erilaisten tilapäisten taideproduktioiden tyypillinen rahoitusmuoto ja koskee koko taiteen kenttää teatterista tanssiin ja kuvataiteista musiikkiin. Juuri tällaisista monista lyhyistä työskentelyjaksoista toimeentulonsa hankkivat taiteilijat ovat tähänkin asti olleet sosiaaliturvan puolesta vaikeimmassa asemassa. Heidän työllistymisensä lyhyillä apurahoilla voi jatkua vuosia, jopa koko uran ajan. Asia koskee myös tutkijoita: väitöskirjan viimeistelyapurahan pituus on alle neljä kuukautta.
Mukana olevat taiteilija- ja tutkijajärjestöt esittävät, että alle neljän kuukauden apurahan saajille tarjotaan mahdollisuus omasta pyynnöstään laskea lyhyemmät apurahat yhdeksi jaksoksi. Näin voidaan turvata, etteivät he jää uudistuksen muiden etuuksien, kuten tapaturma- ja työkyvyttömyyseläkkeen ulkopuolelle.
Ainoa esitetty syy sille, että alle neljän kuukauden apurahat jätetään uudistuksen ulkopuolelle, on se, että niiden ottaminen mukaan uudistukseen vaatisi eläkelaitoksen tietokoneohjelmien uudistamista. Me allekirjoittaneet emme voi hyväksyä, että jo ennestään vaikeimmassa asemassa olevat taiteilijat ja tutkijat jätetään heitteille. On varmaa, että ilman sosiaali- ja eläketurvaa jätetyistä huolehtiminen tulee kansantaloudellisesti kalliimmaksi kuin tietokoneohjelman uudistaminen.
Me allekirjoittaneet vetoamme sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälään sekä Suomen hallitukseen, jotta taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturvauudistus toteutettaisiin kerralla kattavasti ja tasapuolisesti. Vetoomusta tukee koko tieteen ja taiteen kenttä, nekin tutkijat ja taiteilijat, joita alle neljän kuukauden apurahat eivät pääsääntöisesti koske. Tieteen- ja taiteentekijöitä edustavat järjestöt sekä Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ovat jo hallituksen esityksen valmistelun yhteydessä olleet tällä kannalla.
Teatteriohjaaja Atro Kahiluoto
Taiteilijaprofessori Kaisa Korhonen
Akateemikko Ralf Långbacka
Teatteriohjaaja Kalle Holmberg
Teatteriohjaaja Ritva Holmberg
Taiteilijaprofessori Alpo Aaltokoski
Tanssitaiteilija Jorma Uotinen
Tanssitaiteilija Tommi Kitti
Tanssitaiteilija Reijo Kela
Tanssitaiteilija Tero Saarinen
Muusikko Maria Kalaniemi
Muusikko Anna-Mari Kähärä
Muusikko Jukka Perko
Muusikko Emma Salokoski
Muusikko Olavi Uusivirta
Akateemikko Aki Kaurismäki
Elokuvaohjaaja Auli Mantila
Elokuvaohjaaja Katariina Lillqvist
Elokuvaohjaaja Erja Dammert
Elokuvaohjaaja Mika Kaurismäki
Professori Kati Outinen
Näyttelijä Jukka-Pekka Palo
Professori Vesa Vierikko
Näyttelijä Kristiina Elstelä
Näyttelijä Pirkko Hämäläinen
Lavastaja Minna Santakari
Pukusuunnittelija Sari Salmela
Lavastaja Kimmo Takala
Lavastaja Solveig Tiihonen
Lavastustaiteen lehtori Kimmo Sirén
Lisäksi vetoomuksen allekirjoittavat:
Taiteilija Annette Arlander
Teatteriohjaaja Mikko Roiha
Teatteriohjaaja Pekka Milonoff
Teatteriohjaaja Eriikka Magnusson
Teatteriohjaaja Maiju Sallas
Teatteriohjaaja Janne Tapper
Teatteriohjaaja Juha Vuorinen
Teatteriohjaaja Lauri Vennonen
Teatteriohjaaja Mikko Kanninen
Teatteriohjaaja Taina Mäki-Iso
Teatteriohjaaja Sirkka-Anneli Martikainen
Teatteriohjaaja Epp Perälä
Teatteriohjaaja Ritva Siikala
Teatteriohjaaja Jari Mäntyvaara
Teatteriohjaaja Minna Nurmelin
Teatteriohjaaja Päivi Istala
Teatteriohjaaja Harri István Mäki
Teatteriohjaaja Iiris Kerosuo
Teatteriohjaaja Heini Tola
Teatteriohjaaja Liisa Isotalo
Teatteriohjaaja Timo Rissanen
Teatteriohjaaja Minna Savolainen
Teatteriohjaaja Saana Lavaste
Teatteriohjaaja Tero Heinämäki
Teatteriohjaaja Riku Saastamoinen
Teatteriohjaaja Pekka Ojalehto
Teatteriohjaaja Sami Rannila
Teatteriohjaaja Petteri Sallinen
Teatterinohjaaja Aune KallinenTeatteriohjaaja Satu Linnapuomi
Teatteriohjaaja Inkeri Rosilo
Teatteriohjaaja Anssi Valtonen
Teatteriohjaaja Riitta Mänty
Teatteriohjaaja Hannele Kauppinen
Teatteriohjaaja Heikki Mäkelä
Teatteriohjaaja Nena Stenius
Teatteriohjaaja Tarja Saikkonen
Teatteriohjaaja Timo Mäkinen
Ohjaaja Ari Kallio
Ohjaaja Eino Saari
Ohjaaja Tiina Brännare
Ohjaaja-näyttelijä Heikki Törmi
Näytelmäkirjailija Sirkku Peltola
Näytelmäkirjailija Juha Lehtola
Näytelmäkirjailija Heini Junkkaala
Dramaturgi Anna Krogerus
Dramaturgi Marja Kaarina Mykkänen
Dramaturgi Marina Meinander
Dramaturgi Seppo Parkkinen
Dramaturgi Eila Toivonen
Dramaturgi Hannele Ruotsalo
Dramaturgi Marianne Möller
Dramaturgi Sussa Lavonen
Dramaturgi Harriet Nylund-Donner
Dramaturgi Elina Snicker
Dramaturgi Paula Salminen
Dramaturgi Kirsi Porkka
Dramaturgi Riitta Pohjola-Skarp
Käsikirjoittaja Erja Korhonen
Käsikirjoittaja Ninni Suntio
Käsikirjoittaja Kaisa Pylkkänen
Pääjohtaja Maria-Liisa Nevala
Teatterinjohtaja Jussi Helminen
Teatterinjohtaja Jari Juutinen
Teatterinjohtaja Lasse Lindeman
Teatterinjohtaja Aleksander Anria
Teatterinjohtaja Timo Sokura
Teatterinjohtaja Hanna Paatero
Taiteellinen johtaja Esa Leskinen
Näyttelijä Elina Salo
Näyttelijä Heikki Kinnunen
Näyttelijä Mikko Hänninen
Näyttelijä Rea Mauranen
Näyttelijä Taisto Oksanen
Näyttelijä Kirsi Ylijoki
Näyttelijä Terhi Suorlahti
Näyttelijä Kaisa Sarkkinen
Näyttelijä Uula Laakso
Näyttelijä Piia Soikkeli
Näyttelijä-teatteriohjaaja Jouni Uhlgren
Näyttelijä Petri Mäkipää
Näyttelijä Anna-Leena Mäki-Penttilä
Näyttelijä Paul Holländer
Näyttelijä-muusikko Annimaria Koivunen
Muusikko Leevi Leppänen
Muusikko Jukka Linkola
Muusikko Kirmo Lintinen
Muusikko Arto Piispanen
Säveltäjä Inkeri Pohjola
Säveltäjä Roni Martin
Säveltäjä Juuso Voltti
Säveltäjä Kalle Chydenius
Oopperalaulaja Pirkkoliisa Tikka
Etnomusikologi Juho Kaitajärvi
Musiikintutkija Tuuli Talvitie-Kella
Sirkustaiteilija Janna Haavisto
Sirkustaiteilija Tanja Sjöros
Sirkustaiteilija Maksim Komaro
Sirkustaiteilija Jenni Pylkkänen
Sirkustaiteilija Outi Ikonen
Sirkustaiteilija Mia Silvennoinen
Elokuvaohjaaja Taru Mäkelä
Elokuvaohjaaja Ilkka Vanne
Elokuvaohjaaja Elina Kivihalme
Elokuvaohjaaja Heikki Huttu-Hiltunen
Elokuvaohjaaja Iina Terho
Elokuvaohjaaja Timo Linnasalo
Ohjaaja Timo Lampinen
Animaatio-ohjaaja Tatu Pohjavirta
Dokumenttiohjaaja Marika Väisänen
Dokumenttiohjaaja Inka Achté
Dokumenttiohjaaja Tita Jänkälä
Dokumenttiohjaaja Anna Korhonen
Dokumenttiohjaaja Johanna Onnismaa
Elokuvaohjaaja Ville Suhonen
Elokuvaohjaaja Tuija Halttunen
Elokuvaohjaaja Marika Kuortti
Elokuvaohjaaja Reetta Aalto
Ohjaaja Rea Pihlasviita
Elokuvaaja Heikki Färm
Elokuvaaja Leena Kilpeläinen
Elokuvaleikkaaja Riitta Poikselkä
Kuvaaja Sini Liimatainen
Äänileikkaaja Miia Nevalainen
Leikkaaja Jaakko Kakko
Leikkaaja Samu Kuukka
Leikkaaja Suvi Ryhänen
Leikkaaja Maria Haipus
Leikkausassistentti Reetta Leppänen
Elokuvataiteilija Metsämarja Aittokoski
Maskeeraaja Tiina Ryynänen
Elokuvatyöntekijä Katri Kannisto
Animaationtekijä Saara Konttinen
Animaationtekijä Maria Björklund
Medianomi Piia Vattulainen
Rekvisitööri Anna Niskanen
Rekvisitööri Merja Koistinen
Kuvaussihteeri Virpi Kuoppala
Äänittäjä Jyrki Sahla
Äänittäjä Kristian Epäilys
Järjestäjä Kaisa Pikkarainen
Elokuvantekijä Aarne Norberg
Elokuvatuottaja Sanna Kultanen
Draamatuottaja Hilkka Salo
Tuottaja Mari Niskanen
Tuottaja Satu Immonen
Tuottaja Olli Vesala
Tuottaja Mari Kinnunen
Tuottaja Essi Moilanen
Studiopäällikkö Ulla Kautto
Tuotantopäällikkö Matleena Luokola
Graafinen suunnittelija Teemu Sirviö
Graafinen suunnittelija Salla Viikka
Koreografi Hanna Brotherus
Koreografi Jens Walentinsson
Koreografi Oili Aaltonen
Koreografi Kirsi Monni
Koreografi Reija Wäre
Koreografi Juha Hietakangas
Koreografi Simo Kellokumpu
Tanssitaiteilija Katri Soini
Tanssitaiteilija Arja Raatikainen
Tanssitaiteilija Pirjo Yli-Maunula
Tanssitaiteilija Jyrki Karttunen
Tanssitaiteilija Susanna Leinonen
Tanssitaiteilija Sakari Saikkonen
Tanssitaiteilija Ronja Verkasalo
Tanssitaiteilija Marja Korhola
Tanssija-koreografi Sonja Ryhänen
Tanssija-koreografi Mammu Rankanen
Tanssija-koreografi Kirsi Saastamoinen
Tanssija-koreografi Johanna Keinänen
Tanssitaiteilija Jaap Klevering
Tanssitaiteilija Titta Court
Tanssitaiteilija Satu Tuittila
Tanssija Valtteri Raekallio
Balettitanssija Shirin Nazimov
Tanssija Elisa Valo
Tanssija Esko Hakala
Tanssija Anna-Leena Lehtola
Tanssija Salla Juntunen
Tanssija Jonna Eiskonen
Tanssija Sami Hiltunen
Tanssitaiteilija Jari Karttunen
Tanssitaiteilija Ludmila Pussinen
Tanssitaiteilija Kati Kallio
Tanssija Pauliina Silvennoinen
Tanssitaiteilija Laura Vilhonen
Tanssitaiteilija Otto Akkanen
Tanssija Mikko Heino
Tanssitaiteilija Marjo Hämäläinen
Tanssitaiteilija Marja-Sisko Vuorela
Tanssitaiteilija Netta Varga
Tanssitaiteilija Anniina Kumpuniemi
Tanssitaitelija Päivi Aura
Tanssija Elina Karimaa
Tanssitaiteilija Suvi Olavinen
Tanssitaitelija Virpi Tummavuori
Tanssitaiteilija Lotta Kuusisto
Tanssija Johanna Salminen
Tanssitaiteilija Briitta Järvinen,
Tanssitaitelija Giorgio Convertito
Tanssitaiteilija Sari Hannula
Tanssitaiteilija Riikka Theresa Innanen
Tanssitaiteilija Kati Korosuo
Tanssitaiteilija Pauliina Satsuki
Tanssitaiteilija Pia Lindy
Tanssitaiteilija Pia Karaspuro
Tanssitaiteilija Soile Lahdenperä
Tanssitaiteilija Heli Meklin
Tanssitaiteilija Virpi Juntti
Tanssitaiteilija Marja Leino
Tanssitaiteilija Sari Lakso
Tanssitaiteilija Kaari Martin
Tanssitaiteilija Favela Vera Ortiz
Tanssitaiteilija Reija Vaahtera
Tanssitaiteilija Terhi Pinomäki-Lenick
Tanssija Virve Nean
Tanssitaiteilija Mirja Tukiainen
Professori Eeva Anttila
Tanssipedagogi Leena Sokura
Tanssipedagogi Miia Elivuo
Tanssinopettaja Anne Makkonen
Tanssinopettaja Stina Bergholm
Tanssinopettaja Maria Ylönen
Tanssinopettaja Hanna-Leena Kinnunen
Tanssinopettaja Satu Lankinen
Tanssinopettaja Emilia Jyrkkänen
Tanssinopettaja Minttu Kallanranta
Tanssinopettaja. Anna-Maria Vairio
Tanssinopettaja Heli Korelin
Tanssinopettaja Birgitta Muskett
Tanssinopettaja Kaisa Pesonen
Tanssinopettaja Laura Winter
Tanssinopettaja Ilona Kauppinen-Hukkanen
Tanssinopettaja Minna Palokangas-Sirviö
Tanssinopettaja Tuire Colliander
Balettipedagogi Emma Monto
Tanssinopettaja Riikka Nyman
Tanssinopettaja Tiina Jalkanen
Tanssinopettaja Eevamari Kitti
Pedagogi Anne-Marika Kalenius
Tanssinopettaja Inkeri Hirvonen
Rehtori Paula Tuovinen
Rehtori Marjo Kamila
Elokuvauksen opettaja Mikko Uimonen
Opetusteatterin johtaja Jyri Pulkkinen
Teatteriopettaja Susanna Tiitinen
Draamapedagogi Seppo K. Koivula
Draamakasvattaja Ari Pätkä Wirta
Puhetekniikan opettaja Jaakko Väisänen
Koulutuspäällikkö Eeva Mäkinen
Koordinaattori Outi Koivisto
Koulutuspäällikkö Outi Hägg
Tutkija Maija Lahti
Tanssintutkija Irene Jelin
Kulttuuriantropologi Terhi Peltonen
FM Petra HartikainenFM Maria Salomaa
FM Elissa Määttänen
FIL YO Aino Heikkonen
Kirjailija-toimittaja Risto Kautto
Toimittaja Tuula Viitaniemi
Lavastaja Sattva-Hanna Toiviainen
Lavastaja Liisa Ikonen
Lavastaja Jukka Uusitalo
Lavastaja Minna Kauhanen
Lavastaja Anne Karttunen
Lavastaja Marie Antikainen
Lavastaja Jyrki Pylväs
Lavastaja Lea Sipilä
Lavastaja Tiina Paavilainen
Lavastaja Timo Martinkauppi
Lavastaja Jyrki Seppä
Lavastaja Marjaana Pirskanen
Lavastaja Milja Salovaara
Lavastaja Kristine Elo
Lavastaja Iida Vanttaja
Lavastaja Christer Andersson
Lavastussuunnittelija Teija Vilkkovaara
Lavastussuunnittelija Kimmo Turunen
Skenografi Kari Junnikkala
Pukusuunnittelija Samppa Lahdenperä
Pukusuunnittelija Merja Levo
Pukusuunnittelija Ulla-Maija Peltola
Pukusuunnittelija Kaisa Kemikoski
Pukusuunnittelija, Päivi Uusitalo
Pukusuunnittelija Sanja Kangas
Valosuunnittelija Tarja Ervasti
Valosuunnittelija Jyrki Sinisalo
Valosuunnittelija Crista Parviainen
Valosuunnittelija Tomi Humalisto
Valosuunnittelija Päivi Ronkainen
Valosuunnittelija Ville Virtanen
Valosuunnittelija Pekka Pitkänen
Valosuunnittelija Mia Kivinen
Valosuunnittelija Taina Hokkanen
Valosuunnittelija Pasi Pehkonen
Valosuunnittelija Vinski Viholainen
Valosuunnittelija Katja Muttilainen
Valosuunnittelija Tuukka Törneblom
Valosuunnittelija Ainu PalmuValosuunnittelija Riikka Vuorenmaa
Äänisuunnittelija Nuutti Vapaavuori
Äänisuunnittelija Paavo Juntunen
Äänisuunnittelija Heikki Innanen
Äänisuunnittelija Mauri Siirala
Äänisuunnittelija Antti NykyriÄänisuunnittelija Eradj Nazimov
Äänisuunnittelija Sami Konkonen
Äänisuunnittelija Tero Malmberg
Valo- ja äänisuunnittelija Ilkka Volanen
Valo- ja äänisuunnittelija Jukka Hannukainen
Valo- ja äänisuunnittelija Jukka Hannukainen
Valo- ja äänisuunnittelija Tuukka Toijanniemi
Valo- ja äänisuunnittelija Petteri Heiskanen
Ääni- ja valosuunnittelija Mia Hämäläinen
Valomestari Marko Pölönen
Valaistusmestari Timo Ollila
Näyttämömestari Risto Lehikoinen
Valaistusmestari Harri Kejonen
Lavastemestari Ritva Lindfors
Tekninen suunnittelija Markku Tuomala
Tekninen käyttöpäällikkö Jarmo Kaartinen
Teatterityöntekijä Ilkka Tamminen
Teatterityöntekijä Armi Kurkikangas
Tarpeistonvalmistaja Tuija Lehtinen
Puvustonhoitaja Kaisa Rautakoski
Puvustaja Tarja Pieniniemi
Puvustaja Aija Rouhiainen
Ompelija Riikka Kovasin
Ompelija Johanna Ilmarinen
Ompelija Tipi TaskinenPyroteknikko Laura Jokiniemi
Puuseppä Petri Tuhkanen
Lavasterakentaja Mari Suominen
Näyttämömies Marja Davidsson
Näyttämömies Juha Kerkkonen
Äänittäjä Lauri Leskinen
Tarpeistonvalmistaja Mira Rokkanen
Tarpeistonvalmistaja Kirsi Laamanen
Tiedottaja Harriet Weurlander
Tiedottaja Sirkka Helke
Tiedotussihteeri Päivi Pöysti
Tiedottaja Outi JärvinenTeatterisihteeri Jonna Savolainen
Taloudenhoitaja Tarja Virtanen
Taloussihteeri Timo Salonen
Toiminnanjohtaja Kirsi Reinola
Teatterisihteeri Pia Hakala
Palkanlaskija Pirjo Punkka
Lippukassanhoitaja Inka Loppi
Teatterisihteeri Marja Laitala
Markkinointipäällikkö Anne Laitinen
Lipunmyyjä Tiina Bergman
Yleisötyöntekijä Sanna Huldén
Teatterin tuottaja Viveca Hedengren
Tuottaja Jonna Valkonen
Tuottaja Saara Rautavuoma
Tuottaja Markku Mäkiranta
Tuottaja Kaisa Tuovila
Tuottaja Annu Kemppainen
Tuottaja Kaisu Anttonen
Tuottaja Jenni Saario
Tuottaja Aija Kelly
Tuottaja Sari Ilmola
Tuottaja Piritta Puhto
Tuottaja Anu Karlsson
Tuotantojärjestäjä Sirkku Sommarberg
Tuotantosuunnittelija Liisa Makkonen
Nukketaiteilija Tiina Puranen
Nukkenäyttelijä Juha Laukkanen
Esitystaiteilija Kati Jelekäinen
Läänintaiteilija Annamari Karjalainen
Läänintaiteilija Tuula Väisänen
Kirjailija Marjo Niemi
Kuvataiteilija John Court
Kuvataiteilija Terhi Silenius
Kuvataiteilija Richard Kautto
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Mia Pätsi
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Juuso Kekkonen
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Eija Kaarlela
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Panu Huotari
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Linda Herhi
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Anna Ruuttunen
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Anu-Helena Pitkänen
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Liisa Pylkkänen
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Kati Rissanen
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Outi Sädekallio
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Pasi Saarinen
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Petra Päivärinne
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Suvi-Heini Lahti
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Steina Öhman
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Jarmo Skön
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Kristiina Puukko
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Tanja Muikku
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Antti Silvennoinen
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Katri Kauppala
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Sani Rounakari
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Helena Leminen
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Antti Hovilainen
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Hanna Ryti
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Salla Lintonen
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Perttu Hangaslahti
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Annu Sankilampi
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Tuulia Leppihalme
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Jaakko Loukkola
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Henna Moisio
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Sanna Mäkelä
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Sanna Saarela
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Laura Toikander
Teatteri-ilmaisunohjaaja Kimmo Tähtivirta
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Karoliina Kangasniemi
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Elina Martikainen
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Jenni Kokkomäki
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Anneli Mahlamäki
Teatteri-ilmaisun opettaja Marja Kangas
Opiskelija Juhana von Bagh
Opiskelija Tanja Heinänen
Opiskelija Annukka Saarelainen
Opiskelija Ante Kangas
Opiskelija Emmi Perttola
Opiskelija Toni Kettukangas
Opiskelija Ukko Kantonen
Opiskelija Isa Lindgren
Opiskelija Noora Laitinen
Opiskelija Lija Laine
Opiskelija Jussi Moilanen
Opiskelija Elina Väänänen
Opiskelija Riia Kivimäki
Opiskelija Samu Vilske
Opiskelija Noora Ervasti
Opiskelija Mikko Niemistö
Opiskelija Sini Siipola
Opiskelija Tuuli Eronen
Opiskelija Kaisa Väntsi
Opiskelija Heini Löppönen
Opiskelija Veera Kaijanen
Tanssitaiteen ylioppilas Eeva Rantala
Vetoomusta tukevat mm. seuraavat järjestöt:
Teatteri- ja Mediatyöntekijät ry
Suomen Elokuva- ja Videotyöntekijäin Liitto ry
Suomen Lavastustaiteilijain Liitto ry
Suomen Tanssitaiteilijain Liitto ry
Suomen Teatterialan Toimihenkilöliitto ry
Suomen Teatteriohjaajien Liitto ry
Suomen Teatteritekninen Liitto ry
Suomen Valo- ja Äänisuunnittelijoiden Liitto ry
Suomen Journalistiliitto ry
Suomen Freelance-journalistit ry
Suomen Muusikkojen Liitto ry
Suomen Näyttelijäliitto ry
Suomen elokuvaohjaajaliitto ry
Dokumenttikilta ry
Tieteentekijöiden liitto
Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö ry
TATUSOTU-työryhmä
Sosiaali- ja terveysministeriössä viimeistellään paraikaa lakia apurahansaajien sosiaaliturvasta, jonka nykyinen hallitus on luvannut järjestää. Laki toteutetaan maatalousyrittäjien eläkevakuutusjärjestelmän puitteissa. Ongelmaksi STM:n virkamiesten mukaan on muodostunut se, ettei kyseisen eläkejärjestelmän (ts. sen tietokonejärjestelmän) puitteissa voida toteuttaa sosiaaliturvaa alle 4kk pituisille työsuhteille. Seurauksena tästä olisi, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevat apurahansaajat jäisivät vaille sosiaaliturvaa.
Alle 4kk mittaiset loputtomat apurahajaksot ovat arkipäivää etenkin monilla teatterintekijöillä. Mutta kohdeapurahoilla ja lyhyillä produktiorahoituksilla tehdään töitä tosiasiassa kaikilla taiteenaloilla teatterista tanssiin ja musiikista kuvataiteisiin. Siksi apurahalain valmistelussa mukana olleet eri taiteen- ja tieteentekijöiden järjestöt ovat ehdottaneet, että alle 4kk mittaisille apurahajaksoille järjestettäisiin sosiaaliturva siten, että lakiin kirjoitettaisiin mahdollisuus ketjuttaa lyhyitä apurahoja niin että niistä muodostuu yli 4kk jakso.
TATUSOTUn vatimuksena on koko ajan ollut se, että perusturva kuuluu kaikille taiteen- ja tieteenteköille. Vaadimme samaa edelleen. Kyse on periaatteesta. Ei voi olla niin, että lakia valmisteltaessa kaikkein heikoimmassa asemassa olevat jätetään oman onnensa nojaan. Siksi vetoamme STM:ään, että valmistelussa tutkittaisiin mahdollisuus taata sosiaaliturva kaikille apurahansaajille.
Tässä alla on itse vetoomus. Sen on allekirjoittanut TATUSOTU-työryhmän ohella mm. Tieteentekijöidenliitto, jonka sosiaaliturvatyöryhmän puheenjohtaja itse olen.
VETOOMUS
Suomen hallitus on hallitusohjelman lupauksen mukaisesti valmistelemassa lakia apurahoilla työskentelevien taiteen ja tieteen tekijöiden sosiaaliturvasta. Tuhannet tieteen- ja taiteentekijät ovat kiitollisia uudistuksesta, joka vihdoin takaa heille yhdenvertaisen sosiaalisen turvaverkon muiden työtä tekevien suomalaisten kanssa.
Tekeillä oleva esitys rajaa kuitenkin satoja, ellei tuhansia apurahan saajia uudistuksen ulkopuolelle. Uudistuksessa edellytetään, että apurahakauden tulee kestää yhdenjaksoisesti vähintään neljä kuukautta. Vasta tämän jälkeen syntyy oikeus eläke- ja tapaturmavakuutukseen. Erityisesti niin sanotuilla kohdeapurahoilla työskentelevien taiteilijoiden apurahakaudet jäävät säännöllisesti neljää kuukautta lyhemmiksi.
Kohdeapuraha on erilaisten tilapäisten taideproduktioiden tyypillinen rahoitusmuoto ja koskee koko taiteen kenttää teatterista tanssiin ja kuvataiteista musiikkiin. Juuri tällaisista monista lyhyistä työskentelyjaksoista toimeentulonsa hankkivat taiteilijat ovat tähänkin asti olleet sosiaaliturvan puolesta vaikeimmassa asemassa. Heidän työllistymisensä lyhyillä apurahoilla voi jatkua vuosia, jopa koko uran ajan. Asia koskee myös tutkijoita: väitöskirjan viimeistelyapurahan pituus on alle neljä kuukautta.
Mukana olevat taiteilija- ja tutkijajärjestöt esittävät, että alle neljän kuukauden apurahan saajille tarjotaan mahdollisuus omasta pyynnöstään laskea lyhyemmät apurahat yhdeksi jaksoksi. Näin voidaan turvata, etteivät he jää uudistuksen muiden etuuksien, kuten tapaturma- ja työkyvyttömyyseläkkeen ulkopuolelle.
Ainoa esitetty syy sille, että alle neljän kuukauden apurahat jätetään uudistuksen ulkopuolelle, on se, että niiden ottaminen mukaan uudistukseen vaatisi eläkelaitoksen tietokoneohjelmien uudistamista. Me allekirjoittaneet emme voi hyväksyä, että jo ennestään vaikeimmassa asemassa olevat taiteilijat ja tutkijat jätetään heitteille. On varmaa, että ilman sosiaali- ja eläketurvaa jätetyistä huolehtiminen tulee kansantaloudellisesti kalliimmaksi kuin tietokoneohjelman uudistaminen.
Me allekirjoittaneet vetoamme sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälään sekä Suomen hallitukseen, jotta taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturvauudistus toteutettaisiin kerralla kattavasti ja tasapuolisesti. Vetoomusta tukee koko tieteen ja taiteen kenttä, nekin tutkijat ja taiteilijat, joita alle neljän kuukauden apurahat eivät pääsääntöisesti koske. Tieteen- ja taiteentekijöitä edustavat järjestöt sekä Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ovat jo hallituksen esityksen valmistelun yhteydessä olleet tällä kannalla.
Teatteriohjaaja Atro Kahiluoto
Taiteilijaprofessori Kaisa Korhonen
Akateemikko Ralf Långbacka
Teatteriohjaaja Kalle Holmberg
Teatteriohjaaja Ritva Holmberg
Taiteilijaprofessori Alpo Aaltokoski
Tanssitaiteilija Jorma Uotinen
Tanssitaiteilija Tommi Kitti
Tanssitaiteilija Reijo Kela
Tanssitaiteilija Tero Saarinen
Muusikko Maria Kalaniemi
Muusikko Anna-Mari Kähärä
Muusikko Jukka Perko
Muusikko Emma Salokoski
Muusikko Olavi Uusivirta
Akateemikko Aki Kaurismäki
Elokuvaohjaaja Auli Mantila
Elokuvaohjaaja Katariina Lillqvist
Elokuvaohjaaja Erja Dammert
Elokuvaohjaaja Mika Kaurismäki
Professori Kati Outinen
Näyttelijä Jukka-Pekka Palo
Professori Vesa Vierikko
Näyttelijä Kristiina Elstelä
Näyttelijä Pirkko Hämäläinen
Lavastaja Minna Santakari
Pukusuunnittelija Sari Salmela
Lavastaja Kimmo Takala
Lavastaja Solveig Tiihonen
Lavastustaiteen lehtori Kimmo Sirén
Lisäksi vetoomuksen allekirjoittavat:
Taiteilija Annette Arlander
Teatteriohjaaja Mikko Roiha
Teatteriohjaaja Pekka Milonoff
Teatteriohjaaja Eriikka Magnusson
Teatteriohjaaja Maiju Sallas
Teatteriohjaaja Janne Tapper
Teatteriohjaaja Juha Vuorinen
Teatteriohjaaja Lauri Vennonen
Teatteriohjaaja Mikko Kanninen
Teatteriohjaaja Taina Mäki-Iso
Teatteriohjaaja Sirkka-Anneli Martikainen
Teatteriohjaaja Epp Perälä
Teatteriohjaaja Ritva Siikala
Teatteriohjaaja Jari Mäntyvaara
Teatteriohjaaja Minna Nurmelin
Teatteriohjaaja Päivi Istala
Teatteriohjaaja Harri István Mäki
Teatteriohjaaja Iiris Kerosuo
Teatteriohjaaja Heini Tola
Teatteriohjaaja Liisa Isotalo
Teatteriohjaaja Timo Rissanen
Teatteriohjaaja Minna Savolainen
Teatteriohjaaja Saana Lavaste
Teatteriohjaaja Tero Heinämäki
Teatteriohjaaja Riku Saastamoinen
Teatteriohjaaja Pekka Ojalehto
Teatteriohjaaja Sami Rannila
Teatteriohjaaja Petteri Sallinen
Teatterinohjaaja Aune KallinenTeatteriohjaaja Satu Linnapuomi
Teatteriohjaaja Inkeri Rosilo
Teatteriohjaaja Anssi Valtonen
Teatteriohjaaja Riitta Mänty
Teatteriohjaaja Hannele Kauppinen
Teatteriohjaaja Heikki Mäkelä
Teatteriohjaaja Nena Stenius
Teatteriohjaaja Tarja Saikkonen
Teatteriohjaaja Timo Mäkinen
Ohjaaja Ari Kallio
Ohjaaja Eino Saari
Ohjaaja Tiina Brännare
Ohjaaja-näyttelijä Heikki Törmi
Näytelmäkirjailija Sirkku Peltola
Näytelmäkirjailija Juha Lehtola
Näytelmäkirjailija Heini Junkkaala
Dramaturgi Anna Krogerus
Dramaturgi Marja Kaarina Mykkänen
Dramaturgi Marina Meinander
Dramaturgi Seppo Parkkinen
Dramaturgi Eila Toivonen
Dramaturgi Hannele Ruotsalo
Dramaturgi Marianne Möller
Dramaturgi Sussa Lavonen
Dramaturgi Harriet Nylund-Donner
Dramaturgi Elina Snicker
Dramaturgi Paula Salminen
Dramaturgi Kirsi Porkka
Dramaturgi Riitta Pohjola-Skarp
Käsikirjoittaja Erja Korhonen
Käsikirjoittaja Ninni Suntio
Käsikirjoittaja Kaisa Pylkkänen
Pääjohtaja Maria-Liisa Nevala
Teatterinjohtaja Jussi Helminen
Teatterinjohtaja Jari Juutinen
Teatterinjohtaja Lasse Lindeman
Teatterinjohtaja Aleksander Anria
Teatterinjohtaja Timo Sokura
Teatterinjohtaja Hanna Paatero
Taiteellinen johtaja Esa Leskinen
Näyttelijä Elina Salo
Näyttelijä Heikki Kinnunen
Näyttelijä Mikko Hänninen
Näyttelijä Rea Mauranen
Näyttelijä Taisto Oksanen
Näyttelijä Kirsi Ylijoki
Näyttelijä Terhi Suorlahti
Näyttelijä Kaisa Sarkkinen
Näyttelijä Uula Laakso
Näyttelijä Piia Soikkeli
Näyttelijä-teatteriohjaaja Jouni Uhlgren
Näyttelijä Petri Mäkipää
Näyttelijä Anna-Leena Mäki-Penttilä
Näyttelijä Paul Holländer
Näyttelijä-muusikko Annimaria Koivunen
Muusikko Leevi Leppänen
Muusikko Jukka Linkola
Muusikko Kirmo Lintinen
Muusikko Arto Piispanen
Säveltäjä Inkeri Pohjola
Säveltäjä Roni Martin
Säveltäjä Juuso Voltti
Säveltäjä Kalle Chydenius
Oopperalaulaja Pirkkoliisa Tikka
Etnomusikologi Juho Kaitajärvi
Musiikintutkija Tuuli Talvitie-Kella
Sirkustaiteilija Janna Haavisto
Sirkustaiteilija Tanja Sjöros
Sirkustaiteilija Maksim Komaro
Sirkustaiteilija Jenni Pylkkänen
Sirkustaiteilija Outi Ikonen
Sirkustaiteilija Mia Silvennoinen
Elokuvaohjaaja Taru Mäkelä
Elokuvaohjaaja Ilkka Vanne
Elokuvaohjaaja Elina Kivihalme
Elokuvaohjaaja Heikki Huttu-Hiltunen
Elokuvaohjaaja Iina Terho
Elokuvaohjaaja Timo Linnasalo
Ohjaaja Timo Lampinen
Animaatio-ohjaaja Tatu Pohjavirta
Dokumenttiohjaaja Marika Väisänen
Dokumenttiohjaaja Inka Achté
Dokumenttiohjaaja Tita Jänkälä
Dokumenttiohjaaja Anna Korhonen
Dokumenttiohjaaja Johanna Onnismaa
Elokuvaohjaaja Ville Suhonen
Elokuvaohjaaja Tuija Halttunen
Elokuvaohjaaja Marika Kuortti
Elokuvaohjaaja Reetta Aalto
Ohjaaja Rea Pihlasviita
Elokuvaaja Heikki Färm
Elokuvaaja Leena Kilpeläinen
Elokuvaleikkaaja Riitta Poikselkä
Kuvaaja Sini Liimatainen
Äänileikkaaja Miia Nevalainen
Leikkaaja Jaakko Kakko
Leikkaaja Samu Kuukka
Leikkaaja Suvi Ryhänen
Leikkaaja Maria Haipus
Leikkausassistentti Reetta Leppänen
Elokuvataiteilija Metsämarja Aittokoski
Maskeeraaja Tiina Ryynänen
Elokuvatyöntekijä Katri Kannisto
Animaationtekijä Saara Konttinen
Animaationtekijä Maria Björklund
Medianomi Piia Vattulainen
Rekvisitööri Anna Niskanen
Rekvisitööri Merja Koistinen
Kuvaussihteeri Virpi Kuoppala
Äänittäjä Jyrki Sahla
Äänittäjä Kristian Epäilys
Järjestäjä Kaisa Pikkarainen
Elokuvantekijä Aarne Norberg
Elokuvatuottaja Sanna Kultanen
Draamatuottaja Hilkka Salo
Tuottaja Mari Niskanen
Tuottaja Satu Immonen
Tuottaja Olli Vesala
Tuottaja Mari Kinnunen
Tuottaja Essi Moilanen
Studiopäällikkö Ulla Kautto
Tuotantopäällikkö Matleena Luokola
Graafinen suunnittelija Teemu Sirviö
Graafinen suunnittelija Salla Viikka
Koreografi Hanna Brotherus
Koreografi Jens Walentinsson
Koreografi Oili Aaltonen
Koreografi Kirsi Monni
Koreografi Reija Wäre
Koreografi Juha Hietakangas
Koreografi Simo Kellokumpu
Tanssitaiteilija Katri Soini
Tanssitaiteilija Arja Raatikainen
Tanssitaiteilija Pirjo Yli-Maunula
Tanssitaiteilija Jyrki Karttunen
Tanssitaiteilija Susanna Leinonen
Tanssitaiteilija Sakari Saikkonen
Tanssitaiteilija Ronja Verkasalo
Tanssitaiteilija Marja Korhola
Tanssija-koreografi Sonja Ryhänen
Tanssija-koreografi Mammu Rankanen
Tanssija-koreografi Kirsi Saastamoinen
Tanssija-koreografi Johanna Keinänen
Tanssitaiteilija Jaap Klevering
Tanssitaiteilija Titta Court
Tanssitaiteilija Satu Tuittila
Tanssija Valtteri Raekallio
Balettitanssija Shirin Nazimov
Tanssija Elisa Valo
Tanssija Esko Hakala
Tanssija Anna-Leena Lehtola
Tanssija Salla Juntunen
Tanssija Jonna Eiskonen
Tanssija Sami Hiltunen
Tanssitaiteilija Jari Karttunen
Tanssitaiteilija Ludmila Pussinen
Tanssitaiteilija Kati Kallio
Tanssija Pauliina Silvennoinen
Tanssitaiteilija Laura Vilhonen
Tanssitaiteilija Otto Akkanen
Tanssija Mikko Heino
Tanssitaiteilija Marjo Hämäläinen
Tanssitaiteilija Marja-Sisko Vuorela
Tanssitaiteilija Netta Varga
Tanssitaiteilija Anniina Kumpuniemi
Tanssitaitelija Päivi Aura
Tanssija Elina Karimaa
Tanssitaiteilija Suvi Olavinen
Tanssitaitelija Virpi Tummavuori
Tanssitaiteilija Lotta Kuusisto
Tanssija Johanna Salminen
Tanssitaiteilija Briitta Järvinen,
Tanssitaitelija Giorgio Convertito
Tanssitaiteilija Sari Hannula
Tanssitaiteilija Riikka Theresa Innanen
Tanssitaiteilija Kati Korosuo
Tanssitaiteilija Pauliina Satsuki
Tanssitaiteilija Pia Lindy
Tanssitaiteilija Pia Karaspuro
Tanssitaiteilija Soile Lahdenperä
Tanssitaiteilija Heli Meklin
Tanssitaiteilija Virpi Juntti
Tanssitaiteilija Marja Leino
Tanssitaiteilija Sari Lakso
Tanssitaiteilija Kaari Martin
Tanssitaiteilija Favela Vera Ortiz
Tanssitaiteilija Reija Vaahtera
Tanssitaiteilija Terhi Pinomäki-Lenick
Tanssija Virve Nean
Tanssitaiteilija Mirja Tukiainen
Professori Eeva Anttila
Tanssipedagogi Leena Sokura
Tanssipedagogi Miia Elivuo
Tanssinopettaja Anne Makkonen
Tanssinopettaja Stina Bergholm
Tanssinopettaja Maria Ylönen
Tanssinopettaja Hanna-Leena Kinnunen
Tanssinopettaja Satu Lankinen
Tanssinopettaja Emilia Jyrkkänen
Tanssinopettaja Minttu Kallanranta
Tanssinopettaja. Anna-Maria Vairio
Tanssinopettaja Heli Korelin
Tanssinopettaja Birgitta Muskett
Tanssinopettaja Kaisa Pesonen
Tanssinopettaja Laura Winter
Tanssinopettaja Ilona Kauppinen-Hukkanen
Tanssinopettaja Minna Palokangas-Sirviö
Tanssinopettaja Tuire Colliander
Balettipedagogi Emma Monto
Tanssinopettaja Riikka Nyman
Tanssinopettaja Tiina Jalkanen
Tanssinopettaja Eevamari Kitti
Pedagogi Anne-Marika Kalenius
Tanssinopettaja Inkeri Hirvonen
Rehtori Paula Tuovinen
Rehtori Marjo Kamila
Elokuvauksen opettaja Mikko Uimonen
Opetusteatterin johtaja Jyri Pulkkinen
Teatteriopettaja Susanna Tiitinen
Draamapedagogi Seppo K. Koivula
Draamakasvattaja Ari Pätkä Wirta
Puhetekniikan opettaja Jaakko Väisänen
Koulutuspäällikkö Eeva Mäkinen
Koordinaattori Outi Koivisto
Koulutuspäällikkö Outi Hägg
Tutkija Maija Lahti
Tanssintutkija Irene Jelin
Kulttuuriantropologi Terhi Peltonen
FM Petra HartikainenFM Maria Salomaa
FM Elissa Määttänen
FIL YO Aino Heikkonen
Kirjailija-toimittaja Risto Kautto
Toimittaja Tuula Viitaniemi
Lavastaja Sattva-Hanna Toiviainen
Lavastaja Liisa Ikonen
Lavastaja Jukka Uusitalo
Lavastaja Minna Kauhanen
Lavastaja Anne Karttunen
Lavastaja Marie Antikainen
Lavastaja Jyrki Pylväs
Lavastaja Lea Sipilä
Lavastaja Tiina Paavilainen
Lavastaja Timo Martinkauppi
Lavastaja Jyrki Seppä
Lavastaja Marjaana Pirskanen
Lavastaja Milja Salovaara
Lavastaja Kristine Elo
Lavastaja Iida Vanttaja
Lavastaja Christer Andersson
Lavastussuunnittelija Teija Vilkkovaara
Lavastussuunnittelija Kimmo Turunen
Skenografi Kari Junnikkala
Pukusuunnittelija Samppa Lahdenperä
Pukusuunnittelija Merja Levo
Pukusuunnittelija Ulla-Maija Peltola
Pukusuunnittelija Kaisa Kemikoski
Pukusuunnittelija, Päivi Uusitalo
Pukusuunnittelija Sanja Kangas
Valosuunnittelija Tarja Ervasti
Valosuunnittelija Jyrki Sinisalo
Valosuunnittelija Crista Parviainen
Valosuunnittelija Tomi Humalisto
Valosuunnittelija Päivi Ronkainen
Valosuunnittelija Ville Virtanen
Valosuunnittelija Pekka Pitkänen
Valosuunnittelija Mia Kivinen
Valosuunnittelija Taina Hokkanen
Valosuunnittelija Pasi Pehkonen
Valosuunnittelija Vinski Viholainen
Valosuunnittelija Katja Muttilainen
Valosuunnittelija Tuukka Törneblom
Valosuunnittelija Ainu PalmuValosuunnittelija Riikka Vuorenmaa
Äänisuunnittelija Nuutti Vapaavuori
Äänisuunnittelija Paavo Juntunen
Äänisuunnittelija Heikki Innanen
Äänisuunnittelija Mauri Siirala
Äänisuunnittelija Antti NykyriÄänisuunnittelija Eradj Nazimov
Äänisuunnittelija Sami Konkonen
Äänisuunnittelija Tero Malmberg
Valo- ja äänisuunnittelija Ilkka Volanen
Valo- ja äänisuunnittelija Jukka Hannukainen
Valo- ja äänisuunnittelija Jukka Hannukainen
Valo- ja äänisuunnittelija Tuukka Toijanniemi
Valo- ja äänisuunnittelija Petteri Heiskanen
Ääni- ja valosuunnittelija Mia Hämäläinen
Valomestari Marko Pölönen
Valaistusmestari Timo Ollila
Näyttämömestari Risto Lehikoinen
Valaistusmestari Harri Kejonen
Lavastemestari Ritva Lindfors
Tekninen suunnittelija Markku Tuomala
Tekninen käyttöpäällikkö Jarmo Kaartinen
Teatterityöntekijä Ilkka Tamminen
Teatterityöntekijä Armi Kurkikangas
Tarpeistonvalmistaja Tuija Lehtinen
Puvustonhoitaja Kaisa Rautakoski
Puvustaja Tarja Pieniniemi
Puvustaja Aija Rouhiainen
Ompelija Riikka Kovasin
Ompelija Johanna Ilmarinen
Ompelija Tipi TaskinenPyroteknikko Laura Jokiniemi
Puuseppä Petri Tuhkanen
Lavasterakentaja Mari Suominen
Näyttämömies Marja Davidsson
Näyttämömies Juha Kerkkonen
Äänittäjä Lauri Leskinen
Tarpeistonvalmistaja Mira Rokkanen
Tarpeistonvalmistaja Kirsi Laamanen
Tiedottaja Harriet Weurlander
Tiedottaja Sirkka Helke
Tiedotussihteeri Päivi Pöysti
Tiedottaja Outi JärvinenTeatterisihteeri Jonna Savolainen
Taloudenhoitaja Tarja Virtanen
Taloussihteeri Timo Salonen
Toiminnanjohtaja Kirsi Reinola
Teatterisihteeri Pia Hakala
Palkanlaskija Pirjo Punkka
Lippukassanhoitaja Inka Loppi
Teatterisihteeri Marja Laitala
Markkinointipäällikkö Anne Laitinen
Lipunmyyjä Tiina Bergman
Yleisötyöntekijä Sanna Huldén
Teatterin tuottaja Viveca Hedengren
Tuottaja Jonna Valkonen
Tuottaja Saara Rautavuoma
Tuottaja Markku Mäkiranta
Tuottaja Kaisa Tuovila
Tuottaja Annu Kemppainen
Tuottaja Kaisu Anttonen
Tuottaja Jenni Saario
Tuottaja Aija Kelly
Tuottaja Sari Ilmola
Tuottaja Piritta Puhto
Tuottaja Anu Karlsson
Tuotantojärjestäjä Sirkku Sommarberg
Tuotantosuunnittelija Liisa Makkonen
Nukketaiteilija Tiina Puranen
Nukkenäyttelijä Juha Laukkanen
Esitystaiteilija Kati Jelekäinen
Läänintaiteilija Annamari Karjalainen
Läänintaiteilija Tuula Väisänen
Kirjailija Marjo Niemi
Kuvataiteilija John Court
Kuvataiteilija Terhi Silenius
Kuvataiteilija Richard Kautto
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Mia Pätsi
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Juuso Kekkonen
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Eija Kaarlela
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Panu Huotari
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Linda Herhi
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Anna Ruuttunen
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Anu-Helena Pitkänen
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Liisa Pylkkänen
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Kati Rissanen
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Outi Sädekallio
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Pasi Saarinen
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Petra Päivärinne
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Suvi-Heini Lahti
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Steina Öhman
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Jarmo Skön
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Kristiina Puukko
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Tanja Muikku
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Antti Silvennoinen
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Katri Kauppala
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Sani Rounakari
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Helena Leminen
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Antti Hovilainen
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Hanna Ryti
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Salla Lintonen
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Perttu Hangaslahti
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Annu Sankilampi
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Tuulia Leppihalme
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Jaakko Loukkola
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Henna Moisio
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Sanna Mäkelä
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Sanna Saarela
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Laura Toikander
Teatteri-ilmaisunohjaaja Kimmo Tähtivirta
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Karoliina Kangasniemi
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Elina Martikainen
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Jenni Kokkomäki
Teatteri-ilmaisun ohjaaja Anneli Mahlamäki
Teatteri-ilmaisun opettaja Marja Kangas
Opiskelija Juhana von Bagh
Opiskelija Tanja Heinänen
Opiskelija Annukka Saarelainen
Opiskelija Ante Kangas
Opiskelija Emmi Perttola
Opiskelija Toni Kettukangas
Opiskelija Ukko Kantonen
Opiskelija Isa Lindgren
Opiskelija Noora Laitinen
Opiskelija Lija Laine
Opiskelija Jussi Moilanen
Opiskelija Elina Väänänen
Opiskelija Riia Kivimäki
Opiskelija Samu Vilske
Opiskelija Noora Ervasti
Opiskelija Mikko Niemistö
Opiskelija Sini Siipola
Opiskelija Tuuli Eronen
Opiskelija Kaisa Väntsi
Opiskelija Heini Löppönen
Opiskelija Veera Kaijanen
Tanssitaiteen ylioppilas Eeva Rantala
Vetoomusta tukevat mm. seuraavat järjestöt:
Teatteri- ja Mediatyöntekijät ry
Suomen Elokuva- ja Videotyöntekijäin Liitto ry
Suomen Lavastustaiteilijain Liitto ry
Suomen Tanssitaiteilijain Liitto ry
Suomen Teatterialan Toimihenkilöliitto ry
Suomen Teatteriohjaajien Liitto ry
Suomen Teatteritekninen Liitto ry
Suomen Valo- ja Äänisuunnittelijoiden Liitto ry
Suomen Journalistiliitto ry
Suomen Freelance-journalistit ry
Suomen Muusikkojen Liitto ry
Suomen Näyttelijäliitto ry
Suomen elokuvaohjaajaliitto ry
Dokumenttikilta ry
Tieteentekijöiden liitto
Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö ry
TATUSOTU-työryhmä
23. toukokuuta 2008
Eduskunta antoi tänään luottamuksensa hallituksen barbaariselle yliopistopolitiikalle
Suurin piirtein kaikki itseään arvossa pitävät asiantuntijat ja innolobbarit ovat viime viikkoina kirjoittaneet julkisuudessa hallituksen kaavailemasta innovaatioyliopistosta ja yliopistouudistuksesta - joko sen järjettömyydestä tai siunauksellisuudesta.
Vaikka asiasta parhaiten jotain tietävät - siis yliopistoihmiset - ovat esittäneet jokseenkin yksimielisesti erittäin kriittisiä kommentteja näistä suunnitelmista, on eduskunta tänään äänestänyt hallituksen vastuuttoman linjan puolesta numeroin 108-68. Tällaista on politiikka!
Helsingin Sanomat uutisoi tänään asian seuraavasti:
"Hallitus sai luottamuksen yliopistoriidassa"
"Mielenosoittajat vaativat innovaatioyliopistoa jäihin"
Joukko mielenosoitukseen osallistuneita henkilöitä on julkaissut asiaan liittyen oman tiedotteensa sekä manifestin:
"Manifesti alistumattomille opiskelijoille"
Outi Alanko-Kahiluodon blogista on luettavissa hänen täyttä asiaa oleva näkemyksensä vallalla olevasta barbariasta:
"Yliopistouudistus - tiedepoliittinen kaaosmatka"
Vaikka asiasta parhaiten jotain tietävät - siis yliopistoihmiset - ovat esittäneet jokseenkin yksimielisesti erittäin kriittisiä kommentteja näistä suunnitelmista, on eduskunta tänään äänestänyt hallituksen vastuuttoman linjan puolesta numeroin 108-68. Tällaista on politiikka!
Helsingin Sanomat uutisoi tänään asian seuraavasti:
"Hallitus sai luottamuksen yliopistoriidassa"
"Mielenosoittajat vaativat innovaatioyliopistoa jäihin"
Joukko mielenosoitukseen osallistuneita henkilöitä on julkaissut asiaan liittyen oman tiedotteensa sekä manifestin:
"Manifesti alistumattomille opiskelijoille"
Outi Alanko-Kahiluodon blogista on luettavissa hänen täyttä asiaa oleva näkemyksensä vallalla olevasta barbariasta:
"Yliopistouudistus - tiedepoliittinen kaaosmatka"
22. toukokuuta 2008
Voitonjuhlat peruttu? (Osa 1)
Teatteri- ja mediatyöläiset ovat lähdössä taisteluun tatusotu-uudistusten vesittämistä ja torsouttamista vastaan. Alla on koollekutsu strategiapalaveriin. Tietoa asiasta löytyy myös TeMen kotisivuilta.
* * *
HYVÄT YSTÄVÄT,
olemme harkinneet asiaa tarkkaan, ja olemme tulleet siihen tulokseen, että nyt on aika toimia julkisuudessa sen suhteen, että hallitus antaa 12.6.2008 esityksen eduskunnalle apurahataiteilijoiden sosiaaliturvan uudistamisesta.
Temeläisten, näyttelijöiden ja muusikoiden osalta uudistus on vesittymässä täysin, koska apurahataiteilijaksi hyväksytään vain, jos on osoittaa 4 kuukauden yhdenjaksoinen apurahakausi.
Kenelläpä kohdeapurahatyöryhmäläisellä näin olisi? Lisäksi tästä esityksestä PUUTTUVAT kaikki työttömyysturvaan suunnitellut muutokset. Avoimena on, mikä on niiden kohtalo. NYT täytyy nostaa ääntä, että esitykseen saataisiin muutoksia ennen sen jättämistä eduskunnalle.
Pohdimme tiedotus- ja toimintastrategiaa täällä TEMEssä (Meritullinkatu 33 A) tiistaina 27.5.2008 kello 14.30 (sisäpihalla ohjeet hissin ovessa).
Tervetuloa!
Aulikki Raatikainen
talouspäällikkö
Teatteri- ja Mediatyöntekijät ry
aulikki.raatikainen (at) teme.fi
09-25 1121 44
PS. Mielellään ilmoita tulostasi!
* * *
HYVÄT YSTÄVÄT,
olemme harkinneet asiaa tarkkaan, ja olemme tulleet siihen tulokseen, että nyt on aika toimia julkisuudessa sen suhteen, että hallitus antaa 12.6.2008 esityksen eduskunnalle apurahataiteilijoiden sosiaaliturvan uudistamisesta.
Temeläisten, näyttelijöiden ja muusikoiden osalta uudistus on vesittymässä täysin, koska apurahataiteilijaksi hyväksytään vain, jos on osoittaa 4 kuukauden yhdenjaksoinen apurahakausi.
Kenelläpä kohdeapurahatyöryhmäläisellä näin olisi? Lisäksi tästä esityksestä PUUTTUVAT kaikki työttömyysturvaan suunnitellut muutokset. Avoimena on, mikä on niiden kohtalo. NYT täytyy nostaa ääntä, että esitykseen saataisiin muutoksia ennen sen jättämistä eduskunnalle.
Pohdimme tiedotus- ja toimintastrategiaa täällä TEMEssä (Meritullinkatu 33 A) tiistaina 27.5.2008 kello 14.30 (sisäpihalla ohjeet hissin ovessa).
Tervetuloa!
Aulikki Raatikainen
talouspäällikkö
Teatteri- ja Mediatyöntekijät ry
aulikki.raatikainen (at) teme.fi
09-25 1121 44
PS. Mielellään ilmoita tulostasi!
17. toukokuuta 2008
Tatusotua Suomen sosiaalifoorumissa 17.-18.5.2008
Tänä vuonna Tampereella järjestettävässä Suomen sosiaalifoorumissa yksi ohjelmablokki on varattu myös taiteen ja kulttuurin kysymyksille; tämän ns. taidetalon pääorganisaattorina on toiminut yhteisötaiteilija & tatusoturi Ritva Harle. Lauantaina 17.5. taidetalossa käsitellään erityisesti tatusotu-kysymyksiä. Seuraavassa ohjelma:
Suomen sosiaalifoorumi 2008, taidetalo
Lauantai 17.5.2008
1) Taiteen amatöörit ja ammattilaiset - samassa maailmassa?
Mihin taiteen / tieteen ammattilaisia tarvitaan amatöörien maailmassa? Kuka on ammattilainen? Mistä ja miksi pitää maksaa taiteilijoille / tieteilijöille palkkaa, vai pitääkö? Mihin taidetta / tiedettä tarvitaan? Katoaako käsitys hyvästä, jos kaiken tekevät amatöörit?
11.10-11.40 tutkija Roope Mokka: Kulttuuri yhteisöjen ajalla!
11.40-12.00 tutkija Martti-Tapio Kuuskoski: Katoaako käsitys hyvästä, jos kaiken tekevät amatöörit? - puheenvuoro à la Bernard Stiegler
12.00-12.30 keskustelu
2) Taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturva
13.00-14.00 learning café, jossa keskustellaan asioista muutaman peruskysymyksen äärellä, ohjaajana Ritve Harle
14.00-14.30 kulttuuripolitiikan professori Anita Kangas: Miksi ja miten taidetta on tuettu julkisin varoin Suomessa?
3) Taiteilijoiden ja tutkijoiden toimeentulo
15.00-16.30 paneelikeskustelu; keskustelussa taiteilijoiden ja tutkijoiden toimeentulosta ja työskentelyedellytyksistä ovat mukana Suomen taiteilijaseuran puheenjohtaja Juha Okko, kulttuuripolitiikan professori Anita Kangas, tutkija Martti-Tapio Kuuskoski, kuvataiteilija Osmo Rauhala, kuvanveistäjä Helena Hietanen, taidemaalari Mika Vesalahti ja kuvataiteilija Henrietta Lehtonen.
Paikka: Bertel / työväenmuseo Werstas, jossa ovat kaikki taidetalon muutkin tapahtumat (Väinö Linnan aukio 8, tarkemmat ohjeet http://www.sosiaalifoorumi.fi/8).
Suomen sosiaalifoorumi 2008, taidetalo
Lauantai 17.5.2008
1) Taiteen amatöörit ja ammattilaiset - samassa maailmassa?
Mihin taiteen / tieteen ammattilaisia tarvitaan amatöörien maailmassa? Kuka on ammattilainen? Mistä ja miksi pitää maksaa taiteilijoille / tieteilijöille palkkaa, vai pitääkö? Mihin taidetta / tiedettä tarvitaan? Katoaako käsitys hyvästä, jos kaiken tekevät amatöörit?
11.10-11.40 tutkija Roope Mokka: Kulttuuri yhteisöjen ajalla!
11.40-12.00 tutkija Martti-Tapio Kuuskoski: Katoaako käsitys hyvästä, jos kaiken tekevät amatöörit? - puheenvuoro à la Bernard Stiegler
12.00-12.30 keskustelu
2) Taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturva
13.00-14.00 learning café, jossa keskustellaan asioista muutaman peruskysymyksen äärellä, ohjaajana Ritve Harle
14.00-14.30 kulttuuripolitiikan professori Anita Kangas: Miksi ja miten taidetta on tuettu julkisin varoin Suomessa?
3) Taiteilijoiden ja tutkijoiden toimeentulo
15.00-16.30 paneelikeskustelu; keskustelussa taiteilijoiden ja tutkijoiden toimeentulosta ja työskentelyedellytyksistä ovat mukana Suomen taiteilijaseuran puheenjohtaja Juha Okko, kulttuuripolitiikan professori Anita Kangas, tutkija Martti-Tapio Kuuskoski, kuvataiteilija Osmo Rauhala, kuvanveistäjä Helena Hietanen, taidemaalari Mika Vesalahti ja kuvataiteilija Henrietta Lehtonen.
Paikka: Bertel / työväenmuseo Werstas, jossa ovat kaikki taidetalon muutkin tapahtumat (Väinö Linnan aukio 8, tarkemmat ohjeet http://www.sosiaalifoorumi.fi/8).
12. toukokuuta 2008
"Tutkijoiden työttömyysturva selkeytyy" (Acatiimi 4/08)
Tieteentekijöiden liiton asiamies Tuuli Vänskä on laatinut ytimekkään yhteenvedon taannoin saavutetusta työvoitosta eli tutkijoiden (ja taiteilijoiden) työttömyysturvaa koskevan ohjeistuksen selkeyttämisestä uuteen Acatiimi-lehteen (4/2008). Jutun pääsee lukemaan vaikkapa tästä linkistä.
Kannattaa myös seurata jutun loppuun verkkolehdessä liitettyä Lisätietoja-linkkiä, joka johtaa TEM:n sivuille. Sieltä löytyy myös tiedosto nimeltä "Neuvojaverkoston pelisäännöt". Siihenkin kannattaa TATUn tutustua jos on jäänyt tai jäämässä työttömäksi.
Kannattaa myös seurata jutun loppuun verkkolehdessä liitettyä Lisätietoja-linkkiä, joka johtaa TEM:n sivuille. Sieltä löytyy myös tiedosto nimeltä "Neuvojaverkoston pelisäännöt". Siihenkin kannattaa TATUn tutustua jos on jäänyt tai jäämässä työttömäksi.
26. huhtikuuta 2008
"Apurahan saajien kyykytys loppuu" (HS 25.4.2008)
Pidemmittä puheitta: alla toimittaja Teemu Luukan kirjoittama teksti Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla 25.4.2008.
25. huhtikuuta 2008
TATUSOTU-tiedotustilaisuudessa 24.4. kuultua
”Tieteen ja taiteen tekijöiden työttömyysturva paranee.” Tämä oli pääviesti työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) tiedotustilaisuudessa torstaina 24.4.2008. Myös TATUSOTU oli paikalla kuulemassa ilouutista.
Uuden ohjeistuksen on tarkoitus ratkaista iänikuiset tulkintaongelmat. Apurahanhakija ei ole enää ”omassa työssään työllistyvä”, vaan työtä hakeva. Apurahan alkaminen ja loppuminen taas määritellään jatkossa epäselvissä tapauksissa yksinkertaisen jakolaskun avulla: myönnetty summa jaetaan verottoman apurahan kuukausimäärällä (1320 euroa), ja apurahan katsotaan kestävän tämän laskennallisen ajan. Näin työvoimaviranomaisten ei tarvitse enää udella, onko itse työ, johon apurahaa alun perin haettiin, valmis.
Työttömäksi jäänyttä taiteilijaa ja tutkijaa ei enää automaattisesti rinnasteta yrittäjään, ja niinpä myös neljän kuukauden karenssi jää tatujen osalta historiaan. Näin luovan työn arvoa lisätään, työministeri Tarja Cronberg tiivisti.
Lainsäädäntöneuvos Pasi Järvinen korosti jälkikäteisvalvonnan merkitystä. Tähän asti taiteilijan ja tutkijan on pitänyt selvittää työvoimaviranomaiselle, mitä hän aikoo tehdä. Tästedes hän saa työttömyysturvan työttömäksi ilmoittautumalla. Mikäli työttömyys jatkuu yli kolme kuukautta, hän joutuu selvittämään viranomaiselle, mitä hän työttömänä ollessaan tosiasiassa teki (tai jätti tekemättä).
Järvinen myös totesi painokkaasti, että työttömyysturvalla ei ole tarkoitus korvata apurahajärjestelmää!
Ylitarkastaja Tiina Korhonen esitteli uutta asiantuntijaverkostoa, jonka tarkoituksena on lisätä tietoa taiteilijoiden ja tutkijoiden työn (ja työttömyyden) erityspiirteistä. Verkostossa toimii tällä hetkellä 50 ihmistä ympäri maata. Hyvää asiakaspalautetta on jo kuulemma tullut Tampereelta. Turun työvoimatoimisto taas on jo viritellyt yhteistyötä Varsinais-Suomen kulttuuriyrittäjien kanssa.
Myös Tieteentekijöiden liiton toiminnanjohtaja Eeva Rantala ja Suomen taiteilijaseuran toiminnanjohtaja Petra Havu pitivät puheenvuoron.
Rantala totesi, että uusi ohjeistus on hyvä laastari tutkijoiden haavoihin, joita työvoimaviranomaisten harjoittama kyykytys on aiheuttanut. Ydinkysymys kuitenkin on, miksi tutkijoita on niin paljon työttömänä. Tähän rakenteelliseen ongelmaan on löydettävä ratkaisuja muualta.
Myös Havu kiitteli uutta ohjeistusta. Haasteena hän näki sen, kuinka taiteilijat saadaan ymmärtämään, että työttömyysturva on tarkoitettu työnhakuun. Viranomaisten hän taas toivoi ymmärtävän, että taiteilijan on pidettävä yllä taitojaan, jotta työnsaanti olisi mahdollista.
Sitten oli yleisökommenttien vuoro. Taiteilija Marja Hakala kyseenalaisti jälkikäteisvalvonnan mielekkyyden. Hän epäili, että eri alojen taiteilijat ovat eriarvoisessa asemassa, kun mitataan tekemisen laatua.
Kuvataitelija, estetiikan dosentti Kimmo Sarje vaati toimivan taiteilijaeläkejärjestelmän luomista. Cronberg totesi, että ”luovassa taloudessa” tekniset innovaatiot ovat korostuneet liikaa. Nyt aika alkaisi olla hänen mukaansa kypsä myös ”sosiaalisten innovaatioiden” pohtimiselle.
Helsingin Sanomien toimittaja Teemu Luukka puolestaan kysyi, lisääntyykö työttömyys uuden ohjeistuksen myötä. Työttömyysturvan paraneminenhan tarkoittaa sitä, että yhä useampi turvan ulkopuolelle jäänyt pääsee siihen nyt käsiksi.
Cronberg kiirehti vakuuttamaan, että tässä ei ole kyse lisäkustannuksista, vaan yhdenmukaisuuden toteutumisesta. Koko TATU-paketti eläke- ja sairausturvajärjestelyineen tulee maksamaan valtiolle vuodessa viisi miljoonaa euroa. Se on häviävän pieni summa valtion menoissa.
Uuden ohjeistuksen on tarkoitus ratkaista iänikuiset tulkintaongelmat. Apurahanhakija ei ole enää ”omassa työssään työllistyvä”, vaan työtä hakeva. Apurahan alkaminen ja loppuminen taas määritellään jatkossa epäselvissä tapauksissa yksinkertaisen jakolaskun avulla: myönnetty summa jaetaan verottoman apurahan kuukausimäärällä (1320 euroa), ja apurahan katsotaan kestävän tämän laskennallisen ajan. Näin työvoimaviranomaisten ei tarvitse enää udella, onko itse työ, johon apurahaa alun perin haettiin, valmis.
Työttömäksi jäänyttä taiteilijaa ja tutkijaa ei enää automaattisesti rinnasteta yrittäjään, ja niinpä myös neljän kuukauden karenssi jää tatujen osalta historiaan. Näin luovan työn arvoa lisätään, työministeri Tarja Cronberg tiivisti.
Lainsäädäntöneuvos Pasi Järvinen korosti jälkikäteisvalvonnan merkitystä. Tähän asti taiteilijan ja tutkijan on pitänyt selvittää työvoimaviranomaiselle, mitä hän aikoo tehdä. Tästedes hän saa työttömyysturvan työttömäksi ilmoittautumalla. Mikäli työttömyys jatkuu yli kolme kuukautta, hän joutuu selvittämään viranomaiselle, mitä hän työttömänä ollessaan tosiasiassa teki (tai jätti tekemättä).
Järvinen myös totesi painokkaasti, että työttömyysturvalla ei ole tarkoitus korvata apurahajärjestelmää!
Ylitarkastaja Tiina Korhonen esitteli uutta asiantuntijaverkostoa, jonka tarkoituksena on lisätä tietoa taiteilijoiden ja tutkijoiden työn (ja työttömyyden) erityspiirteistä. Verkostossa toimii tällä hetkellä 50 ihmistä ympäri maata. Hyvää asiakaspalautetta on jo kuulemma tullut Tampereelta. Turun työvoimatoimisto taas on jo viritellyt yhteistyötä Varsinais-Suomen kulttuuriyrittäjien kanssa.
Myös Tieteentekijöiden liiton toiminnanjohtaja Eeva Rantala ja Suomen taiteilijaseuran toiminnanjohtaja Petra Havu pitivät puheenvuoron.
Rantala totesi, että uusi ohjeistus on hyvä laastari tutkijoiden haavoihin, joita työvoimaviranomaisten harjoittama kyykytys on aiheuttanut. Ydinkysymys kuitenkin on, miksi tutkijoita on niin paljon työttömänä. Tähän rakenteelliseen ongelmaan on löydettävä ratkaisuja muualta.
Myös Havu kiitteli uutta ohjeistusta. Haasteena hän näki sen, kuinka taiteilijat saadaan ymmärtämään, että työttömyysturva on tarkoitettu työnhakuun. Viranomaisten hän taas toivoi ymmärtävän, että taiteilijan on pidettävä yllä taitojaan, jotta työnsaanti olisi mahdollista.
Sitten oli yleisökommenttien vuoro. Taiteilija Marja Hakala kyseenalaisti jälkikäteisvalvonnan mielekkyyden. Hän epäili, että eri alojen taiteilijat ovat eriarvoisessa asemassa, kun mitataan tekemisen laatua.
Kuvataitelija, estetiikan dosentti Kimmo Sarje vaati toimivan taiteilijaeläkejärjestelmän luomista. Cronberg totesi, että ”luovassa taloudessa” tekniset innovaatiot ovat korostuneet liikaa. Nyt aika alkaisi olla hänen mukaansa kypsä myös ”sosiaalisten innovaatioiden” pohtimiselle.
Helsingin Sanomien toimittaja Teemu Luukka puolestaan kysyi, lisääntyykö työttömyys uuden ohjeistuksen myötä. Työttömyysturvan paraneminenhan tarkoittaa sitä, että yhä useampi turvan ulkopuolelle jäänyt pääsee siihen nyt käsiksi.
Cronberg kiirehti vakuuttamaan, että tässä ei ole kyse lisäkustannuksista, vaan yhdenmukaisuuden toteutumisesta. Koko TATU-paketti eläke- ja sairausturvajärjestelyineen tulee maksamaan valtiolle vuodessa viisi miljoonaa euroa. Se on häviävän pieni summa valtion menoissa.
24. huhtikuuta 2008
TATUSOTU-ryhmä: Tatusotun voitto on voitto kansalaisaktivismille ja demokratialle
Tiedote 24.4.2008
Työ- ja elinkeinoministeriö on julkistanut tänään työvoimahallinnolle suunnatun ohjeistuksen tieteen- ja taiteentekijöiden työttömyysturvan parantamiseksi. Taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturvan puolesta työskentelevä TATUSOTU-työryhmä pitää ohjeistusta ensimmäisenä merkittävänä voittonaan.
- Taiteilijoiden ja tutkijoiden tilanteen parantamista on vaadittu pitkään. Puolitoista vuotta sitten perustettu TATUSOTU onnistui nostamaan asian otsikoihin. Tatusotu-blogilla oli tässä väännössä tärkeä rooli. "Tatusotusta" tuli uudissana, ja uusi hallitus otti lupauksen tieteen- ja taiteentekijöiden työttömyysturvan parantamisesta hallitusohjelmaansa, summaa tutkija Martti-Tapio Kuuskoski.
- Ilman taiteilijoiden ja tutkijoiden laajaa yhteistyötä parannusta ei olisi saatu aikaan. TATUSOTU-liike on esimerkki siitä, miten kansalaisaktivismilla voidaan luoda poliittista painetta ja parantaa kansalaisten yhdenvertaisuutta lain edessä, tutkija-kirjailija Laura Lindstedt iloitsee.
- TATUSOTU on tehnyt runsaasti yhteistyötä eri tieteen- ja taiteenalojen ammattijärjestöjen kanssa. Linkkinä eduskuntaan meillä on ollut TATUSOTU:n mainingeissa Arkadianmäelle noussut, TATUSOTU:n perustajiin kuulunut tutkija Outi Alanko-Kahiluoto. TATUSOTU:n saavutukset kokonaisuudessaan ovat selvä demokratian voitto, tutkija Pajari Räsänen tiivistää.
Outi Alanko-Kahiluoto
Martti-Tapio Kuuskoski
Laura Lindstedt
Pajari Räsänen
Työ- ja elinkeinoministeriö on julkistanut tänään työvoimahallinnolle suunnatun ohjeistuksen tieteen- ja taiteentekijöiden työttömyysturvan parantamiseksi. Taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturvan puolesta työskentelevä TATUSOTU-työryhmä pitää ohjeistusta ensimmäisenä merkittävänä voittonaan.
- Taiteilijoiden ja tutkijoiden tilanteen parantamista on vaadittu pitkään. Puolitoista vuotta sitten perustettu TATUSOTU onnistui nostamaan asian otsikoihin. Tatusotu-blogilla oli tässä väännössä tärkeä rooli. "Tatusotusta" tuli uudissana, ja uusi hallitus otti lupauksen tieteen- ja taiteentekijöiden työttömyysturvan parantamisesta hallitusohjelmaansa, summaa tutkija Martti-Tapio Kuuskoski.
- Ilman taiteilijoiden ja tutkijoiden laajaa yhteistyötä parannusta ei olisi saatu aikaan. TATUSOTU-liike on esimerkki siitä, miten kansalaisaktivismilla voidaan luoda poliittista painetta ja parantaa kansalaisten yhdenvertaisuutta lain edessä, tutkija-kirjailija Laura Lindstedt iloitsee.
- TATUSOTU on tehnyt runsaasti yhteistyötä eri tieteen- ja taiteenalojen ammattijärjestöjen kanssa. Linkkinä eduskuntaan meillä on ollut TATUSOTU:n mainingeissa Arkadianmäelle noussut, TATUSOTU:n perustajiin kuulunut tutkija Outi Alanko-Kahiluoto. TATUSOTU:n saavutukset kokonaisuudessaan ovat selvä demokratian voitto, tutkija Pajari Räsänen tiivistää.
Outi Alanko-Kahiluoto
Martti-Tapio Kuuskoski
Laura Lindstedt
Pajari Räsänen
23. huhtikuuta 2008
TEM pitää Tatusotu-tiedotustilaisuuden to 24.4.2008 klo 12-13
Seuraavassa kutsu työ- ja elinkeinoministeriön tiedotustilaisuuteen, joka pidetään huomenna torstaina 24. huhtikuuta 2008 kello 12-13.
(M.-T. K.)
* * *
Tieteen ja taiteen tekijöiden työttömyysturva selkeytyy
Tieteen ja taiteen tekijöiden työttömyysturva selkeytyy. Ohjeistus luovissa ammateissa toimivien työttömyysturvan parantamiseksi on valmistunut. Tämän lisäksi taiteilijoiden ja tieteilijöiden asioihin perehtyneiden työvoimaneuvojien verkosto on aloittanut toimintansa.
Parannuksia esitellään työministeri Tarja Cronbergin johdolla torstaina 24. huhtikuuta 2008 kello 12.00-13.00 työ- ja elinkeinoministeriön Esplanadin toimipisteen Peilisalissa, os. Eteläesplanadi 4, viides kerros, Helsinki.
Ohjeistusta esittelee työ- ja elinkeinoministeriön lainsäädäntöneuvos Pasi Järvinen. Ylitarkastaja Tiina Korhonen kertoo neuvojaverkoston toiminnasta.
Toiminnanjohtaja Eeva Rantala Suomen Tieteentekijöiden liitosta ja Suomen Taiteilijaseuran toiminnanjohtaja Petra Havu kommentoivat parannuksia.
Tieteen ja taiteen tekijöiden työttömyysturvan parantamisesta sovittiin Matti Vanhasen II hallituksen hallitusohjelmassa.
Lisätietoja tilaisuudesta antaa tiedottaja Mikko Myller, puh. 050 396 0074, sähköposti etunimi.sukunimi@tem.fi
Tervetuloa!
(M.-T. K.)
* * *
Tieteen ja taiteen tekijöiden työttömyysturva selkeytyy
Tieteen ja taiteen tekijöiden työttömyysturva selkeytyy. Ohjeistus luovissa ammateissa toimivien työttömyysturvan parantamiseksi on valmistunut. Tämän lisäksi taiteilijoiden ja tieteilijöiden asioihin perehtyneiden työvoimaneuvojien verkosto on aloittanut toimintansa.
Parannuksia esitellään työministeri Tarja Cronbergin johdolla torstaina 24. huhtikuuta 2008 kello 12.00-13.00 työ- ja elinkeinoministeriön Esplanadin toimipisteen Peilisalissa, os. Eteläesplanadi 4, viides kerros, Helsinki.
Ohjeistusta esittelee työ- ja elinkeinoministeriön lainsäädäntöneuvos Pasi Järvinen. Ylitarkastaja Tiina Korhonen kertoo neuvojaverkoston toiminnasta.
Toiminnanjohtaja Eeva Rantala Suomen Tieteentekijöiden liitosta ja Suomen Taiteilijaseuran toiminnanjohtaja Petra Havu kommentoivat parannuksia.
Tieteen ja taiteen tekijöiden työttömyysturvan parantamisesta sovittiin Matti Vanhasen II hallituksen hallitusohjelmassa.
Lisätietoja tilaisuudesta antaa tiedottaja Mikko Myller, puh. 050 396 0074, sähköposti etunimi.sukunimi@tem.fi
Tervetuloa!
21. huhtikuuta 2008
Viikon odotuksen aihe (HS 21.4.2008)
Tämän päivän Helsingin Sanomissa (21.4.) kerrotaan laajasti ensi torstaina 24.4.2008 järjestettävästä työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) tiedotustilaisuudesta. Siellä esitellään työministeri Tarja Cronbergin työvoimahallinnon uusi ohjeistus, joka tuo taiteilijoille ja tutkijoille helpotusta työttömyystilanteessa. Jutussa haastatellaan kuopiolaista kuvataiteilijaa Kirsi Pitkästä.
16. huhtikuuta 2008
VOITTO! - Ministerin TATUSOTU-kirje 15.4.2008
Työministeri Tarja Cronbergin työvoimatoimistoille ja TE-keskuksille osoittama ohjekirje "Työttömyysturvalain soveltaminen tieteen ja taiteen tekijöihin eräissä tilanteissa" on merkittävin voitto TATUSOTU-taistossa tähän asti!
Cronbergin ja lainsäädäntöjohtaja Pasi Järvisen allekirjoittamassa, 15.4.2008 päivätyssä kirjeessä todetaan, että siinä "kuvatut menettelyt otetaan käyttöön välittömästi".
Tämä merkitsee sitä, että pahimmanlaatuinen työttömien taiteilijoiden ja tutkijoiden kyykyttäminen työvoimatoimistoissa on nyt loppu. Ohjeistuskirje löytyy täältä myös pdf-muodossa.
Työ- ja elinkeinoministeriö järjestää asiasta tiedotustilaisuuden 24.4.2008.
* * *
TE-keskukset ja työvoimatoimistot
15.4.2008
1108/051/2008
TYÖTTÖMYYSTURVALAIN SOVELTAMINEN TIETEEN JA TAITEEN TEKIJÖIHIN ERÄISSÄ TILANTEISSA
Nykyisen hallituksen ohjelma painottaa voimakkaasti luovan talouden ja luovan työn merkitystä Suomelle. Ohjelmansa mukaan hallituksen tavoitteena on luoda innovaatiotoiminnalle maailman paras toimintaympäristö. Tavoitteena on myös, että työnteko ja yrittäminen ovat aina kannattavia.
Luovan talouden ja luovan työn edistäminen on uuden työ- ja elinkeinoministeriön keskeisiä strategisia hankkeita. Jotta luova työ olisi houkutteleva vaihtoehto hankkia elantonsa ja tarjota omaa osaamistaan, myös sosiaaliturvan tarjoaman turvaverkon tulee olla riittävä, ja sosiaalietuuksien ehtojen olla läpinäkyviä. Luovassa työssä työnteon muodot poikkeavat perinteisestä palkkatyöstä ja yritystoiminnasta varsinkin tutkijan ja taiteilijan ammateissa. Siksi on erityisen tärkeää, ettei erilaisia työskentelymuotoja aseteta sosiaaliturvan soveltamisessa keskenään eri asemaan enempää kuin on perusteltua.
Hallituksen ohjelmaan onkin kirjattu nimenomainen lupaus, että apurahansaajien sosiaaliturvaa parannetaan vuoden 2009 alusta niin, että apurahansaajille turvataan työskentelyyn myönnettyjen apurahojen perusteella eläke-, sairausvakuutus-, työtapaturma- ja työttömyysturva. Lisäksi hallitusohjelmassa luvataan, että tieteen ja taiteen tekijöiden työttömyysturvaa parannetaan lainsäädäntöä täsmentämällä. Parannusten toteuttamiseksi tarvittavan hallituksen esityksen valmistelu on meneillään. Lakiesitys on tarkoitus antaa eduskunnalle jo sen kevätistuntokauden aikana. Tieteen ja taiteen tekijöiden osalta työ- ja elinkeinoministeriössä valmistellaan samassa aikataulussa asetusehdotukset sekä tarvittavat ohjeet uuden lain soveltamisesta. Ohjeissa otetaan riittävällä tavalla huomioon sekä tieteen tekemiseen että vapaisiin ja ns. työsuhteisiin taiteilijoihin liittyvät erityispiirteet.
Työttömyysturvalain (1290/2002) 1 luvun 4 §:n 1 momentin ja työ- ja elinkeinoministeriöstä annetun valtioneuvoston asetuksen (1024/2007) 1 §:n mukaan työttömyysturvan toimeenpanoa johtaa, ohjaa ja kehittää työvoimapoliittisten asioiden osalta työ- ja elinkeinoministeriö. Nykyisen lain soveltamisesta ministeriö ei enää anna kattavia soveltamisohjeita. Työttömyysturvalain säännösten soveltamisesta tutkijoihin ja taiteilijoihin on viime aikoina liittynyt joitakin väärinkäsityksiä. Tämän vuoksi ministeriö toteaa käsityksenään työttömyysturvan saamisen edellytyksistä eräissä tilanteissa ja niiden tutkimiseen liittyvistä menettelyistä seuraavan:
Työttömyysturvajärjestelmän tavoitteena on turvata työttömän työnhakijan toimeentulo sinä aikana, kun hän aktiivisesti hakee työtä tai yrittää päästä työllistymistään edistäviin toimenpiteisiin. Työttömyysturva on työstä saatavaan toimeentuloon nähden aina toissijainen. Työttömyysturvalaissa ei ole erityisiä vain luovan työn tekijöitä koskevia säännöksiä. Taitelijoiden ja tutkijoiden työn ominaispiirteistä johtuu, ettei työttömyysturvalain soveltaminen heidän kohdallaan ole aina ongelmatonta.
1. Työllistymisen päättymisen arvioinnista
Aiemmin taiteilijan- tai tutkijantyössään päätoimisesti työllistyneen työnhakijan on ollut vaikea päästä työttömyysturvajärjestelmän piiriin. Päätoimisen työllistymisen katsotaan jatkuvan siihen asti, kunnes toiminta on todisteellisesti lopetettu tai se on ollut yhdenjaksoisesti keskeytyneenä neljän kuukauden ajan. Käytännössä erityisen ongelmallisia ovat tilanteet, joissa taiteilijalla tai tutkijalla ei ole esittää mitään näyttöä omasta työllistymisestään tai siinä tapahtuneista muutoksista. Toiminnan lopettamis- ja keskeyttämistilanteissa työvoimapoliittista lausuntoa annettaessa siirrytään etukäteisvalvonnasta jälkikäteen tapahtuvaan valvontaan. Tällöin päätös asiassa perustetaan jatkossa hakijan omaan ilmoitukseen toiminnan laajuudesta ja sitovuudesta. Lisäksi on huomioitava, että tutkijalla tai taiteilijalla ei pääsääntöisesti ole sellaista vaihto- tai käyttöomaisuutta, josta luopumalla voisi osoittaa toiminnan päättyneen. Taiteilijan ei tarvitse luopua työssään tarvitsemista tarvikkeista, välineistä tai tavanomaisesta teosvarastosta. Toisin sanoen neljän kuukauden todisteellista keskeytysaikaa ei enää edellytetä.
Jos etuuden hakija vetoaa toiminnan päättymiseen tai keskeytymiseen eikä ole olemassa tapaa, jolla hän voisi näyttää asian kohtuudella toteen, annetaan hänelle jatkossa esteetön työvoimapoliittinen lausunto ehdollisena ja määräaikaisena työnhakijaksi ilmoittautumisesta lukien. Lausunto (0M1) annetaan enintään neljän kuukauden ajaksi. Lausunnon perusteluista tulee ilmetä, että se perustuu hakijan omaan ilmoitukseen. Hakijalle tulee myös kertoa hänen velvollisuudestaan ilmoittaa tilanteessa tapahtuvista muutoksista. Työhuoneesta luopuminen ei ole edellytys esteettömän työvoimapoliittisen lausunnon antamiselle silloin, kun etuuden hakija vetoaa toiminnan keskeytymiseen tai muuttumiseen sivutoimiseksi.
Määräajan päätyttyä asia käsitellään uudelleen hakijan, etuuden maksajan tai työvoimatoimiston aloitteesta. Työvoimatoimisto pyytää työnhakijalta selvityksen toiminnasta ajalta, jota määräaikainen lausunto on koskenut. Tarvittaessa voidaan antaa aikaisemman määräaikaisen esteettömän lausunnon estämättä uusi esteellinen lausunto takautuvasti siitä päivästä lukien, jolloin hakijan katsotaan päätoimisesti työllistyneen taiteilijan- tai tutkijantyössään. Jos uutta selvitystä työllistymisestä päätoimisesti ei ilmene, annetaan hakijalle toistaiseksi voimassa oleva uusi esteetön lausunto.
2. Apurahoista
Apurahojen merkitys arvioitaessa päätoimista tutkijan- tai taitelijantyössä työllistymistä tai sen päättymistä on osoittautunut käytännössä vaikeaksi. Pääsääntöisesti vain työskentelyapurahoilla on merkitystä arvioitaessa apurahansaajan työllistymistä. Jos apurahapäätöksestä ei ilmene kausi, jonka toimeentuloksi apuraha on tarkoitettu, myönnetty apuraha jaetaan verottoman apurahan kuukausittaisella euromäärällä (v. 2008 1.320 e/kk), ja apurahakauden katsotaan kestävän tämän laskennallisen ajan. Kustannuskorvauksiksi tarkoitetut apurahat eivät osoita päätoimista työllistymistä.
Väitöskirjan jättäminen esitarkastukseen on osoitus päätoimisen työskentelyn päättymisestä. Tutkimustyö voi keskeytyä myös kesken väitöskirjan teon esimerkiksi apurahakauden päättyessä.
Apurahoja hakemalla tutkija tai taiteilija osoittaa aktiivisesti pyrkivänsä työllistymään. Työtä hakevan tutkijan tai taiteilijan apurahahakemuksia ei voida pitää näyttönä siitä, että apurahan hakija työllistyy toiminnassa päätoimisesti.
Kun apurahaa saanut apurahakauden päättymisen jälkeen ilmoittautuu työnhakijaksi, häneen sovelletaan kohdassa 1 kuvattua jälkikäteisvalvontaa: ehdollinen ja määräaikainen esteetön lausunto annetaan työnhakijaksi ilmoittautumisesta lukien, ja lausunnon oikeellisuus tarkistetaan kuvatulla tavalla jälkikäteen. Jälkikäteisessä tarkistamisessa on otettava huomioon se, että apurahojen hakeminen määräaikaisen lausunnon aikana ei osoita päätoimista työllistymistä. Myöskään jo ennen työnhakijaksi ilmoittautumista valmistuneiden kirjallisten töiden ja artikkeleiden julkaisu tai teosten esittäminen määräaikaisen lausunnon aikana ei osoita toimintaa päätoimiseksi.
3. Tutkijakoulutus, määräaikaiset tutkimusvirat ja –tehtävät
Tutkijakoulujärjestelmällä on pyritty saamaan yhä useampi tohtorintutkintoa suorittava työ- tai virkasuhteeseen. Nimikkeet vaihtelevat mm. tutkijakoulutettavasta tutkijaan tai projektitutkijaan. Työnantajana on yliopisto taikka tutkimuslaitos ja rahoitus voi olla tutkijakoulurahoitusta tai projektirahoitusta. Tutkijakoulutettavan työ on nimikkeestä riippumatta normaalia palkkatyötä ja sitä arvioidaan samoin perustein kuin muutakin työsuhteessa tehtyä määräaikaista työtä. Tutkijakoulutuksesta työttömäksi joutuva on oikeutettu työttömyysturvaan samoilla ehdoilla ja edellytyksillä kuin muutkin palkkatyön tekijät.
Tässä kirjeessä kuvatut menettelyt otetaan käyttöön välittömästi.
Tarja Cronberg
Työministeri
Pasi Järvinen
Lainsäädäntöjohtaja
TIEDOKSI
Tieteentekijöiden liitto
Suomen Taiteilijaseura
Teatteri- ja mediatyöntekijät ry
Opettajien työttömyyskassa
SAK
STTK
Akava
Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunta
Taiteiden keskustoimikunta
Suomen Akatemia
Yliopistot
Työttömyyskassojen yhteisjärjestö
Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta
Vakuutusoikeus
Opetusministeriö
Työ- ja elinkeinoministeriön työllisyys- ja yrittäjyysosasto
Cronbergin ja lainsäädäntöjohtaja Pasi Järvisen allekirjoittamassa, 15.4.2008 päivätyssä kirjeessä todetaan, että siinä "kuvatut menettelyt otetaan käyttöön välittömästi".
Tämä merkitsee sitä, että pahimmanlaatuinen työttömien taiteilijoiden ja tutkijoiden kyykyttäminen työvoimatoimistoissa on nyt loppu. Ohjeistuskirje löytyy täältä myös pdf-muodossa.
Työ- ja elinkeinoministeriö järjestää asiasta tiedotustilaisuuden 24.4.2008.
* * *
TE-keskukset ja työvoimatoimistot
15.4.2008
1108/051/2008
TYÖTTÖMYYSTURVALAIN SOVELTAMINEN TIETEEN JA TAITEEN TEKIJÖIHIN ERÄISSÄ TILANTEISSA
Nykyisen hallituksen ohjelma painottaa voimakkaasti luovan talouden ja luovan työn merkitystä Suomelle. Ohjelmansa mukaan hallituksen tavoitteena on luoda innovaatiotoiminnalle maailman paras toimintaympäristö. Tavoitteena on myös, että työnteko ja yrittäminen ovat aina kannattavia.
Luovan talouden ja luovan työn edistäminen on uuden työ- ja elinkeinoministeriön keskeisiä strategisia hankkeita. Jotta luova työ olisi houkutteleva vaihtoehto hankkia elantonsa ja tarjota omaa osaamistaan, myös sosiaaliturvan tarjoaman turvaverkon tulee olla riittävä, ja sosiaalietuuksien ehtojen olla läpinäkyviä. Luovassa työssä työnteon muodot poikkeavat perinteisestä palkkatyöstä ja yritystoiminnasta varsinkin tutkijan ja taiteilijan ammateissa. Siksi on erityisen tärkeää, ettei erilaisia työskentelymuotoja aseteta sosiaaliturvan soveltamisessa keskenään eri asemaan enempää kuin on perusteltua.
Hallituksen ohjelmaan onkin kirjattu nimenomainen lupaus, että apurahansaajien sosiaaliturvaa parannetaan vuoden 2009 alusta niin, että apurahansaajille turvataan työskentelyyn myönnettyjen apurahojen perusteella eläke-, sairausvakuutus-, työtapaturma- ja työttömyysturva. Lisäksi hallitusohjelmassa luvataan, että tieteen ja taiteen tekijöiden työttömyysturvaa parannetaan lainsäädäntöä täsmentämällä. Parannusten toteuttamiseksi tarvittavan hallituksen esityksen valmistelu on meneillään. Lakiesitys on tarkoitus antaa eduskunnalle jo sen kevätistuntokauden aikana. Tieteen ja taiteen tekijöiden osalta työ- ja elinkeinoministeriössä valmistellaan samassa aikataulussa asetusehdotukset sekä tarvittavat ohjeet uuden lain soveltamisesta. Ohjeissa otetaan riittävällä tavalla huomioon sekä tieteen tekemiseen että vapaisiin ja ns. työsuhteisiin taiteilijoihin liittyvät erityispiirteet.
Työttömyysturvalain (1290/2002) 1 luvun 4 §:n 1 momentin ja työ- ja elinkeinoministeriöstä annetun valtioneuvoston asetuksen (1024/2007) 1 §:n mukaan työttömyysturvan toimeenpanoa johtaa, ohjaa ja kehittää työvoimapoliittisten asioiden osalta työ- ja elinkeinoministeriö. Nykyisen lain soveltamisesta ministeriö ei enää anna kattavia soveltamisohjeita. Työttömyysturvalain säännösten soveltamisesta tutkijoihin ja taiteilijoihin on viime aikoina liittynyt joitakin väärinkäsityksiä. Tämän vuoksi ministeriö toteaa käsityksenään työttömyysturvan saamisen edellytyksistä eräissä tilanteissa ja niiden tutkimiseen liittyvistä menettelyistä seuraavan:
Työttömyysturvajärjestelmän tavoitteena on turvata työttömän työnhakijan toimeentulo sinä aikana, kun hän aktiivisesti hakee työtä tai yrittää päästä työllistymistään edistäviin toimenpiteisiin. Työttömyysturva on työstä saatavaan toimeentuloon nähden aina toissijainen. Työttömyysturvalaissa ei ole erityisiä vain luovan työn tekijöitä koskevia säännöksiä. Taitelijoiden ja tutkijoiden työn ominaispiirteistä johtuu, ettei työttömyysturvalain soveltaminen heidän kohdallaan ole aina ongelmatonta.
1. Työllistymisen päättymisen arvioinnista
Aiemmin taiteilijan- tai tutkijantyössään päätoimisesti työllistyneen työnhakijan on ollut vaikea päästä työttömyysturvajärjestelmän piiriin. Päätoimisen työllistymisen katsotaan jatkuvan siihen asti, kunnes toiminta on todisteellisesti lopetettu tai se on ollut yhdenjaksoisesti keskeytyneenä neljän kuukauden ajan. Käytännössä erityisen ongelmallisia ovat tilanteet, joissa taiteilijalla tai tutkijalla ei ole esittää mitään näyttöä omasta työllistymisestään tai siinä tapahtuneista muutoksista. Toiminnan lopettamis- ja keskeyttämistilanteissa työvoimapoliittista lausuntoa annettaessa siirrytään etukäteisvalvonnasta jälkikäteen tapahtuvaan valvontaan. Tällöin päätös asiassa perustetaan jatkossa hakijan omaan ilmoitukseen toiminnan laajuudesta ja sitovuudesta. Lisäksi on huomioitava, että tutkijalla tai taiteilijalla ei pääsääntöisesti ole sellaista vaihto- tai käyttöomaisuutta, josta luopumalla voisi osoittaa toiminnan päättyneen. Taiteilijan ei tarvitse luopua työssään tarvitsemista tarvikkeista, välineistä tai tavanomaisesta teosvarastosta. Toisin sanoen neljän kuukauden todisteellista keskeytysaikaa ei enää edellytetä.
Jos etuuden hakija vetoaa toiminnan päättymiseen tai keskeytymiseen eikä ole olemassa tapaa, jolla hän voisi näyttää asian kohtuudella toteen, annetaan hänelle jatkossa esteetön työvoimapoliittinen lausunto ehdollisena ja määräaikaisena työnhakijaksi ilmoittautumisesta lukien. Lausunto (0M1) annetaan enintään neljän kuukauden ajaksi. Lausunnon perusteluista tulee ilmetä, että se perustuu hakijan omaan ilmoitukseen. Hakijalle tulee myös kertoa hänen velvollisuudestaan ilmoittaa tilanteessa tapahtuvista muutoksista. Työhuoneesta luopuminen ei ole edellytys esteettömän työvoimapoliittisen lausunnon antamiselle silloin, kun etuuden hakija vetoaa toiminnan keskeytymiseen tai muuttumiseen sivutoimiseksi.
Määräajan päätyttyä asia käsitellään uudelleen hakijan, etuuden maksajan tai työvoimatoimiston aloitteesta. Työvoimatoimisto pyytää työnhakijalta selvityksen toiminnasta ajalta, jota määräaikainen lausunto on koskenut. Tarvittaessa voidaan antaa aikaisemman määräaikaisen esteettömän lausunnon estämättä uusi esteellinen lausunto takautuvasti siitä päivästä lukien, jolloin hakijan katsotaan päätoimisesti työllistyneen taiteilijan- tai tutkijantyössään. Jos uutta selvitystä työllistymisestä päätoimisesti ei ilmene, annetaan hakijalle toistaiseksi voimassa oleva uusi esteetön lausunto.
2. Apurahoista
Apurahojen merkitys arvioitaessa päätoimista tutkijan- tai taitelijantyössä työllistymistä tai sen päättymistä on osoittautunut käytännössä vaikeaksi. Pääsääntöisesti vain työskentelyapurahoilla on merkitystä arvioitaessa apurahansaajan työllistymistä. Jos apurahapäätöksestä ei ilmene kausi, jonka toimeentuloksi apuraha on tarkoitettu, myönnetty apuraha jaetaan verottoman apurahan kuukausittaisella euromäärällä (v. 2008 1.320 e/kk), ja apurahakauden katsotaan kestävän tämän laskennallisen ajan. Kustannuskorvauksiksi tarkoitetut apurahat eivät osoita päätoimista työllistymistä.
Väitöskirjan jättäminen esitarkastukseen on osoitus päätoimisen työskentelyn päättymisestä. Tutkimustyö voi keskeytyä myös kesken väitöskirjan teon esimerkiksi apurahakauden päättyessä.
Apurahoja hakemalla tutkija tai taiteilija osoittaa aktiivisesti pyrkivänsä työllistymään. Työtä hakevan tutkijan tai taiteilijan apurahahakemuksia ei voida pitää näyttönä siitä, että apurahan hakija työllistyy toiminnassa päätoimisesti.
Kun apurahaa saanut apurahakauden päättymisen jälkeen ilmoittautuu työnhakijaksi, häneen sovelletaan kohdassa 1 kuvattua jälkikäteisvalvontaa: ehdollinen ja määräaikainen esteetön lausunto annetaan työnhakijaksi ilmoittautumisesta lukien, ja lausunnon oikeellisuus tarkistetaan kuvatulla tavalla jälkikäteen. Jälkikäteisessä tarkistamisessa on otettava huomioon se, että apurahojen hakeminen määräaikaisen lausunnon aikana ei osoita päätoimista työllistymistä. Myöskään jo ennen työnhakijaksi ilmoittautumista valmistuneiden kirjallisten töiden ja artikkeleiden julkaisu tai teosten esittäminen määräaikaisen lausunnon aikana ei osoita toimintaa päätoimiseksi.
3. Tutkijakoulutus, määräaikaiset tutkimusvirat ja –tehtävät
Tutkijakoulujärjestelmällä on pyritty saamaan yhä useampi tohtorintutkintoa suorittava työ- tai virkasuhteeseen. Nimikkeet vaihtelevat mm. tutkijakoulutettavasta tutkijaan tai projektitutkijaan. Työnantajana on yliopisto taikka tutkimuslaitos ja rahoitus voi olla tutkijakoulurahoitusta tai projektirahoitusta. Tutkijakoulutettavan työ on nimikkeestä riippumatta normaalia palkkatyötä ja sitä arvioidaan samoin perustein kuin muutakin työsuhteessa tehtyä määräaikaista työtä. Tutkijakoulutuksesta työttömäksi joutuva on oikeutettu työttömyysturvaan samoilla ehdoilla ja edellytyksillä kuin muutkin palkkatyön tekijät.
Tässä kirjeessä kuvatut menettelyt otetaan käyttöön välittömästi.
Tarja Cronberg
Työministeri
Pasi Järvinen
Lainsäädäntöjohtaja
TIEDOKSI
Tieteentekijöiden liitto
Suomen Taiteilijaseura
Teatteri- ja mediatyöntekijät ry
Opettajien työttömyyskassa
SAK
STTK
Akava
Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunta
Taiteiden keskustoimikunta
Suomen Akatemia
Yliopistot
Työttömyyskassojen yhteisjärjestö
Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta
Vakuutusoikeus
Opetusministeriö
Työ- ja elinkeinoministeriön työllisyys- ja yrittäjyysosasto
7. huhtikuuta 2008
Kari Uusikylä HS:n Sunnuntaidebatti-sarjassa 6.4.08
Olkoonkin että kysymyksessä ei ole sananmukaisesti tatusotu-aiheinen artikkeli, en malttanut olla skannaamatta ja tallentamatta alle Hesarin Sunnuntaidebatti-juttua (6.4.08), tekijöiden luvalla.
Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori Kari Uusikylä ruotii jälleen huippuyliopisto- ja innovaatiovisioita omaan laittamattomaan tyyliinsä (ks. myös TATUSOTU-blogin aiempi, viimekeväiseen YLEn Voimala-ohjelmaan liittyvä postaus 26.4.07).
Kertomus "'huippuyliopiston' valmistelijoiden matkasta todelliseen huippuyliopistoon, Cambridgeen" on hulvatonta satiiria, olkoonkin että tarina on lainattu taannoisesta Suomen Kuvalehdestä, kuten Uusikylä mainitsee (SK 7/2008).
Suomen Kuvalehden verkkolehdessä julkaistu haastattelu tarjoaa muuten mielenkiintoisen kontrastin siihen mitä Uusikylä referoi painetun lehden artikkelista. Kansleri Lehti ja rehtorit Pursula ja Sotamaa mm. toteavat huippuyliopistohankkeen olevan "oikealla tiellä" ja että "Vapauden käsite, mitä se nyt sitten tarkoittaakin, nousi hyvin esille kaikissa puheenvuoroissa".
"Vapauden käsite, mitä se nyt sitten tarkoittaakin..."?
Toisin kuin innovaatiointoilijoilla, Uusikylällä tuntuu olevan selkeä näkemys siitä mitä "vapaus" voisi tässä yhteydessä tarkoittaa. Vaikkapa vapautta "antautua turvallisesti luomaan", joka kuulostaa varsin maanläheiseltä, aikaan ja paikkaan (joka sattuu olemaan Cambridge) ankkuroidulta, hieman toisin kuin suomalaisen huippuinnovaattorin lennokas virtuaalivisio:
Lainaan vielä otteen tavasta jolla Uusikylä käsittelee lainaamaansa "huippuretoriikkaa":
Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori Kari Uusikylä ruotii jälleen huippuyliopisto- ja innovaatiovisioita omaan laittamattomaan tyyliinsä (ks. myös TATUSOTU-blogin aiempi, viimekeväiseen YLEn Voimala-ohjelmaan liittyvä postaus 26.4.07).
Kertomus "'huippuyliopiston' valmistelijoiden matkasta todelliseen huippuyliopistoon, Cambridgeen" on hulvatonta satiiria, olkoonkin että tarina on lainattu taannoisesta Suomen Kuvalehdestä, kuten Uusikylä mainitsee (SK 7/2008).
Suomen Kuvalehden verkkolehdessä julkaistu haastattelu tarjoaa muuten mielenkiintoisen kontrastin siihen mitä Uusikylä referoi painetun lehden artikkelista. Kansleri Lehti ja rehtorit Pursula ja Sotamaa mm. toteavat huippuyliopistohankkeen olevan "oikealla tiellä" ja että "Vapauden käsite, mitä se nyt sitten tarkoittaakin, nousi hyvin esille kaikissa puheenvuoroissa".
"Vapauden käsite, mitä se nyt sitten tarkoittaakin..."?
Toisin kuin innovaatiointoilijoilla, Uusikylällä tuntuu olevan selkeä näkemys siitä mitä "vapaus" voisi tässä yhteydessä tarkoittaa. Vaikkapa vapautta "antautua turvallisesti luomaan", joka kuulostaa varsin maanläheiseltä, aikaan ja paikkaan (joka sattuu olemaan Cambridge) ankkuroidulta, hieman toisin kuin suomalaisen huippuinnovaattorin lennokas virtuaalivisio:
Cambridgessä saa antautua turvallisesti luomaan. Meillä taas tulevat "huiput" kiitävät "roolipohjaisesti substanssirajojen yli driving forcen ajamina kohti globaalia virtuaalikampusta, jossa supertuottavuus ja radikaalit innovaatiot kohtaavat". Pitäisikö huipputiimiin pestata yksi tervejärkinen psykiatri?Jos nyt näyttäisikin siltä että innovaatioyliopiston kanssa ollaan lähdössä soitellen sotaan, niin aina voidaan todeta kuten kansleri Lehti mainitussa Suomen Kuvalehden haastattelussa: "Ei Cambridgekaan ole tainnut valmiiksi tulla."
Lainaan vielä otteen tavasta jolla Uusikylä käsittelee lainaamaansa "huippuretoriikkaa":
Toivoa sentään sopii, että kärkiyksilön kantapäissä riittää pitoa...Jos luovimmat tutkijat suuntaavat pääenergiansa sen osoittamiseen, että ovat "kärkiyksilöitä tieteen äärimmäisellä etureunalla", kuten muuan professori itseään kuvasi, ei paljon toivoa ole.
Sunnuntaidebatti-artikkeli on luettavissa kokonaisuudessaan myös Helsingin Sanomien maksullisesta verkkolehdestä.
6. huhtikuuta 2008
HS (5.4.08): "Tutkijoille tulossa neljän portaan urapolku..."
Helsingin Sanomissa kerrottiin lauantaina (5.4.08, verkkolehdessä hieman suppeammin jo perjantaina, otsikolla "Tutkijan uralle haetaan lisää potkua") opetusministerille luovutetusta ehdotuksesta tutkijanuran kehittämiseksi.
Opetusministeriön lehdistötiedotteesta (4.4.08, tallennettu myös TATUSOTUrit-blogiin) käy ilmi, että ehdotuksen on laatinut OPM:n asettama "Toteutuva tutkijanura" -työryhmä joka "esittää, että tutkijanurajärjestelmään luodaan edistymismahdollisuuksia työssään menestyneille, mahdollisuuksia toimien vakinaistamistamiseen sekä liikkuvuutta edistäviä komponentteja".
Taustalla on OPM:n toimenpideohjelma tutkijankoulutuksen ja -uran kehittämiseksi 2007–2011. OPM:n julkaisu Neliportainen tutkijanura on ladattavissa kokonaisuudessaan ministeriön verkkosivuilta PDF-tiedostona.
Hesarin jutussa sivutaan myös työttömyys- ja sosiaaliturva-asioita. Artikkelin oheen on liitetty sosiologi Anna-Maija Castrénin haastatteluun perustuva juttu jossa puhutaan tohtoritehtailun varjopuolista ja siitä, että "neljän portaan urapolku kohti tieteen huippua" on oikeastaan pyramidin muotoinen: "porukkaa putoaa matkalla", kuten Castrén toteaa.
"Liikaa tohtoreita" -otsikkoon toteaisin lyhyesti, että yliopisto ei ole mikään broilerihautomo. Ammattimaisiksi tieteentekijöiksi pyrkivät eivät ole tahdotonta massaa jota puristetaan tohtoritehtaan tuutista.
Alla HS:n juttu skannattuna. Jutun ohessa on myös Tuija Kivimäen laatima graafinen esitys Anna-Maija Castrénin tutkijanurasta, joka on varsin edustava ja tyypillinen esimerkki. Kun huomataan, että viitisen vuotta väitöksensä jälkeen Suomen Akatemian tutkijatohtorinakin toiminut, ansioitunut ammattilainen putoaa osa-aikaisen tuntiopetustyön ja sovitellun ansiosidonnaisen työttömyysturvan varaan, josta sitten noustaan jälleen apurahan turvin päätoimiseksi tutkijaksi, huomataan varmasti sekin että nykyisessä "urapolussa" on totisesti parantamisen varaa. "Huippujen huiputtamisen" on loputtava!
Opetusministeriön lehdistötiedotteesta (4.4.08, tallennettu myös TATUSOTUrit-blogiin) käy ilmi, että ehdotuksen on laatinut OPM:n asettama "Toteutuva tutkijanura" -työryhmä joka "esittää, että tutkijanurajärjestelmään luodaan edistymismahdollisuuksia työssään menestyneille, mahdollisuuksia toimien vakinaistamistamiseen sekä liikkuvuutta edistäviä komponentteja".
Taustalla on OPM:n toimenpideohjelma tutkijankoulutuksen ja -uran kehittämiseksi 2007–2011. OPM:n julkaisu Neliportainen tutkijanura on ladattavissa kokonaisuudessaan ministeriön verkkosivuilta PDF-tiedostona.
Hesarin jutussa sivutaan myös työttömyys- ja sosiaaliturva-asioita. Artikkelin oheen on liitetty sosiologi Anna-Maija Castrénin haastatteluun perustuva juttu jossa puhutaan tohtoritehtailun varjopuolista ja siitä, että "neljän portaan urapolku kohti tieteen huippua" on oikeastaan pyramidin muotoinen: "porukkaa putoaa matkalla", kuten Castrén toteaa.
"Liikaa tohtoreita" -otsikkoon toteaisin lyhyesti, että yliopisto ei ole mikään broilerihautomo. Ammattimaisiksi tieteentekijöiksi pyrkivät eivät ole tahdotonta massaa jota puristetaan tohtoritehtaan tuutista.
Alla HS:n juttu skannattuna. Jutun ohessa on myös Tuija Kivimäen laatima graafinen esitys Anna-Maija Castrénin tutkijanurasta, joka on varsin edustava ja tyypillinen esimerkki. Kun huomataan, että viitisen vuotta väitöksensä jälkeen Suomen Akatemian tutkijatohtorinakin toiminut, ansioitunut ammattilainen putoaa osa-aikaisen tuntiopetustyön ja sovitellun ansiosidonnaisen työttömyysturvan varaan, josta sitten noustaan jälleen apurahan turvin päätoimiseksi tutkijaksi, huomataan varmasti sekin että nykyisessä "urapolussa" on totisesti parantamisen varaa. "Huippujen huiputtamisen" on loputtava!
20. maaliskuuta 2008
15. maaliskuuta 2008
Teemu Luukan uutisanalyysi Helsingin Sanomissa 15.3.2008
Teemu Luukan kirjoittama uutisanalyysi "Apurahan saajat saivat viimein sosiaaliturvan" tämän päivän Helsingin Sanomien (15.3.) kulttuurisivuilla (sic!) tiivistää hyvin ne koukeroiset vaiheet, joita tatusotu-asioissa on viime aikoina käyty läpi.
Luukka huomioi ei vain nyt ratkenneen apurahansaajien sosiaaliturvan vaan myös työttömyysturvan saamiseen liittyvän problematiikan.
Me kuitenkin uskomme vakaasti, että myös tämä asia alkaa olla viimeistä vääntöä vaille valmista viljaa!
Luukka huomioi ei vain nyt ratkenneen apurahansaajien sosiaaliturvan vaan myös työttömyysturvan saamiseen liittyvän problematiikan.
Me kuitenkin uskomme vakaasti, että myös tämä asia alkaa olla viimeistä vääntöä vaille valmista viljaa!
"Tieteen ja taiteen apurahatyöläiset saavat viimein sosiaaliturvan" (Vihreä Lanka 11/08)
"Tieteen ja taiteen apurahatyöläiset saavat viimein sosiaaliturvan" otsikoi Vihreä Lanka 14.3.2008 numerossaan 11/2008. Artikkelissa on haastateltu tieteentekijöiden edustajan Eeva Rantalan ja taiteilijoiden edustajan Petra Havun lisäksi myös lainsäädäntöjohtaja Pasi Järvistä työ- ja elinkeinoministeriöstä.
Anu Suoranta hahmottelee tyhjentävästi, Franz Kafkan novellin "Selonteko Akatemialle" pohjalta, mikä tie on nyt käyty loppuun. Ainakin Vihreän Langan artikkelissa painetun perusteella. Siis: "Kafkamaisuuden loppu!"
Anu Suoranta hahmottelee tyhjentävästi, Franz Kafkan novellin "Selonteko Akatemialle" pohjalta, mikä tie on nyt käyty loppuun. Ainakin Vihreän Langan artikkelissa painetun perusteella. Siis: "Kafkamaisuuden loppu!"
"Kammioista sosiaaliturvan pariin" (HY-Ajankohtaista 13.3.)
Helsingin yliopiston Ajankohtaista-sivuilla on julkaistu 13.3.2008 uutinen "Kammioista sosiaaliturvan pariin", jossa on haastateltu myös TTL:n toiminnanjohtaja Eeva Rantalaa.
"Sosiaaliturva saatiin, työttömyysturvassa parannettavaa jatkossakin", uutisessa todetaan. Uutinen löytyy myös TATUSOTUrit-blogiarkistosta.
"Sosiaaliturva saatiin, työttömyysturvassa parannettavaa jatkossakin", uutisessa todetaan. Uutinen löytyy myös TATUSOTUrit-blogiarkistosta.
14. maaliskuuta 2008
Akateemisesta haravajärjestelmästä (Yliopistolainen 2/2008)
Akateeminen paluumuuttaja, ideologia- ja diskurssianalyysin tohtori sekä Ydin-lehden uusi päätoimittaja Emilia Palonen kirjoittaa suomalaisesta apuraharuletista kolumnissaan "Lottovoitto!" (Yliopistolainen 2/2008).
Julkaisemme tekstin kirjoittajan luvalla.
* * *
Emilia Palonen
Lottovoitto!
Pienessä maassa kaukana pohjoisessa asukkaat keksivät, että onni löytyy voittamisesta. Investoidaan hikeä, tuskaa ja epävarmuutta ja tuloksena saadaan onni - onnella.
Isäni osti minulle joululahjaksi viiden viikon kestoloton, 8-numeron haravajärjestelmän. Kuulemma olisi parempi sijoittaa vähät varat Veikkaukseen kuin käyttää aikaa ja energiaa Hakemuksiin.
Tehdessäni väitöskirjaa Englannissa ohjaajani kysyi minulta: "Emilia, mielelläni kirjoitan sinulle suosituksia milloin vain tarvitset, mutta kuinka monta hakemusta sinun täytyy kirjoittaa vuodessa? Eikö tämä ole jo kymmenes? Ehditkö koskaan kirjoittaa sitä väitöskirjaasi? Hienoa, että teillä Suomessa on näin paljon eri säätiöitä, mutta eikö niistä mistään saa rahaa, että pääsisit keskittymään työhösi? Eivätkö ne jo usko, että olet hyvä?"
"Niin, siellä pelin henki taitaa olla se, että pitää vain jatkuvasti todistaa olevansa hyvä", vastasin. "Ehkä joku päivä onnistaa ja kirstu aukeaa."
Suomalainen tutkijanarki näyttää helposti olevan pelkkää akateemista lottoamista, joko itselle tai haravajärjestelmällä muille. Ja kun kerran väitöskirja-aikanaan tai viimeistään sen jälkeen tottuu kirjoittamaan hakemuksia, elää hakuaikojen rytmittämää vuotta. Hakemus päätyy tutkijanelämän keskiöön.
Kuulin historian perusmetodikurssista, jossa opeteltiin vain hakemustekniikkaa. Milloin oli tarkoitus opetella tekemään tutkimusta?
Milloin pitikään tehdä tutkimusta? Oliko tutkijan työ tutkimuksen vai hakemuksen tekemistä? Käsitelläänkö tutkijaseminaareissa keskeneräisiä tutkimuksia, keskeneräisten, ikuisesti paranneltavien tutkimussuunnitelmien lisäksi?
Eipä siis ihme, että ministeriölläkin menivät työ ja suunnitelmat sekaisin! Että työttömyysturvaa uudistaneet virkamiehet kuvittelivat, että apurahan hakeminen on työtä! Tutkimussuunnitelman teko on toki olennainen osa tutkimusprosessia, mutta varsinainen tutkimus lienee eri asia.
Työministeriön virkamiehet arvioivat tutkijan ja taiteilijan ammateiksi, joissa työllistyminen oli vaikeaa, lähes mahdotonta. Säätiölottoavat kulturellit intellektuellit tunnistettaisiin ehdotuksen mukaan koulutuksen, työvälineiden ja ammattiyhdistysten jäsenyyden perusteella. Näin joukko erotettaisiin palkkatyötä tekevistä ja rehellisesti työttömistä - korkeintaan marjoja ja sieniä keräävistä - kansalaisista omaksi kastikseen.
Tänään kuljin nuorisoa työllistävien messujen ohi. Kuulemma töitä ja työpaikkoja riittää. Ilmassa oli kesäsuunnitelmia, aikuistumista, itsenäistymistä.
Muistelin erästä syksyistä iltaa, jona jonotin kymmenien muiden uupuneiden TATUSOTU-prekaarien kanssa pääpostissa juuri ennen sulkemisaikaa. Kirjekuori kädessä kuin joululahjatoive mukanaan vakuuttelut: Kyllä, olen ollut kiltti. Kyllä, olen hyvä!
Pukinkontista, vaikka onkin maan suurimpia, ei kuitenkaan riitä näille kaikille. Omassa työssään työllistyville tyhjäntoimittajille tai elämäntaiteilijoille? Eikö muka juuri kulttuuria kaivattu jälkifordistisessa yhteiskunnassa ja globaalissa taloudessa?
Toivoin minäkin saavani perusselviytymiseen riittävän apurahan, jotta voisin tehdä työtäni, enkä vain hakea, haaveilla ja selitellä. Senkin uhalla, että työttömyysturvahan menee - ellei kauan odotettua uudistusta tule. Mikä maa!
Postitettuani kirjekuoren saapui tekstiviesti: "Naistenklinikka 16.55 tuli meidän pikkunipsu ulos. Ihanaa suloista ja pelottavaa. Ihan hullua!" Kahden teatteriopiskelijan prekaari arki muuttui. Lottovoittoja on monenlaisia.
Kirjoittaja on Englannissa yliopisto-opintonsa suorittanut ideologia- ja diskurssianalyysin tohtori, joka on työskennellyt Unkarissa, Itävallassa ja Saksassa ja palannut kymmenen ulkomaan vuoden jälkeen Suomeen.
Julkaisemme tekstin kirjoittajan luvalla.
* * *
Emilia Palonen
Lottovoitto!
Pienessä maassa kaukana pohjoisessa asukkaat keksivät, että onni löytyy voittamisesta. Investoidaan hikeä, tuskaa ja epävarmuutta ja tuloksena saadaan onni - onnella.
Isäni osti minulle joululahjaksi viiden viikon kestoloton, 8-numeron haravajärjestelmän. Kuulemma olisi parempi sijoittaa vähät varat Veikkaukseen kuin käyttää aikaa ja energiaa Hakemuksiin.
Tehdessäni väitöskirjaa Englannissa ohjaajani kysyi minulta: "Emilia, mielelläni kirjoitan sinulle suosituksia milloin vain tarvitset, mutta kuinka monta hakemusta sinun täytyy kirjoittaa vuodessa? Eikö tämä ole jo kymmenes? Ehditkö koskaan kirjoittaa sitä väitöskirjaasi? Hienoa, että teillä Suomessa on näin paljon eri säätiöitä, mutta eikö niistä mistään saa rahaa, että pääsisit keskittymään työhösi? Eivätkö ne jo usko, että olet hyvä?"
"Niin, siellä pelin henki taitaa olla se, että pitää vain jatkuvasti todistaa olevansa hyvä", vastasin. "Ehkä joku päivä onnistaa ja kirstu aukeaa."
Suomalainen tutkijanarki näyttää helposti olevan pelkkää akateemista lottoamista, joko itselle tai haravajärjestelmällä muille. Ja kun kerran väitöskirja-aikanaan tai viimeistään sen jälkeen tottuu kirjoittamaan hakemuksia, elää hakuaikojen rytmittämää vuotta. Hakemus päätyy tutkijanelämän keskiöön.
Kuulin historian perusmetodikurssista, jossa opeteltiin vain hakemustekniikkaa. Milloin oli tarkoitus opetella tekemään tutkimusta?
Milloin pitikään tehdä tutkimusta? Oliko tutkijan työ tutkimuksen vai hakemuksen tekemistä? Käsitelläänkö tutkijaseminaareissa keskeneräisiä tutkimuksia, keskeneräisten, ikuisesti paranneltavien tutkimussuunnitelmien lisäksi?
Eipä siis ihme, että ministeriölläkin menivät työ ja suunnitelmat sekaisin! Että työttömyysturvaa uudistaneet virkamiehet kuvittelivat, että apurahan hakeminen on työtä! Tutkimussuunnitelman teko on toki olennainen osa tutkimusprosessia, mutta varsinainen tutkimus lienee eri asia.
Työministeriön virkamiehet arvioivat tutkijan ja taiteilijan ammateiksi, joissa työllistyminen oli vaikeaa, lähes mahdotonta. Säätiölottoavat kulturellit intellektuellit tunnistettaisiin ehdotuksen mukaan koulutuksen, työvälineiden ja ammattiyhdistysten jäsenyyden perusteella. Näin joukko erotettaisiin palkkatyötä tekevistä ja rehellisesti työttömistä - korkeintaan marjoja ja sieniä keräävistä - kansalaisista omaksi kastikseen.
Tänään kuljin nuorisoa työllistävien messujen ohi. Kuulemma töitä ja työpaikkoja riittää. Ilmassa oli kesäsuunnitelmia, aikuistumista, itsenäistymistä.
Muistelin erästä syksyistä iltaa, jona jonotin kymmenien muiden uupuneiden TATUSOTU-prekaarien kanssa pääpostissa juuri ennen sulkemisaikaa. Kirjekuori kädessä kuin joululahjatoive mukanaan vakuuttelut: Kyllä, olen ollut kiltti. Kyllä, olen hyvä!
Pukinkontista, vaikka onkin maan suurimpia, ei kuitenkaan riitä näille kaikille. Omassa työssään työllistyville tyhjäntoimittajille tai elämäntaiteilijoille? Eikö muka juuri kulttuuria kaivattu jälkifordistisessa yhteiskunnassa ja globaalissa taloudessa?
Toivoin minäkin saavani perusselviytymiseen riittävän apurahan, jotta voisin tehdä työtäni, enkä vain hakea, haaveilla ja selitellä. Senkin uhalla, että työttömyysturvahan menee - ellei kauan odotettua uudistusta tule. Mikä maa!
Postitettuani kirjekuoren saapui tekstiviesti: "Naistenklinikka 16.55 tuli meidän pikkunipsu ulos. Ihanaa suloista ja pelottavaa. Ihan hullua!" Kahden teatteriopiskelijan prekaari arki muuttui. Lottovoittoja on monenlaisia.
Kirjoittaja on Englannissa yliopisto-opintonsa suorittanut ideologia- ja diskurssianalyysin tohtori, joka on työskennellyt Unkarissa, Itävallassa ja Saksassa ja palannut kymmenen ulkomaan vuoden jälkeen Suomeen.
12. maaliskuuta 2008
11. maaliskuuta 2008
TATUSOTU-asiaa Acatiimissa
"Tutkijanuran ennustettavuutta olisi parannettava ja yliopiston tai jonkun muun instituution olisi pystyttävä tavalla tai toisella työllistämään ne, jotka todella haluavat uralle ja ovat hyviä työssään." Muun muassa näin sanoo tatusoturi-Laura Tieteentekijöiden liiton Acatiimi-lehden (02/08) haastattelussa, josta on myös verkkoversio. Artikkelin nimi on "Tutkijat ja taiteilijat samassa kuopassa".
Sama lehti sisältää myös TTL:n toiminnanjohtajan Eeva Rantalan kirjoituksen "Apurahansaajien sosiaaliturvan valmistelu etenee".
Sama lehti sisältää myös TTL:n toiminnanjohtajan Eeva Rantalan kirjoituksen "Apurahansaajien sosiaaliturvan valmistelu etenee".
10. maaliskuuta 2008
TTL: Apurahansaajille sosiaaliturva - viimeinkin
Tieteentekijöiden liiton
TIEDOTE 10.3.2008
Tieteentekijöiden liitto: Apurahansaajille sosiaaliturva – viimeinkin
Tieteentekijöiden liitto pitää sosiaalipoliittisen ministerityöryhmän päätöstä apurahansaajien eläketurvan, tapaturmavakuutusturvan ja sairausvakuutusturvan järjestämisestä erittäin merkittävänä parannuksena nykyiseen tilanteeseen. Hallitus päättää asian vaatimasta budjettirahoituksesta tiistain kehysriihessä.
- Apurahatutkijat ovat maamme koulutetuinta köyhälistöä. Tämän joukon sosiaaliturvan järjestäminen on ollut häpeällisen kauan järjestämättä, vaikka apurahojen turvin tehdään merkittävä osa suomalaisesta tieteestä. Asian kuntoon saattamisen ei edes pitäisi olla rahasta kiinni, huomauttaa Tieteentekijöiden liiton toiminnanjohtaja Eeva Rantala.
Tieteentekijöiden liitto on koko ajan korostanut, että vuoden 2009 alusta toteutettava uudistus ei saa merkitä käteen jäävän apurahan määrän pienentymistä. Sosiaalipoliittinen ministeriryhmä esitti viime torstaina, että verottoman apurahan vuosittainen yläraja nostettaisiin nykyisestä noin 15 848 eurosta 18 300 euroon. Korotus kattaisi vakuutusmaksut.
- Tämä merkitsee, että käteen jäävä osuus pysyy samana kuin nyt. Jatkossa toivomme, että apurahansaajien työtä arvostettaisiin niin paljon, että käteen jäävä osuus nousisi, Rantala edellyttää.
Hallitusohjelmassa luvataan myös parantaa apurahansaajien työttömyysturvaa. Siihen liittyvät ratkaisut ovat kuitenkin vielä auki. Tieteentekijöiden liitto kummeksuu sosiaalipoliittisessa ministeriryhmässä ollutta esitystä, jonka mukaan ilman työhistoriaa olevat apurahansaajat saisivat työmarkkinatukea ilman tarveharkintaa vain, jos heillä olisi kahden vuoden apurahakausi työttömyyttä edeltävien neljän vuoden aikana.
- Kahden vuoden apurahakausivaatimus on aivan liian tiukka. Mielestämme tähän pitäisi riittää 10 kuukauden mittainen rahoituskausi. Silloin se vastaisi normaalia työssäoloehtoa, Rantala toteaa.
* * *
LISÄTIETOJA:
toiminnanjohtaja Eeva Rantala, 040 7508 284
TIEDOTE 10.3.2008
Tieteentekijöiden liitto: Apurahansaajille sosiaaliturva – viimeinkin
Tieteentekijöiden liitto pitää sosiaalipoliittisen ministerityöryhmän päätöstä apurahansaajien eläketurvan, tapaturmavakuutusturvan ja sairausvakuutusturvan järjestämisestä erittäin merkittävänä parannuksena nykyiseen tilanteeseen. Hallitus päättää asian vaatimasta budjettirahoituksesta tiistain kehysriihessä.
- Apurahatutkijat ovat maamme koulutetuinta köyhälistöä. Tämän joukon sosiaaliturvan järjestäminen on ollut häpeällisen kauan järjestämättä, vaikka apurahojen turvin tehdään merkittävä osa suomalaisesta tieteestä. Asian kuntoon saattamisen ei edes pitäisi olla rahasta kiinni, huomauttaa Tieteentekijöiden liiton toiminnanjohtaja Eeva Rantala.
Tieteentekijöiden liitto on koko ajan korostanut, että vuoden 2009 alusta toteutettava uudistus ei saa merkitä käteen jäävän apurahan määrän pienentymistä. Sosiaalipoliittinen ministeriryhmä esitti viime torstaina, että verottoman apurahan vuosittainen yläraja nostettaisiin nykyisestä noin 15 848 eurosta 18 300 euroon. Korotus kattaisi vakuutusmaksut.
- Tämä merkitsee, että käteen jäävä osuus pysyy samana kuin nyt. Jatkossa toivomme, että apurahansaajien työtä arvostettaisiin niin paljon, että käteen jäävä osuus nousisi, Rantala edellyttää.
Hallitusohjelmassa luvataan myös parantaa apurahansaajien työttömyysturvaa. Siihen liittyvät ratkaisut ovat kuitenkin vielä auki. Tieteentekijöiden liitto kummeksuu sosiaalipoliittisessa ministeriryhmässä ollutta esitystä, jonka mukaan ilman työhistoriaa olevat apurahansaajat saisivat työmarkkinatukea ilman tarveharkintaa vain, jos heillä olisi kahden vuoden apurahakausi työttömyyttä edeltävien neljän vuoden aikana.
- Kahden vuoden apurahakausivaatimus on aivan liian tiukka. Mielestämme tähän pitäisi riittää 10 kuukauden mittainen rahoituskausi. Silloin se vastaisi normaalia työssäoloehtoa, Rantala toteaa.
* * *
LISÄTIETOJA:
toiminnanjohtaja Eeva Rantala, 040 7508 284
6. maaliskuuta 2008
Apurahansaajille sosiaaliturva
STM on tänään pitämässään kokouksessa hyväksynyt mallin, jonka mukaan hallitusohjelmaan kirjattu apurahansaajien sosiaaliturva järjestetään. Hallitusohjelman mukaisesti sosiaaliturvan edellyttämät muutokset lakiin tehdään tämän kevään aikana niin, että sosiaaliturva tulee voimaan vuoden 2009 alusta. Verottoman apurahan yläraja nousee vuositasolla 15 848 eurosta 18 300 euroon, mikä tarkoittaa, ettei käteenjäävä apuraha pienene.
Tämä on meille iso voitto, mutta toki vain ensimmäinen askel. Se että apurahansaajat tulevat lain mukaan oikeutetuiksi samaan sosiaaliturvaan kuin on muillakin palkansaajilla, on minimivaatimuksemme. Verottoman apurahan ylärajaa pitäisi kuitenkin nostaa enemmän, jotta käteen jäävä tulo kasvaisi. Myös valtion taiteilija-apurahojen tasoa olisi varaa korottaa. Voimme kuitenkin olla iloisia siitä, että ensimmäinen, periaatteellinen voitto on saavutettu.
Eri mieltä ministeriryhmän kanssa olen ehdotuksesta, jonka mukaan "apurahansaajat, joilla ei aiemman työssäolonsa perusteella ole oikeutta työttömyyspäivärahaan, saisivat työmarkkinatukea kuudelta kuukaudelta ilman tarveharkintaa, kun heillä on ollut kahden vuoden apurahakausi työttömyyttä edeltävien neljän vuoden aikana". Kahden vuoden apurahajakso on melko kohtuuton vaatimus työttömyysturvalle pääsemiseksi!
Neuvottelut jatkuvat kuitenkin vielä, mitään ei ole vielä lopullisesti päätetty - ei kehysneuvotteluissa eikä eduskunnassa. Lakimuutoksia vaativat esitykset apurahansaajien sosiaali- ja työttömyysturvan parantamisesta tuodaan eduskuntaan loppukeväästä, joten aikaa vaikuttamiselle on. Tästä siis jatketaan!
Tämä on meille iso voitto, mutta toki vain ensimmäinen askel. Se että apurahansaajat tulevat lain mukaan oikeutetuiksi samaan sosiaaliturvaan kuin on muillakin palkansaajilla, on minimivaatimuksemme. Verottoman apurahan ylärajaa pitäisi kuitenkin nostaa enemmän, jotta käteen jäävä tulo kasvaisi. Myös valtion taiteilija-apurahojen tasoa olisi varaa korottaa. Voimme kuitenkin olla iloisia siitä, että ensimmäinen, periaatteellinen voitto on saavutettu.
Eri mieltä ministeriryhmän kanssa olen ehdotuksesta, jonka mukaan "apurahansaajat, joilla ei aiemman työssäolonsa perusteella ole oikeutta työttömyyspäivärahaan, saisivat työmarkkinatukea kuudelta kuukaudelta ilman tarveharkintaa, kun heillä on ollut kahden vuoden apurahakausi työttömyyttä edeltävien neljän vuoden aikana". Kahden vuoden apurahajakso on melko kohtuuton vaatimus työttömyysturvalle pääsemiseksi!
Neuvottelut jatkuvat kuitenkin vielä, mitään ei ole vielä lopullisesti päätetty - ei kehysneuvotteluissa eikä eduskunnassa. Lakimuutoksia vaativat esitykset apurahansaajien sosiaali- ja työttömyysturvan parantamisesta tuodaan eduskuntaan loppukeväästä, joten aikaa vaikuttamiselle on. Tästä siis jatketaan!
3. maaliskuuta 2008
Keskustelutilaisuus PIETARIN EUROOPPALAISEN YLIOPISTON TILANTEESTA
Tiistaina 4.3. klo 16.30-18.30
Eduskunnan lisärakennuksen kansalaisinfossa,
Arkadiankatu 3, Helsinki
Venäjän viranomaiset sulkivat Venäjän merkittävimpiin yliopistoihin lukeutuvan Pietarin Eurooppalaisen yliopiston (EUSPB) 7. helmikuuta. Virallisesti syynä ovat paloturvallisuusmääräykset. Yleisesti kuitenkin epäillään, että taustalla ovat poliittiset syyt.
Mikä johti yliopiston sulkemiseen? Miltä yliopiston tulevaisuus nyt näyttää?Miten sulkeminen vaikuttaa suomalais-venäläiseen yhteistyöhön tieteen ja tutkimuksen alalla? Mitä Venäjän tilanteesta tulisi ajatella?
Muun muassa näistä kysymyksistä keskustellaan Vihreän eduskuntaryhmän järjestämässä paneelikeskustelussa, jota vetää kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto.
Keskustelussa mukana:
Oleg Kharkordin, vararehtori, Pietarin Eurooppalainen yliopisto, Artemy Magun, apulaisprofessori, politiikan filosofian tutkija, Pietarin Eurooppalainen yliopisto, Markku Kivinen, Aleksanteri Instituutin johtaja, valtiotieteiden tohtori, professori, Juha Sihvola, professori, Tutkijakollegiumin johtaja, Helsingin yliopisto, Markku Lonkila, tutkija, Helsingin yliopisto, Meri Larivaara, tutkija, Stakes, Heidi Hautala, kansanedustaja, Jyrki Kasvi, kansanedustaja.
Tilaisuus on englanninkielinen. Kahvitarjoilu.
TERVETULOA!
Lisätietoja:
Outi Alanko-Kahiluoto, 050-5121727
Blogi Save the EUSP
Helsingin yliopiston verkkosivut
The Guardian
The St.Petersburg Times
The School of Russian and Asian Studies
Ethnomet.livejournal
Eduskunnan lisärakennuksen kansalaisinfossa,
Arkadiankatu 3, Helsinki
Venäjän viranomaiset sulkivat Venäjän merkittävimpiin yliopistoihin lukeutuvan Pietarin Eurooppalaisen yliopiston (EUSPB) 7. helmikuuta. Virallisesti syynä ovat paloturvallisuusmääräykset. Yleisesti kuitenkin epäillään, että taustalla ovat poliittiset syyt.
Mikä johti yliopiston sulkemiseen? Miltä yliopiston tulevaisuus nyt näyttää?Miten sulkeminen vaikuttaa suomalais-venäläiseen yhteistyöhön tieteen ja tutkimuksen alalla? Mitä Venäjän tilanteesta tulisi ajatella?
Muun muassa näistä kysymyksistä keskustellaan Vihreän eduskuntaryhmän järjestämässä paneelikeskustelussa, jota vetää kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto.
Keskustelussa mukana:
Oleg Kharkordin, vararehtori, Pietarin Eurooppalainen yliopisto, Artemy Magun, apulaisprofessori, politiikan filosofian tutkija, Pietarin Eurooppalainen yliopisto, Markku Kivinen, Aleksanteri Instituutin johtaja, valtiotieteiden tohtori, professori, Juha Sihvola, professori, Tutkijakollegiumin johtaja, Helsingin yliopisto, Markku Lonkila, tutkija, Helsingin yliopisto, Meri Larivaara, tutkija, Stakes, Heidi Hautala, kansanedustaja, Jyrki Kasvi, kansanedustaja.
Tilaisuus on englanninkielinen. Kahvitarjoilu.
TERVETULOA!
Lisätietoja:
Outi Alanko-Kahiluoto, 050-5121727
Blogi Save the EUSP
Helsingin yliopiston verkkosivut
The Guardian
The St.Petersburg Times
The School of Russian and Asian Studies
Ethnomet.livejournal
"Suomen koulutetuin köyhälistö" (HS 1.3.2008)
Lauantain Helsingin Sanomissa (1.3.08) pääkirjoitustoimittaja Antti Blåfield kirjoittaa suomalaisesta apurahajärjestelmästä. "Merkintöjä"-kolumni on tallennettu myös TATUSOTUrit-blogiin. (P.R.)
Tässä teksti skannattuna versiona.
Tässä teksti skannattuna versiona.
28. helmikuuta 2008
Tapani Ahtonen: "Taidetta voi tehdä myös yrittäjänä" (HS 26.2.)
Taidegraafikko Pekka Hannulan aloittama keskustelu taiteen apurahoista ja vapaasta taiteilijuudesta jatkuu Helsingin Sanomien mielipidesivulla. Nyt tähän (varsin kuvataidepainoitteiseen) keskusteluun sanoo sanansa myös taidemaalari Tapani Ahtonen.
Ks. myös aikaisemmat kirjoitukset:
Pekka Hannula: "Taiteilijuus määriteltävä uudelleen" (HS 4.2.)
Juha Okko: "Taiteilijoille työnhakijoina samat oikeudet kuin muillekin" (HS 16.2.)
25. helmikuuta 2008
YLE: "Suomalaiset tutkijat elävät köyhyydessä"
YLEn verkkouutinen tältä aamulta (ma 25.2.08): "Suomalaiset tutkijat elävät köyhyydessä." Aiheesta keskusteltiin myös Ykkösaamu-ohjelmassa, joka on kuunneltavissa 3.3.08 asti YLE Areenassa (22 minuutin kohdalta alkaen). Ohjelman suora linkki löytyy tästä.
Juttu on YLEn uutistoimituksen luvalla tallennettu kokonaisuudessaan myös Tatusoturit-blogiin.
Juttu on YLEn uutistoimituksen luvalla tallennettu kokonaisuudessaan myös Tatusoturit-blogiin.
21. helmikuuta 2008
Pietarin eurooppalainen yliopisto tarvitsee tukeamme
Allekirjoita vetoomus Pietarin eurooppalaisen yliopiston (European University at St. Petersburg) toiminnan jatkumisen puolesta!
Venäjän viranomaiset sulkivat EUSP:n viime viikolla vedoten paloturvallisuudessa ilmenneisiin puutteisiin. Yleisesti kuitenkin epäillään, että tämä on pelkkä veruke. Viranomaistoimien taustalla on mitä ilmeisimmin vuonna 2007 aloitettu EU-rahoitteinen vaalitarkkailuprojekti, jonka tarkoituksena oli tehostaa vaalitarkkailua Venäjällä.
Lisätietoa:
Helsingin yliopiston verkkosivut
The Guardian
The St.Petersburg Times
The School of Russian and Asian Studies
Ethnomet.livejournal
Venäjän viranomaiset sulkivat EUSP:n viime viikolla vedoten paloturvallisuudessa ilmenneisiin puutteisiin. Yleisesti kuitenkin epäillään, että tämä on pelkkä veruke. Viranomaistoimien taustalla on mitä ilmeisimmin vuonna 2007 aloitettu EU-rahoitteinen vaalitarkkailuprojekti, jonka tarkoituksena oli tehostaa vaalitarkkailua Venäjällä.
Lisätietoa:
Helsingin yliopiston verkkosivut
The Guardian
The St.Petersburg Times
The School of Russian and Asian Studies
Ethnomet.livejournal
17. helmikuuta 2008
Juha Okko: "Taiteilijoille työnhakijoina samat oikeudet kuin muillekin" (HS 16.2.)
Suomen taiteilijaseuran puheenjohtaja Juha Okko vastaa Helsingin Sanomien mielipidesivuilla (16.2.) taidegraafikko Pekka Hannulan kirjoitukseen "Taiteilijuus määriteltävä uudelleen" (HS 4.2.).
* * *
Taiteilijoille työnhakijoina samat oikeudet kuin muillekin
Taidegraafikko Pekka Hannula kirjoitti (HS 5.2.), että taiteilijat määrittelevät itsensä "vapaiksi taiteilijoiksi, jotka työllistyvät omassa työssään saamatta kuitenkaan palkkaa". Näin eivät kuitenkaan tee taiteilijat, vaan määritelmän takana ovat viranomaiset.
Vapaiksi taiteilijoiksi kutsutaan sellaisia taiteilijoita, jotka luovat teoksensa itsenäisesti ilman selkeää työ- tai toimeksiantosuhdetta. Vapaata taidetta tehdään harvemmin ilman minkäänlaista toimeentuloa siten, että voitaisiin tosiasiallisesti työllistyä päätoimisesti omassa työssä saamatta siitä palkkaa. Jokainen ymmärtää, että tällainen yhtälö on mahdottomuus, ellei taiteilijalla ole huomattavaa varallisuutta.
Käytännössä vapaan taiteen tekeminen rahoitetaan palkkatyöllä tai apurahoilla. Tällöin taidetta tehdään yleensä juuri toimeentulosyistä lähinnä sivutoimisesti.
Poikkeuksen tekee jakso, jolloin on saatu elinkustannusapuraha, ja taidetta voidaan tehdä päätoimisesti. Kun apuraha päättyy tai muut työt loppuvat, tarvitsee taiteilija, aivan kuten kuka tahansa muukin kansalainen, työtä, jolla voi rahoittaa elinkustannuksensa. Mikäli tässä tilanteessa taiteilijan taiteellinen työskentely ei estä häntä ottamasta vastaan kokopäivätyötä, tulee häntä kohdella työnhakijana yhdenvertaisesti muiden kansalaisten kanssa.
Vapaat taiteilijat eivät pääsääntöisesti ole yrittäjiä. Heidän taiteellisen työnsä tavoite ei ole taloudellisen hyödyn saaminen, vaan itsenäisen ja itseisarvoisen taideteoksen tai –elämyksen luominen; sellaisen, jonka arvo ei määräydy markkinoilla kaupallisin perustein, vaan konkretisoituu immateriaalisesti ajatuksena, elämyksenä tai esteettisenä kokemuksena.
Hannulan parjaamat apurahat ovat osa niin sanottua suoraa taiteilijatukea. Ne ovat yhteiskunnan vakiintunut keino tukea korkeatasoisen ja itseisarvoisen taiteen luomista, aivan kuten ovat teattereiden ja oopperan saamat tuet.
Yhteiskunnan tukemissa laitoksissa työsuhteessa toimivat taiteilijat, kuten esimerkiksi näyttelijät ja muusikot, eivät kuitenkaan ole yhtä dramaattisesti väliinputoajia lainsäädännössämme kuin vapaiden taiteiden edustajat, vaikka parantamisen varaa heidänkin asioissaan riittää.
Taiteilijat vaativat itselleen samanlaisia oikeuksia työnhakijana kuin muutkin kansalaiset. Sen lisäksi tulisi kiinnittää huomiota siihen, ettei eri taiteenalojen edustajia aseteta keskenään eriarvoiseen asemaan.
Taiteilijoiden työttömyys- ja sosiaaliturvakysymykset ovat kyllä ratkaistavissa. Siihen tarvitaan viranomaisilta vain hieman tahtoa toimia suopeasti taidetta ja taiteilijoita kohtaan.
Juha Okko
puheenjohtaja
Suomen taiteilijaseura
* * *
Taiteilijoille työnhakijoina samat oikeudet kuin muillekin
Taidegraafikko Pekka Hannula kirjoitti (HS 5.2.), että taiteilijat määrittelevät itsensä "vapaiksi taiteilijoiksi, jotka työllistyvät omassa työssään saamatta kuitenkaan palkkaa". Näin eivät kuitenkaan tee taiteilijat, vaan määritelmän takana ovat viranomaiset.
Vapaiksi taiteilijoiksi kutsutaan sellaisia taiteilijoita, jotka luovat teoksensa itsenäisesti ilman selkeää työ- tai toimeksiantosuhdetta. Vapaata taidetta tehdään harvemmin ilman minkäänlaista toimeentuloa siten, että voitaisiin tosiasiallisesti työllistyä päätoimisesti omassa työssä saamatta siitä palkkaa. Jokainen ymmärtää, että tällainen yhtälö on mahdottomuus, ellei taiteilijalla ole huomattavaa varallisuutta.
Käytännössä vapaan taiteen tekeminen rahoitetaan palkkatyöllä tai apurahoilla. Tällöin taidetta tehdään yleensä juuri toimeentulosyistä lähinnä sivutoimisesti.
Poikkeuksen tekee jakso, jolloin on saatu elinkustannusapuraha, ja taidetta voidaan tehdä päätoimisesti. Kun apuraha päättyy tai muut työt loppuvat, tarvitsee taiteilija, aivan kuten kuka tahansa muukin kansalainen, työtä, jolla voi rahoittaa elinkustannuksensa. Mikäli tässä tilanteessa taiteilijan taiteellinen työskentely ei estä häntä ottamasta vastaan kokopäivätyötä, tulee häntä kohdella työnhakijana yhdenvertaisesti muiden kansalaisten kanssa.
Vapaat taiteilijat eivät pääsääntöisesti ole yrittäjiä. Heidän taiteellisen työnsä tavoite ei ole taloudellisen hyödyn saaminen, vaan itsenäisen ja itseisarvoisen taideteoksen tai –elämyksen luominen; sellaisen, jonka arvo ei määräydy markkinoilla kaupallisin perustein, vaan konkretisoituu immateriaalisesti ajatuksena, elämyksenä tai esteettisenä kokemuksena.
Hannulan parjaamat apurahat ovat osa niin sanottua suoraa taiteilijatukea. Ne ovat yhteiskunnan vakiintunut keino tukea korkeatasoisen ja itseisarvoisen taiteen luomista, aivan kuten ovat teattereiden ja oopperan saamat tuet.
Yhteiskunnan tukemissa laitoksissa työsuhteessa toimivat taiteilijat, kuten esimerkiksi näyttelijät ja muusikot, eivät kuitenkaan ole yhtä dramaattisesti väliinputoajia lainsäädännössämme kuin vapaiden taiteiden edustajat, vaikka parantamisen varaa heidänkin asioissaan riittää.
Taiteilijat vaativat itselleen samanlaisia oikeuksia työnhakijana kuin muutkin kansalaiset. Sen lisäksi tulisi kiinnittää huomiota siihen, ettei eri taiteenalojen edustajia aseteta keskenään eriarvoiseen asemaan.
Taiteilijoiden työttömyys- ja sosiaaliturvakysymykset ovat kyllä ratkaistavissa. Siihen tarvitaan viranomaisilta vain hieman tahtoa toimia suopeasti taidetta ja taiteilijoita kohtaan.
Juha Okko
puheenjohtaja
Suomen taiteilijaseura
13. helmikuuta 2008
TEM: "Tieteen ja taiteen tekijöiden työttömyysturvan parantaminen etenee"
Työ- ja elinkeinoministeriö on julkaissut 13.02.2008 tiedotteen "Tieteen ja taiteen tekijöiden työttömyysturvan parantaminen etenee". Tiedote on luettavissa myös TEM:n verkkosivuilta.
Lisäys (M.-T. K.): Pdf-muodossa tiedote löytyy täältä.
* * *
TIEDOTE 03X/2008
13.2.2008
Tieteen ja taiteen tekijöiden työttömyysturvan parantaminen etenee
Työministeri Tarja Cronberg on määrännyt työ- ja elinkeinoministeriön lainsäädäntöjohtaja Pasi Järvisen vetämään lainsäädäntöhanketta, jolla parannetaan tieteen ja taiteen tekijöiden asemaa täsmentämällä työttömyysturvalakia.
Lakiesitys annetaan samaan aikaan kuin sosiaali- ja terveysministeriön valmistelussa oleva esitys, jossa apurahan saajille turvataan apurahojen määrän perusteella eläke, sairausvakuutus, työtapaturma ja työttömyysturva.
Järvinen valmistelee tämän lisäksi aiemman selvitysmiesraporttinsa pohjalta ohjeet työhallinnolle nykyisen työttömyysturvalain soveltamisesta tieteen ja taiteen tekijöihin, erityisesti apurahan saajiin. Ministeriö antaa ohjeet mahdollisimman pikaisesti kuluvan kevään aikana.
- Järjestelmämme ei vastaa riittävästi luovissa ammateissa toimivien sosiaali- ja työllisyysturvaongelmiin. Pidän tärkeänä, että asiaan saadaan korjaus mahdollisemman pian. Kaikki keskeiset tahot tulevat kuulluksi ennen ohjeistuksen valmistumista, työministeri Tarja Cronberg lupaa.
Neuvontaverkosto käynnisti toimintansa
Taiteilijoiden ja tieteentekijöiden asioihin perehtyvien työvoimaneuvojien verkosto käynnisti toimintansa helmikuussa 2008 kolmella alueellisella koulutustilaisuudella. Koulutuksen tavoitteena on lisätä työvoimaneuvojien asiantuntemusta erityisesti taiteilijoiden ja tieteentekijöiden työllistymisen ja työllistymismahdollisuuksien osalta. Koulutustilaisuuksiin osallistuu yhteensä noin 60 työhallinnon edustajaa.
Tieteen ja taiteen tekijöiden työttömyysturvan parantamisesta sovittiin Matti Vanhasen II hallituksen hallitusohjelmassa.
Lisätietoja:
lainsäädäntöjohtaja Pasi Järvinen, puh. 010 60 48067
ylitarkastaja Tiina Korhonen, 010 60 49048 (neuvontaverkosto)
Lisäys (M.-T. K.): Pdf-muodossa tiedote löytyy täältä.
* * *
TIEDOTE 03X/2008
13.2.2008
Tieteen ja taiteen tekijöiden työttömyysturvan parantaminen etenee
Työministeri Tarja Cronberg on määrännyt työ- ja elinkeinoministeriön lainsäädäntöjohtaja Pasi Järvisen vetämään lainsäädäntöhanketta, jolla parannetaan tieteen ja taiteen tekijöiden asemaa täsmentämällä työttömyysturvalakia.
Lakiesitys annetaan samaan aikaan kuin sosiaali- ja terveysministeriön valmistelussa oleva esitys, jossa apurahan saajille turvataan apurahojen määrän perusteella eläke, sairausvakuutus, työtapaturma ja työttömyysturva.
Järvinen valmistelee tämän lisäksi aiemman selvitysmiesraporttinsa pohjalta ohjeet työhallinnolle nykyisen työttömyysturvalain soveltamisesta tieteen ja taiteen tekijöihin, erityisesti apurahan saajiin. Ministeriö antaa ohjeet mahdollisimman pikaisesti kuluvan kevään aikana.
- Järjestelmämme ei vastaa riittävästi luovissa ammateissa toimivien sosiaali- ja työllisyysturvaongelmiin. Pidän tärkeänä, että asiaan saadaan korjaus mahdollisemman pian. Kaikki keskeiset tahot tulevat kuulluksi ennen ohjeistuksen valmistumista, työministeri Tarja Cronberg lupaa.
Neuvontaverkosto käynnisti toimintansa
Taiteilijoiden ja tieteentekijöiden asioihin perehtyvien työvoimaneuvojien verkosto käynnisti toimintansa helmikuussa 2008 kolmella alueellisella koulutustilaisuudella. Koulutuksen tavoitteena on lisätä työvoimaneuvojien asiantuntemusta erityisesti taiteilijoiden ja tieteentekijöiden työllistymisen ja työllistymismahdollisuuksien osalta. Koulutustilaisuuksiin osallistuu yhteensä noin 60 työhallinnon edustajaa.
Tieteen ja taiteen tekijöiden työttömyysturvan parantamisesta sovittiin Matti Vanhasen II hallituksen hallitusohjelmassa.
Lisätietoja:
lainsäädäntöjohtaja Pasi Järvinen, puh. 010 60 48067
ylitarkastaja Tiina Korhonen, 010 60 49048 (neuvontaverkosto)
8. helmikuuta 2008
"Kannatti marssia" (Ylioppilaslehti 8.2.2008)
Tänään ilmestynyt Ylioppilaslehti (2/08) palaa pääkirjoituksessaan "Kannatti marssia" jälleen tatusotu-asioihin, etenkin puolentoista viikon takaiseen ulosmarssiimme TEM:stä. Lehti kirjoittaa:
Päivän Helsingin Sanomista (8.2.2008) löytyy seuraava, muun muassa tatuille ei niin yllättävä, mutta toivottavasti mielekkäisiin toimenpiteisiin johtava uutinen: "Valituksen käsittely kestää Kelassa jopa vuosia".
LISÄYS 9.2. (M-T. K.) - Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälän nopea vastaus Kela-uutiseen: "Hyssälä lyhentäisi valitusten käsittelyn Kelassa puoleen vuoteen" (netti-HS 8.2.).
Toivottavasti työ- ja elinkeinoministeriö on pian organisoitu niin valmiiksi, että Cronbergilla on aikaa puhua virkamiestensä kanssa edes apurahansaajien sosiaaliturvan keskeisimmistä kysymyksistä.
Päivän Helsingin Sanomista (8.2.2008) löytyy seuraava, muun muassa tatuille ei niin yllättävä, mutta toivottavasti mielekkäisiin toimenpiteisiin johtava uutinen: "Valituksen käsittely kestää Kelassa jopa vuosia".
LISÄYS 9.2. (M-T. K.) - Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälän nopea vastaus Kela-uutiseen: "Hyssälä lyhentäisi valitusten käsittelyn Kelassa puoleen vuoteen" (netti-HS 8.2.).
5. helmikuuta 2008
Raportti TEM:n kuulemistilaisuudesta 29.1.2008
Työ- ja elinkeinoministeriössä saatiin 21.1.2008 valmiiksi luonnos, jonka otsikkona oli "Työ- ja elinkeinoministeriön ohje taiteilijoiden ja tieteentekijöiden työttömyysturvan työvoimapoliittisiin edellytyksiin liittyvistä erityiskysymyksistä".
Tämän ohjeluonnoksen pohjalta TEM järjesti 29.1. 2008 kuulemistilaisuuden, jonne oli kutsuttu edustajia eri tieteen- ja taiteentekijäjärjestöistä. Luonnos oli lähetetty kaikille niille tahoille, joita kuultiin selvitysmies Pasi Järvisen raporttiin liittyen tai jotka olivat sitä muuten kommentoineet.
Ministeriön edustajina paikalla tilaisuudessa olivat ylitarkastaja Tiina Korhonen ja ylitarkastaja Timo Meling. Jo heti kävi selväksi, että yksikään tilaisuuteen "kuulluksi" tullut taho ei ollut tyytyväinen virkamiesvalmistelusta viikkoa aiemmin tulleeseen ohjeluonnokseen.
TATUSOTU-työryhmän lisäksi ainakin Tieteentekijöiden liitto sekä kuuden taiteilijajärjestön muodostama yhteisrintama (kuvataiteilijoiden, kirjailijoiden, säveltäjien, näytelmäkirjailijoiden ja käsikirjoittajien sekä kääntäjien ja tulkkien liitot) olivat ennen tilaisuutta toimittaneet ministeriöön yksityiskohtaiset kommentit ohjeluonnoksen epäkohdista.
TATUSOTU-ryhmän kirjallisessa kannanotossa peruskritiikki oli se, että vaikka ohjeen alkuperäisenä tarkoituksena ei ollut lisätä byrokratiaa ja ongelmallisten tilanteiden syntyä, juuri siihen ohje tässä muodossaan johtaisi.
TATUSOTUn perusratkaisu oli, että olisi siirryttävä yleisesti jälkikäteisvalvonnan mukaiseen järjestelmään, jossa työttömän työtä hakevan taiteilijan tai tutkijan oma ilmoitus siitä, että on työmarkkinoiden käytettävissä, riittää (vieläpä ilman silpputyön takia vanhentuneeksi käynyttä neljän kuukauden karenssia), ja vasta jälkikäteen tulisi tarkistettavaksi, että näin on myös todella ollut. Lisäksi olisi huomioitava se, että usein omassa työssä päätoimisesti työllistymisen lopettaa rahoituksen loppuminen, mutta silti ei ole mielekästä (eikä kansantaloudellisesti järkevää) vaatia tämän työn lopettamista. Toimiva ratkaisu olisi, että päätoimisuus voi tällaisessa tapauksessa muuttua joustavasti sivutoimiseksi. Tämänkaltainen ratkaisu vastaisi todellisuutta.
TATUSOTUn kannanotot TEM:n paperiin ovat luettavissa TATUSOTUrit-blogissa: "TATUSOTU-työryhmän kommentit TEM:n ohjeluonnokseen".
Palataksemme itse kuulemistilaisuuteen: edellä mainitut tahot eritoten esittivät siis heti tilaisuuden alussa pettymyksensä suunnasta, joka ohjeluonnoksen laatimisessa oli nyt otettu. Taiteilijapuolelta todettiin, että luonnos on jo lähtökohdiltaan aivan puutteellinen, ja ehdotettiin koko luonnoksen hylkäämistä. TeMen edustaja totesi, että näkökulma luonnoksessa on aivan liian suppea – monia taiteenaloja, kuten tanssia ja teatteria, ei ole huomioitu siinä lainkaan.
Laura Lindstedt totesi myös TATUSOTU-työryhmän olevan hyvin pettynyt ohjeluonnokseen: näyttäisi siltä, että nyt on menty jopa huonompaan suuntaan.
Allekirjoittanut esitti perään ihmettelynsä siitä, miksi väliinputoajatilassa olevien tutkijoiden ja taiteilijoiden statusta ei voitaisi – kun kerran tavoitteena on yksinkertaistaa sekavaa käytäntöä – rinnastaa (ei samastaa) työttömyysturva-asioissa pikemminkin palkansaajiin kuin yrittäjiin. Vastauksena tähän kuultiin, että toisin kuin "tatuilla" on palkansaajilla työsopimus, jolloin vasta voidaan operoida työlainsäädännön mukaisesti. Vastakysymys: miksi sitten "tatu" voidaan tulkita yrittäjäksi yrittäjien lainsäädännön mukaisesti, vaikka hänellä ei yritystä olisikaan?
Myös Outi Alanko-Kahiluoto esitti kansanedustajan ominaisuudessa, että nyt on otettu takapakkia suhteessa Pasi Järvisen raporttiin – itse asiassa niin paljon, että ohjeluonnos ei ole sopusoinnussa hallitusohjelman kirjauksen kanssa, jossa todetaan, että tieteen ja taiteen tekijöiden työttömyysturvaa parannetaan.
Ohjeistuksessa ei siis ole otettu riittävissä määrin huomioon Pasi Järvisen raportin kohtuullisen hyviä avauksia työttömyysturvaongelmien vyyhdin selvittämiseksi. Sen sijaan on tukeuduttu viimeaikaisiin työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan ja vakuutusoikeuden ratkaisuihin.
Kritiikkiin virkamiehet vastasivat, että ohjeistuksessa on otettu huomioon ne parannusehdotukset, jotka vain on mahdollista tehdä ilman lainmuutoksia.
Tähän kuitenkin todettiin, että laki ja ohjeistus ovat eri asia, ja nyt pohjana ei ole ollut laki "pure and simple" vaan nimenomaan aikaisempi ohjeistus. Uuden ohjeluonnoksen lähtökohtainen ongelma oli se, että siinä edettiin yhä pidemmälle siihen suuntaan, johon edellinen ohjeistus vuodelta 2004 (O/12/2004 "Yrittäjän työttömyysturvan työvoimapoliittiset edellytykset") oli käytännössä asiat ajanut – siis umpikujiin, loputtomiin kafkamaisuuksiin, jopa perusoikeuksia loukkaavien käytäntöjen vakiinnuttamiseen.
Sekava ja monimutkainen "ohjeistus" sotii sikälikin tarkoitustaan vastaan, että sen yksi tavoite oli helpottaa myös työvoimavirkailijoiden työtä. Tätä uusi ohje ei totisesti olisi tehnyt.
Noin parinkymmenen minuutin mittaisen yleisen keskustelun tuloksena eri järjestöjen edustajat tulivat tulokseen, että luonnoksen yksityiskohdista ei kannata jäädä keskustelemaan, koska koko valmistelun perusta on niin ongelmallinen.
Tämä johti spontaanisti eri tahojen yhteiseen ulosmarssiin.
Ulosmarssin viestin voidaankin sanoa olleen: on tärkeää ei vain kuulla vaan myös kuunnella niitä tahoja, joilla on perinpohjaista tietoa käsillä olevista ongelmista, niiden taustoista ja ratkaisuvaihtoehdoista.
Ja nyt - kaiken tämän jälkeen - näin on todella luvattu tehdä!
Tämän ohjeluonnoksen pohjalta TEM järjesti 29.1. 2008 kuulemistilaisuuden, jonne oli kutsuttu edustajia eri tieteen- ja taiteentekijäjärjestöistä. Luonnos oli lähetetty kaikille niille tahoille, joita kuultiin selvitysmies Pasi Järvisen raporttiin liittyen tai jotka olivat sitä muuten kommentoineet.
Ministeriön edustajina paikalla tilaisuudessa olivat ylitarkastaja Tiina Korhonen ja ylitarkastaja Timo Meling. Jo heti kävi selväksi, että yksikään tilaisuuteen "kuulluksi" tullut taho ei ollut tyytyväinen virkamiesvalmistelusta viikkoa aiemmin tulleeseen ohjeluonnokseen.
TATUSOTU-työryhmän lisäksi ainakin Tieteentekijöiden liitto sekä kuuden taiteilijajärjestön muodostama yhteisrintama (kuvataiteilijoiden, kirjailijoiden, säveltäjien, näytelmäkirjailijoiden ja käsikirjoittajien sekä kääntäjien ja tulkkien liitot) olivat ennen tilaisuutta toimittaneet ministeriöön yksityiskohtaiset kommentit ohjeluonnoksen epäkohdista.
TATUSOTU-ryhmän kirjallisessa kannanotossa peruskritiikki oli se, että vaikka ohjeen alkuperäisenä tarkoituksena ei ollut lisätä byrokratiaa ja ongelmallisten tilanteiden syntyä, juuri siihen ohje tässä muodossaan johtaisi.
TATUSOTUn perusratkaisu oli, että olisi siirryttävä yleisesti jälkikäteisvalvonnan mukaiseen järjestelmään, jossa työttömän työtä hakevan taiteilijan tai tutkijan oma ilmoitus siitä, että on työmarkkinoiden käytettävissä, riittää (vieläpä ilman silpputyön takia vanhentuneeksi käynyttä neljän kuukauden karenssia), ja vasta jälkikäteen tulisi tarkistettavaksi, että näin on myös todella ollut. Lisäksi olisi huomioitava se, että usein omassa työssä päätoimisesti työllistymisen lopettaa rahoituksen loppuminen, mutta silti ei ole mielekästä (eikä kansantaloudellisesti järkevää) vaatia tämän työn lopettamista. Toimiva ratkaisu olisi, että päätoimisuus voi tällaisessa tapauksessa muuttua joustavasti sivutoimiseksi. Tämänkaltainen ratkaisu vastaisi todellisuutta.
TATUSOTUn kannanotot TEM:n paperiin ovat luettavissa TATUSOTUrit-blogissa: "TATUSOTU-työryhmän kommentit TEM:n ohjeluonnokseen".
Palataksemme itse kuulemistilaisuuteen: edellä mainitut tahot eritoten esittivät siis heti tilaisuuden alussa pettymyksensä suunnasta, joka ohjeluonnoksen laatimisessa oli nyt otettu. Taiteilijapuolelta todettiin, että luonnos on jo lähtökohdiltaan aivan puutteellinen, ja ehdotettiin koko luonnoksen hylkäämistä. TeMen edustaja totesi, että näkökulma luonnoksessa on aivan liian suppea – monia taiteenaloja, kuten tanssia ja teatteria, ei ole huomioitu siinä lainkaan.
Laura Lindstedt totesi myös TATUSOTU-työryhmän olevan hyvin pettynyt ohjeluonnokseen: näyttäisi siltä, että nyt on menty jopa huonompaan suuntaan.
Allekirjoittanut esitti perään ihmettelynsä siitä, miksi väliinputoajatilassa olevien tutkijoiden ja taiteilijoiden statusta ei voitaisi – kun kerran tavoitteena on yksinkertaistaa sekavaa käytäntöä – rinnastaa (ei samastaa) työttömyysturva-asioissa pikemminkin palkansaajiin kuin yrittäjiin. Vastauksena tähän kuultiin, että toisin kuin "tatuilla" on palkansaajilla työsopimus, jolloin vasta voidaan operoida työlainsäädännön mukaisesti. Vastakysymys: miksi sitten "tatu" voidaan tulkita yrittäjäksi yrittäjien lainsäädännön mukaisesti, vaikka hänellä ei yritystä olisikaan?
Myös Outi Alanko-Kahiluoto esitti kansanedustajan ominaisuudessa, että nyt on otettu takapakkia suhteessa Pasi Järvisen raporttiin – itse asiassa niin paljon, että ohjeluonnos ei ole sopusoinnussa hallitusohjelman kirjauksen kanssa, jossa todetaan, että tieteen ja taiteen tekijöiden työttömyysturvaa parannetaan.
Ohjeistuksessa ei siis ole otettu riittävissä määrin huomioon Pasi Järvisen raportin kohtuullisen hyviä avauksia työttömyysturvaongelmien vyyhdin selvittämiseksi. Sen sijaan on tukeuduttu viimeaikaisiin työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan ja vakuutusoikeuden ratkaisuihin.
Kritiikkiin virkamiehet vastasivat, että ohjeistuksessa on otettu huomioon ne parannusehdotukset, jotka vain on mahdollista tehdä ilman lainmuutoksia.
Tähän kuitenkin todettiin, että laki ja ohjeistus ovat eri asia, ja nyt pohjana ei ole ollut laki "pure and simple" vaan nimenomaan aikaisempi ohjeistus. Uuden ohjeluonnoksen lähtökohtainen ongelma oli se, että siinä edettiin yhä pidemmälle siihen suuntaan, johon edellinen ohjeistus vuodelta 2004 (O/12/2004 "Yrittäjän työttömyysturvan työvoimapoliittiset edellytykset") oli käytännössä asiat ajanut – siis umpikujiin, loputtomiin kafkamaisuuksiin, jopa perusoikeuksia loukkaavien käytäntöjen vakiinnuttamiseen.
Sekava ja monimutkainen "ohjeistus" sotii sikälikin tarkoitustaan vastaan, että sen yksi tavoite oli helpottaa myös työvoimavirkailijoiden työtä. Tätä uusi ohje ei totisesti olisi tehnyt.
Noin parinkymmenen minuutin mittaisen yleisen keskustelun tuloksena eri järjestöjen edustajat tulivat tulokseen, että luonnoksen yksityiskohdista ei kannata jäädä keskustelemaan, koska koko valmistelun perusta on niin ongelmallinen.
Tämä johti spontaanisti eri tahojen yhteiseen ulosmarssiin.
Ulosmarssin viestin voidaankin sanoa olleen: on tärkeää ei vain kuulla vaan myös kuunnella niitä tahoja, joilla on perinpohjaista tietoa käsillä olevista ongelmista, niiden taustoista ja ratkaisuvaihtoehdoista.
Ja nyt - kaiken tämän jälkeen - näin on todella luvattu tehdä!
4. helmikuuta 2008
"Kemijärven ja kulttuuriväen välissä" (Vihreä Lanka 5/08)
Päätoimittaja Elina Grundström kirjoittaa tutkija- ja taiteilijajärjestöjen ulosmarssista Vihreän Langan 05/2008 pääkirjoituksessa otsikolla "Kemijärven ja kulttuuriväen välissä".
LISÄYS 13.2.2008 (M.-T. K.): Anu Suoranta toteaa blogissaan, että Grundstömin kirjoitus ei avaudu ja kysyy: "Kenen joukoissa seisot?"
LISÄYS 13.2.2008 (M.-T. K.): Anu Suoranta toteaa blogissaan, että Grundstömin kirjoitus ei avaudu ja kysyy: "Kenen joukoissa seisot?"
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
